Jacob Södermanin juhlapuhe Porvoossa 6.12.2010

EU:n perussopimuksen pikaiseen tarkistukseen perustuva laajempi vakautusratkaisu, joka samalla sitoisi pankit ja sijoittajat yhteiseen vastuuseen, ei ilmeisesti ehdi valmistua ennen kuin nykyinen kriisi purkautuu vaikkapa niin, että Kreikka joutuu velkasaneeraukseen. Silloin kaikkien osapuolten kortit katsotaan.

Yhteiset ratkaisut tulevat silloin - IMF:n kokemusta hyödyttäen - tehdä niin, että myös tilanteen kärjistymiseen vaikuttaneet pankit ja sijoittajat kantavat osaltaan vastuuta ylilainoituksesta. Euroalue tulee ulos kriisistä yhtä kokemusta rikkaampana, jos silloin onnistutaan vakauttamaan tilanne. Tilanne mahdollistanee senkin, että vakaussääntöjen tiukka noudattaminen saadaan varmistettua.

Porvoon kaupunki juhli 650 vuotisjuhlaansa 23. maaliskuuta 1996, siis melkein 15 vuotta sitten. Jonkin aikaa ennen juhlaa huolestunut kaupunginjohtaja P.H. Nyman soitti minulle Strasbourgiin, jossa olin toiminut puolitoista vuotta Euroopan Unionin oikeusasiamiehenä. Hänen äänensä oli huolestunut. Hän oli ollut siinä uskossa että presidentti Martti Ahtisaari pitäisi juhlapuheen, mutta presidentin kansliassa oli taas oltu siinä uskossa, että hän on kutsuttu kunniavieraaksi juhlatilaisuuteen.

Olin tietysti iloinen mahdollisuudesta puhua näin hienossa tilaisuudessa. Aikaa puheen valmistamiselle ei ollut paljon, toisaalta olin maaherrana usein vieraillut kaupungissanne, joten suostuin.

Tuota puhetta varten selvitin juurta jaksain Porvoon kaupungin historiallisen merkityksen maamme historiassa ja itsenäisyytemme syntymisessä ja erityisesti sen merkittävää panosta kansallisen sivistyksen kohentamisessa.

Porvoolaisina tunnette tietysti kaiken tuon hyvin. En lähde asiaa toistamaan. Toistan kuitenkin sen mitä J. W Snellman sanoi kuuluisassa puheessaan kansallisrunoilijamme J L Runebergin haudalla:

” On kuin vasta hän olisi keksinyt että meillä on isänmaa, rakastamisen arvoinen, kun hän osoitti tuhansia järviämme, niihin kuvastuvia lehteviä niemekkeitä,

Tuo sanoma pitää vieläkin paikkaansa. Jos suomalainen pohtii missä hän kokee isänmaansa olevan, hänen ajatuksensa useimmin kiitää suomalaiseen luontoon ja maisemaan. Puhuessani viimeksi Porvoon kaupungin tilaisuudessa olimme siis olleet muutaman vuoden Euroopan Unionin jäsen. Pian sen jälkeen liityimme Emuun ja otimme rohkeasti euron käyttöömme, vaikka pohjoismaat, Tanska ja Ruotsi, eivät sitä tehneet. Halusimme rientää Euroopan Unionin ytimeen.

Maassamme kuului myös vastustavia ääniä, jotka korostivat että Emu-hankkeessa on heikkouksia. Yksinäinen jäsenmaa ei voi devalvoida ja näin tarvittaessa korjata epäonnistunutta talous-politiikkaansa. Euroalueella ei liioin ole samanlaista finanssipolitiikkaa, verotuksen kuuluessa periaatteessa jokaisen jäsenmaan itsensä päätettäväksi. Työmarkkinapolitiikka, eli työn hinta, kuuluu samoin jäsenmaiden omaan harkintaan. Epäilyjä esitettiin myös siitä olivatko kaikkien jäsenmaiden taloudet riittävän hyvässä kunnossa ja jopa siitä oliko kaikkien jäsenmaiden taloudenpidon moraali uskottavalla pohjalla.

Rauhoittavaa taas oli se, että Saksa vaati euroalueiden maiden noudattavan julkisessa taloudessa yhteisiä tiukkoja vakaussääntöjä erityisesti sen suhteen kuinka suuri jäsenmaiden talousarvion alijäämä saa olla sekä miten paljon valtionlainaa saa ottaa suhteessa jäsenmaan bruttokansantuotteeseen.

Erityisen rauhoittava oli sovittu no bail-out sääntö eli määräys siitä, ettei euroalueen jäsenmaa saisi ottaa vastatakseen toisen jäsenmaan lainoista, näin ei myöskään Euroopan keskuspankki saisi tehdä eikä liioin Euroopan komissio.

Säännöllä haluttiin osoittaa pankeille ja finanssimaailmalle, ettei minkään valtion holtitonta talouspolitiikkaa kannata lainoittaa, koska riskit jäävät lainottajan vastuulle ja vahingoksi. Muut euromaat eivät, eikä varsinkaan itse Unioni, tulisi avuksi.

