Suomen Wanhat Toverit

« Toukokuu 2012 »

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
	1	2	3	4	5	6
7	8	9	10	11	12	13
14	15	16	17	18	19	20
21	22	23	24	25	26	27
28	29	30	31

Henkistä homeopatiaa


	Ketähän minun vanhempani mahtoivat äänestää? Synnyin ja kasvoin kodissa, josa yhteiskunnallista tilannetta arvioitiin päivittäin, puhuttiin siis politiikkaa. En muista isäni ilmaisseen kantaansa suuttumuksen vallassa. Hän korotti ääntän vain silloin kun kysymys oli eettisistä periaatteista.Tämä koski yhtä hyvin aikuisia kuin lapsiakin. Hän oli haluttu ja ilmeisesti pidetty keskustelukumppani kaikissa piireissä. Työnantaja, sahanomistaja, arvostettu, omilla taidoillaan patruunaksi kohonnut suurmaanomistaja kutsui häntä kartanoon keskustelemaan, väittelemään, hahmottaman yhteiskunnallista todellisuutta. Viinaakin taidettiin ryypätä. "Se kusi salissa kukan juurelle, huomasin että minun oli parempi lähteä." Äidin tausta oli erilainen . puhuttiin korpikommunismista. Kansainväliset aatteet levisivät hitaanpuoleisesti, osin mystisen tuntuisina oppeina, joista ei tavallisista lehdistä saanut lukea. Mukana oli salaperäistä, suurta ihanteellisuutta, mutta myös raivoa ja vihaa kurjuuden ja köyhyyden keskellä. Vaikka käyttäydyttiin kohteliaasti, puitiin nyrkkiä taskussa. Työväentalolle kulkueisiin alkoi ilmestyä uusia punaisia lippuja työväenyhdistyksen purppuraisen lipun rinnalle. Tuli julisteita, joissa oli iskulauseita. Niitä maalasi työväentalon uusi vahtimestari. Myöhemmin tuli tietoon, että hän oli oppinut julisteiden teon taidon ulokmailla, "Moskovan koulussa". Varttuneemmalla iällä, kokemus- ja tietopiirin lisäännyttyä selvisi, että aika moni työväentalojen vahtimestareista tai työväenyhdistyksen piirissä toimineista oli käynyt samaista koulua ja kartuttanut siellä taitojaan. Aika myöhäisessä vaiheessa alkoi isälle selvitä, että sahan ja osuuskaupan työkavereissa oli miehiä, joita viehätti työväenyhdistyksen toiminnan lisäksi uusi aate, joka järjesti väkeä kommunistiseen puolueeseen ja Suomen Kansan Demokraattiseen liittoon. Ei oikein tahtonut se lkiytyä, mitä eroa noilla kahdella järjestöllä oli. Yhtäläisyyksiä sen sijaan paljonkin, elivät jonkinlaisessa symbioosissa, aatteellisessa kohdussa kuin kaksoset. Isän sosialidemokratia ei ollut julistavaa laatua. Se oli lämmintä yhteisyyttä työväenyhdistyksen kesäjuhlassa, aatteen säteilyn tunnistamista juhlan ohjelmassa, puhujien sanoissa. Iloista naurua hauskoille sattumuksille, etäisyyden pitoa agressiiviseen politikointiin, ehdotonta ikeamielisyytä, vastuunottoa niistä pienistä tehtävistä joita lankesi hoidettavaksi. Tehtäviin ja vastuusen ei pyritty, mutta vastuuta kannettiin, oltiin mukana koko persoonallisuudella. ---- Aikanaan tuli minullekin elämään vaihe, jossa havahduin "yhteiskunnalliseksi olennoksi" ja aktivoiduin poliittisesti. Kotona se pantiin merkille, mutta liittymistä mihinkään puolueseen ei isän eikä äidin toimesta koskaan esitetty. Myöhemmin havahduin huomaamaan, että isoäitini, "mummu" oli ollut viime vuosisadan alussa perustamassa kyläyhdistystä joka muuttui kylän työväenyhdistykseksi ja ryhtyi rakentamaan työväentaloa. Isän veljen kuolinilmoituksessa puolestaan mainittiin, että hän oli ollut 60 vuotta sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen jäsen ja rahastonhoitaja kommunistien johtamassa rakennustyöväen ammattiosastossa. Ketähän sitä äänestäisi, kysyi kolmikymppinen tyttäreni joskus takavuosina minulta. Olin vähän yllättynyt, koska äänestämisestä ei oltu aikaisemmin muistaakseni puhuttu. Vastasin jotenkin tähän tapaan: "En ole koskaan kenellekään kertonut ketä äänestän enkä myöskään keneltäkään kysynyt hänen äänestyskäyttäytymistään. Isomummusi oli perustamasa kylän työväenyhdistystä; vaarisi oli työväenyhdistyksen puheenjohtajana jo 1930-luvulla. Isäsikin on ollut samassa liikkesssä aktiivinen koko aikuisikänsä; on kuitenkin täysin oma asiasi kenelle vaalitilanteessa äänesi annat." Sen koommin ei ole äänestysasiasta meidänkään perheessä puhuttu. Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne ja sen analysointi pulpahtaa keskusteluun aina kun vähänkään pidempään yhdessä ollaan. Mietin joskus, onkohan jonkinlasta henkistä homeopatiaa olemassa?