Suomen Wanhat Toverit
| Etusivu |
| Keskustelut |
| Tapahtumat |
| Uutiset |
| 2009 |
| 2008 |
| 2007 |
| Toiminta |
| Kerhot |
| Muistelot |
| Linkit |
| Ohjeet |
| Yhteystiedot |
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 |
| Kirjaudu sisään |
UKK 110v. Juhlaseminaari 3.9.2010. Jacob Södermanin puhe.
UKK 110v. juhlaseminaari Säätytalo 3.9.2010 klo 15:00 - 15:15
Kansanedustaja Jacob Söderman
UKK lainsäädännön vauhdittajana
Arvoisat kuulijat!
Alkuperäinen otsikko alustustani varten oli UKK lainsäätäjänä. Löysin pääsihteeri Seppo Tiitisen aiheesta käyttämän hienon puheen UKK- seminaarissa vuonna 2000, joka on julkaistu kirjassa Seppo Tiitinen: Puheita ja artikkeleita. Eduskunta 2004.
Päädyin laatimaan alustuksen otsikolla UKK lainsäädännön vauhdittajana. UKK vaikutti sanan voimalla, pitämällä Uuden Vuoden-puheita, puhumalla valtiopäivien avajaisissa, erilaisissa juhlatilaisuuksissa, myöntämällä haastatteluja ja jopa ns. myllykirjeillä. Suomen kuvalehden nimimerkki Liimatainen toimi joskus pakinoillaan lainsäädännön vauhdittajana.
Sanotaan, että presidentin tulisi olla arvojohtaja. UKK oli sitä, mutta hän ei jäänyt etäiseksi arvojen korostajaksi. Joskus UKK:n puhe johti nopeisiin toimenpiteisiin, joskus ne viipyivät. UKK tai Liimatainen palasi usein silloin asiaan, irvistelemällä hidasta menoa.
UKK puuttuu liikennekuolemiin
Uudenvuoden puheessaan v. 1966 hän kiinnitti huomiota maassamme tapahtuviin liikennekuolemiin. Edellisensä vuonna luku oli noussut tuhanteen. Hän totesi, että USA oli ilmoittanut yhtä monen amerikkalaissotilaan kuolleen samana vuonna Vietnamissa. Hän kertoi että, että kirjailija Lauri Viita oli yksi menehtyneistä ja lopetti puheensa Viidan surullisen ”Onni”-nimisen runon.
UKK palasi aiheeseen uudenvuoden vuonna1967 pahoittelemalla, että joutui puheen lopuksi poikkeamaan 50v. juhlavuoden aiheesta.
Vuonna 1966 oli yli tuhat ihmistä menehtynyt ja noin 17~000 loukkaantunut liikenneonnettomuuksissa. Suurin osa oli hänen mielestä johtunut taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä.
Hän totesi kuitenkin, että pari sataa ihmistä olivat kuolleet rattijuoppouden seurauksena ja päätti puheensa:
”vaikka en kuulukaan siihen koulukuntaan, joka uskoo ankarilla rangaistuksilla voitavan parhaiten vastustaa rikollisuutta, olen tullut siihen tulokseen, ettei yhteiskunnalle ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin rangaistusten tuntuva koventaminen rattijuoppoutena ilmenevän vastuuttomuuden rankaisemiseksi.”
Tuolloin tuomittiin ensikertalainen rattijuoppoudesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Puheen innostamana valtioneuvoston silloinen oikeuskansleri kehotti maamme syyttäjiä valittamaan hovioikeuteen jos rattijuoppo tuomitaan ehdolliseen rangaistuksen.
Tuo ohje - ja UKK:n puhe - johti siihen, että tuomioistuimet kovensivat linjaansa. Ehdolliset rattijuoppotuomiot jäivät harvinaisuuksiksi. Vähitellen linjasta on lipsuttu.
UKK vaatii Suomen Akatemian uudistamista
UKK:ta oli jo aktiivisena ylioppilaspoliitikkona ärsyttänyt suomalaista yliopistomaailmaa hallinnut vanhoillinen henki, joka mieluimmin suuntasi katseensa taakse kuin eteenpäin. Hänen uudistushalunsa kohdistui erityisesti Suomen akatemiaan.