Valitettavasti vakaussääntöjä ei Eurooppaa kohdanneen vaikean talouslaman aikana noudatettu. Jopa Saksa rikkoi talousarvion alijäämän säännöksiä ylläpitääkseen työllisyyttä. Vakaussääntöjen valvonta komissiossa ja Euroopan keskuspankissa oli löysää. Asiaa vaikeutti vielä se, että ainakin Kreikka antoi taloudestaan virheellisiä tietoja.

Det är skäl att understryka, att Finland har haft mycket nytta av euron. Inflationen har varit låg, räntorna skäliga. Det har varit lättare för gemene man att resa inom euro-området, då man har haft samma valuta i plånboken. När eurons värde nu har sjunkit har det underlättat exportindustrins situation.

En annan sak är viktig att understryka. Under min tid som EU-ombudsman blev jag övertygad om att vi är i rätt sällskap som medlemmar i Unionen. Vi arbetar för samma mänskliga värden. Hittills har det varit en lätt match. EU har gått från framgång till framgång. Nu blir det svårare tider, särskilt då det gäller den ekonomiska politiken.

Finlands EU-politik får lov att övergå från idealism till realism, dock – får man hoppas - till konstruktiv realism. När det gäller att använda finska skattemedel för att täcka andras skulder är det skäl för oss alla, att vara på vår vakt.

Kreikan taloudesta tuli vuoden alkupuolella julkisuuteen hälyttäviä tietoja. Maa oli ottanut lainaa niin runsaasti, että se oli maksukyvyttömyyden partaalla. Lainaa saatiin enää ylisuurta korkoa vastaan. Sen kyky huolehtia velvoitteistaan oli uhattuna. Maa oli rikkonut vakaussääntöjä pitkään ja perusteellisesti.

Komission suosituksesta euromaat päättivät toimia siten, että he lainoittaisivat Kreikkaa, jos maa alistuisi IMF:n ja EU:n laatimaan julkisen talouden säästökuuriin. No bail out säännöstä siis tosiasiassa luovuttiin.

Optimistisesti uskottiin, että euroalueiden ”pensaspalo” loppuisi siihen. Koska näin ei käynyt, euromaat sopivat lisäksi nopeasti ns. Eurovakausvälineestä, jossa Suomen vastuuosuus lienee noin 8 miljardia. Eurovakausvälineen pääomaa vaaditaan jo lisättäväksi

Sopimuksella haluttiin markkinoille osoittaa, etteivät euromaat aio antaa muutaman jäsenmaan holtittoman taloudenpidon vaarantaa itse euron vakautta. Hankalassa taloustilanteessa olevat Irlanti, Portugali ja Espanja aloittivatkin EU komission suosituksesta päättäväisesti julkisen taloutensa saneeraamisen. Kansalaisten keskuudessa se ei ole suosittua. Se on johtanut mielenosoituksiin ja lakkoihin. Espanjan hallituksen johtava puolue hävisi äskettäin Katalonian aluevaalit murskaluvuin.

Loppukesästä Irlannin pankkien tilanne paheni. Se laukaisi yhteisiä toimenpiteitä maan talouden pelastamiseksi. Portugalin, Espanjan ja Belgian tilanteesta esitetään edelleen kansainvälisessä lehdistössä varsin pessimistisiä arveluja.

Euroopan Unionille euron kriisi on vaikea asia. Ensiksi kriisi koskee välittömästi vain 15 jäsenmaata 27:stä. Lisäksi se heijastuu monen muun jäsenmaan pankkijärjestelmään.

Näillä 15 jäsenmailla ei ole erillistä hallintoa, joka pystyisi keskittymään kriisin hallintaan. Turvaudutaan komission ja keskuspankin apuun. Euromaiden joukossa taas Ranskan ja Saksan painoarvo ylikorostuu. Heidän keskinäiset neuvonpitonsa vaikeuttavat yhteisen ratkaisun löytämistä. Samalla on muistettava, että Saksan talouspoliittinen ajattelu vastaa parhaiten Suomen ajattelua.

Toinen hankaluus kestävien ratkaisujen löytämiseksi piilee siinä, että noin kolmannes euroalueiden maista odottaa tukea muilta taloutensa pelastamiseksi. Toinen mokoma toivoo - heidän omien pankkiensa pelastamiseksi - että kriisimaita tuetaan. Jäljelle ei jää montaa maata, joilla on yksinomainen pyrkimys pelastaa euro ja euroalueen vakaus. Lisäksi euromaiden päätöksenteko on huomattavasti hitaampi kuin markkinavoimien, joiden liikkeitä on vaikea arvioida. Markkinavoimien arvomaailma on toisaalta selkeä, raha tulee sijoittaa tuottavasti, mieluimmin oikein tuottavasti, muusta viis.

Näin itsenäisyyspäivänä on syytä pohtia sitä onko maamme itsenäisyys uhattuna euroalueen ja Euroopan Unionin jäsenenä, kun maamme on yllättäen joutunut ottamaan vastatakseen koko euroalueen vakaudesta ja kriisimaiden veloista kuin omistaan?