50-luvulla hän oli jopa yrittänyt lakkauttaa Suomen Akatemian, joka hänelle edusti pysähtynyttä vanhaa maailmaa. Presidentiksi tultuaan hän pyrki muuttamaan Suomen tiede- ja korkeakoulupoliittisia rakenteita tukeutuen erityisesti Kustaa Vilkunan, mutta myös Edvin Linkomiehen ja Rolf Nevanlinnan asiantuntemukseen.
UKK halusi että suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrettäisiin korkeimman opetuksen ja tutkimuksen laajentamisen ja syventämisen merkitys. Tämä edellytti Akatemian kiireellistä uudistamista. Hän alleviivasi, että investoinnit korkeimpaan opetukseen ja tutkimukseen olivat investointeja tulevaisuuteen.
Suomen Akatemian uudistamisen suunnasta taisteltiin lähes yli neljä vuotta. Se on selostettu Suomen Akatemian historiassa, I osa, ss. 586 – 674.
Mauno Koiviston hallitus antoi vihdoin Suomen akatemian uudistamista koskevat lakiesitykset eduskuntaan huhtikuussa 1969 Johannes Virolaisen ollessa opetusministerinä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin nimimerkki Liimatainen käsitteli asiaa Suomen kuvalehdessä otsikolla ”Kohentuuko Suomen Akatemia?”
Liimatainen irvailee, ettei erään kansanedustajan varoitusta: ”Ei hoppu hyväksi, kiire kunniaksi!” ainakaan ollut tämän asian valmistelussa unohdettu.
Uudistunut Suomen akatemia toimi menestyksellä meidän päiviimme saakka, kunnes nykyinen eduskunta hyväksyi lainmuutoksen – Akatemian kannattajien ankarasti vastustaessa sitä. Tämän vuoden alusta Akatemiasta tuli lähinnä rahaa jakava hallintovirasto. Presidentti ei enää nimitä pääjohtajaa. UKK:n unelma haihtui.
UKK:n huoli Pohjois-Suomen ihmisistä
UKK:lle oli suuri huoli Pohjois-Suomesta ja erityisesti sen köyhästä väestönosasta. Puheessaan Oulun Yliopiston promootiossa 26.5.1972 hän korosti, että asutusluottojen takaisinmaksu rasitti liikaa muutoinkin vaikeuksissa olevien asutustilallisia. Köyhät asustustilalliset joutuivat vuosikaupalla maksamaan asutusluottojen kuoletuksia sekä devalvaation myötä nousseita korkoja. Muutto etelään ja Ruotsiin kiihtyi.
UKK ehdotti, että kaikki Pohjois-Suomen asustustiloille myönnetyt valtion lainat annettaisiin anteeksi. Tämä olisi omiaan edistämään ”elämän säilymistä” pohjoisessa.
UKK:n puhe sai vastakaikua. Eduskunta hyväksyi lain, jolla asutusluottojen takaisinmaksusta luovuttiin. Se lienee parhaiten suunnattu aluepoliittinen toimenpide maassamme kautta aikojen.
UKK korosti useasti Pohjois- Suomen metsureiden merkitystä kansantaloudelle. Eräässä yhteydessä hän sanoi:
” Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomen kansan asema maailman viidentoista vauraimman maan joukossa on revitty metsätyömiehen, jätkän selkänahasta”.
UKK pysäyttää valtiosääntöuudistuksen
Oikeuslaitoksen vanhoillisuus vaivasi UKK:ta. Lakimieslehden toimituksen pyydettyä häneltä haastattelua 100 v. juhlanumeroonsa vuonna 1970 hän käytti hyväkseen muutamaa nuorta vasemmistolaista lakimiestä sen laatimisessa.
Radikaalilla haastattelullaan hän ravisti maamme lakimieskuntaa ja oikeuslaitoksen pysähtynyttä ilmapiiriä. Kiivaan keskusteluaallokon tyynnyttyä haastattelu toimi sysäyksenä maamme oikeuselämän laajoihin uudistuksiin.
Haastattelun vasemmistosävyinen painotus saattoi innoittaa useita silloisen valtiosääntökomitean jäseniä. Uskottiin, että presidentti olisi valmis valtiosäännön kokonaisuudistukseen, siirtymiseen enemmistöparlamentarismiin.