Entä onko eduskunnan oikeus itsenäisesti päättää talousarvioista uhattuna, jos komissiolle pitää kaikissa sen tekovaiheessa avoimesti kertoa mitä maassamme suunnitellaan?

Jälkimmäiseen kysymykseen on helpompi vastata. Varmasti hyödymme siitä, jos kaikki euromaat joutuvat aikaisessa vaiheessa avoimesti kertomaan talouspolitiikkaansa suunnitelmista. Ei se meitä uhkaa.

Ensimmäinen kysymys on hankalampi. Päätöksentekomme on kuitenkin omissa käsissämme sillä tavalla, että euroalueiden maat joutuvat turvautumaan yksimielisiä päätöksiä. Omasta linjasta kiinnipitäminen vaatii kyllä tietoa ja rohkeutta, mutta mahdollista se on. Maa, joka on noudattanut pelin sääntöjä, voi puhua suurilla kirjaimilla.

Ett land, som med framgång fostrat skickliga och taktiskt begåvade boxare som Borgå-pojken Robert Helenius, borde nog kunna uppvisa mod och uthållighet vid de europeiska förhandlingsborden. Man bör nog respektera reglerna och motståndarna, men inte retirera i onödan. Varje felsteg i förhandlingarna kommer i framtiden att synas i den vanliga medborgarens vardag, i vårt lands möjligheter att upprätthålla en samhällsservice, som är värdig den nordiska välfärdstaten.

Toivon maan hallitukselle, kuka siinä silloin lieneekään, voimaa ja uskallusta ja ehkä - pisara kekseliäisyyttä - puolustaa ja vartioida suomalaisten veronmaksajien rahoja niin, ettei niitä käytetä muuhun kuin euroalueen vahvistamiseen, tarvittaessa rajuin keinoin, vaikkapa euroaluetta pienentämällä.

När besluten skall fattas vore det bra att söka tyskarnas sällskap. Det är det enda stora EU-land, som i grunden förstår oss. Dagens Tyskland är det bästa Tyskland som någonsin funnits i Europa mätt med respekt för demokrati, mänskliga rättigheter och sin inställning till europeiskt samarbete.

I ett hemligt telegram, som läckt ut på webben, skriver en snobbig amerikansk diplomat att ” Agneta Merkel är försiktig och inte har mycket fantasi”. Jag ser det närmast som en komplimang i detta sammanhang.

Det är de oförsiktiga spekulanterna, som med sina ansvarslösa innovationer har skapat det finansiella eländet där Europa nu befinner sig. Girighet skapar olycka i alla samhällen.

70-luvulla eräs ajattelija väitti, ettei länsimaissa tai yleensä sivistysmaissa kolmatta maailmansotaa käydä asein vaan talouspolitiikan keinoin, rahaa liikuttamalla. Globaalisessa maailmassa Euroopan Unionin talouspoliittisen kriisin syyt eivät ole vain eurooppalaisia. Markkinavoimilla tosin ei ole kansallisuutta, mutta kansalliset intressit saattavat vaikuttaa niiden liikkeisiin, jos on riittävästi mammonaa iskeä pöytään.

Ehkä kuitenkin on parempi että emme ole yksin tällaisen kriisin sattuessa, vaan samanmielisten kansojen joukossa. Yhteiset arvot sitovat yhteen Euroopan Unionin maita. Joskus kyllä toivoisi, että moraaliset arvot pysyisivät kaikilla kirkkaimmin mielessä.

Elämäni aikana Suomi on selvinnyt kahdesta kuluttavasta sodasta ja pitkästä jälleenrakennuskaudesta. Kaksi maailman sotaa alkoi Euroopasta. Suomalaiset ovat osoittaneet poikkeuksellista kestävyyttä sotien ja kriisien aikana. Nyt tulee pitää Eurooppa nykyisellä reitillänsä rauhanomaisena, kehittyvänä maanosana, joka uskoo sivistyksen voimaan ja ihmisten perus-oikeuksien kunnioittamiseen. Se vaatii viisautta, vakaata kättä ja sitkeyttä. Kamppailuun on käytävä luottavaisin mielin.

Man kan fråga sig hur det går för lilla Finland, när man är med och besluter i ödesfrågor bland de stora länderna i Europa. Som landshövding beskyddade jag en gång FM i landsvägsåkning på cykel i Borgånejden. Vi provkörde rutten med PH Nyman och några cykelhjältar bl.a. legendariska Harry Hannus, som tävlat med framgång i Europa.

Under en paus frågade jag honom hur han vågat åka utför i Alperna, när en sådan erfarenhet inte kunde fås i Finland. Han sade att han bara ”körde med i klungan i den fart de andra körde och räknade med att om de klarade sig i den farten, så klarar han sig också.” Det visade det sig vara ett gott råd att följa som justitieombudsman i EU. Det gäller för Finland, att tro på sig själv och vid behov ge prov på visdom och kurage.. ute i Europa.

Suomen Wanhat Toverit

Jacob Södermanin juhlapuhe Porvoossa 6.12.2010