Pääsihteeri Seppo Tiitisen vuonna 2000 pidetystä puheesta ilmenee, että jo kansanedustajana UKK oli useasti pohtinut valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Nuori UKK oli korostetusti tasavaltalainen.
Kirjoituksissaan hän mm. kannatti
- presidentin vaalin siirtämistä eduskunnalle (hän paheksui ”kokoomuksen keksimää” valitsijamiesvaalia, mahdollista kansanvaalia hän piti liian hitaana ja monimutkaisena)
- presidentin mahdollisuudesta jättää laki vahvistamatta voisi luopua
- presidentillä ei tarvitsisi olla eduskunnan hajotusoikeutta
- perustuslain omaisuudensuoja oli ylikorostunut. Mm. maamme talouden säätelyyn tarvittavien poikkeuslakien vaadittavaa määräenemmistöä voisi lieventää.
Hän aleviivasi useasti, että presidentin ja eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen mahdollisessa ristiriitatilanteessa, päättäväinen hallitus – eduskunnan - tuella lopulta aina vetäisi pidemmän korren.
Eikö tässä olisi ollut riittävästi pohjaa valtiosääntöuudistukselle jo 70-luvulla?
UKK korosti monessa yhteydessä poliittisten johtajien oikeutta ja velvollisuutta joskus jopa uhmata kansan enemmistön käsityksiä. Näin puhuessaan hän tarkoitti pääasiallisesti ulkopolitiikan alaa.
Hän oli valmis valtiosäännön osauudistuksiin tasavaltalaisessa hengessä, mutta ulkopolitiikassa presidentille tuli säilyttää mahdollisuus erityisesti kriisitilanteissa tarttua ruoriin ja ohjata isänmaata oikeaan suuntaan.
Valtiosääntökomitean hieman epäpyhän enemmistön ehdottaessa myös ulkopoliittisen päätöksenteon radikaalia uudistamista, UKK:n asenne valtiosääntöuudistuksen muuttui.
Ilta Sanomissa 26.6.1974 julkaistussa haastattelussa UKK teilasi yllättäen koko uudistuksen sanomalla:
” Koko valtiosääntöuudistus tuntuu jossakin mielessä hyvin keinotekoiselta. En edes oikein ole selvillä miten tämä uudistus on lähtenyt liikkeelle ja kenen toimesta. En myöskään ymmärrä sitä vauhtia, jota tässä asiassa halutaan pitää. Rauhallinen ja perusteellinen valmistelu on toista”.
Haastattelun kielteisen sanoman virikkeenä lienee se, että hänen kantansa ulkopolitiikan päätöksenteon säilyttämiseksi ennallaan, oli sivuutettu. Hänellä oli ehkä myös tarvetta panna piste ” radikaalille jaksolleen.”
60-luvun vasemmistotuulet olivat Euroopassa laantuneet.
Liimatainen jatkoi valtiosääntöuudistajien moittimista Suomen kuvalehdessä N:o 2/1974 – todeten – tarkoittaen mm. Antero Jyränkiä - että hän” kuului joukkoon oikeistolaisuudesta pälkäneläisyyteen siirtyneitä teoreetikkoja.”
UKK pani siis vauhtia moneen tärkeään lakiuudistukseen. Valtiosääntöuudistuksen kohdalla hän osoitti, että hän tarvittaessa pysäytti ne, elleivät - tässä hän olisi saattanut käyttää sanaa - tunarit, ymmärtäneet mikä maailmassa on tärkeää mikä ei.
UKK:n ajattelussa huolenpito maamme ulkopolitiikasta oli ensimmäisellä sijalla. Se on hänen perintönsä ydinopetus, joka ei ole menettänyt merkitystään. Pienelle maalle se on ajaton viisaus.
Mainitsin löytäneeni eräässä puheessa UKK:n valitseman Lauri Viidan runon ”Onni”. Se sopinee esitettäväksi juhlaseminaarissa:
” Kaita polku kaivolta ovelle, nurmettuu. Ikkunan edessä,
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä.
Siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, olen kuollut.
Kesä jatkuu.
Kesä.”
Kiitoksia mielenkiinnostanne!
| ||