Esko Niskanen:
"Kylmän sodan tietovirtoja"

Me SDP:n toimitsijat olimme kylmän sodan aikana hyvin informoituja. Tultuani 1959 Turun sos. dem. kunnallisjärjestön sihteeriksi ja kuuluessani ns. johtavien toimitsijoiden joukkoon, sain minäkin silloin tällöin kutsuja Helsinkiin ”ladattavaksi”, kuten me sanoimme. Kovin monta sen ajan puoluetoimitsijaa ei enää ole jäljellä näistä tapahtumista kertomassa.


Saimme paljon tietoa mm. kommunistimaiden todellisesta tilanteesta. Silloin näistä asioista ei sopinut paljon huudella, mutta mm. työpaikkayhdysmiesten tilaisuuksissa otimme ne kuitenkin esille.


Baltian synkkä tilanne


Esimerkiksi Baltian maiden kylmän sodan aikaisista  oloista niiden vapautuminen ei ole paljon tuonut esiin sellaista, mitä emme olisi puolueen informaationa kuulleet.

 

Tietoa saimme mm. emigranteilta, jotka olivat pitkään edustettuina puoluekokouksissammekin. Esimerkiksi tohtori Kalnik Latviasta ja värikäs Johannes Miihkulainen Vilnasta välittivät tietoa tapahtumista. KGB:n ja Viron omienkin poliisien raakuudet metsäveljien etsinnän yhteydessä kuulimme jo silloin. Ja paljon muuta.


Jalkapallojoukkue Siperiaan


Erityisesti mieleeni on jäänyt informaatio Neuvostoliiton jalkapallojoukkueen kohtalosta Helsingin olympiakisojen (1952) yhteydessä. Neuvostoliitto ja Jugoslavia pelasivat loppuotteluun pääsystä Tampereella. . Stalinin ja Titon välit olivat tuolloin kireimmillään, joten ”Isä aurinkoinen” oli antanut käskyn voittaa ottelu.


Jugoslavia kuitenkin voitti ottelun 3 – 2 ja selvisi loppuotteluun Unkaria vastaan. Neuvostoliiton joukkue pantiin linja-autoon ja vietiin suoraan Leningradiin ja sieltä edelleen Siperiaan. Ajattelin, ettei tuo tieto sentään voi pitää paikkaansa, koska se kuulosti liialliselta antikommunismilta.


Totta se kuitenkin oli. Luin näet Neuvostoliiton sortumisen jälkeen Kansan Uutisista jostakin englanninkielisestä urheilulehdestä käännetyn koko sivun artikkelin asiasta. Jutussa kerrottiin yksityiskohtaisesti tämän kuuluisan urheilujoukkueen tähtien kohtalo. Joukkue todellakin vietiin Siperiaan!


Kansainvälisiä yhteyksiä


Myös kansainvälisiä tapaamisia järjestettiin julkisuudessa niistä hiiskumatta. Muistaakseni vuonna 1963 meitä toimitsijoita oli melkoinen joukko viikon seminaarimatkalla Saksassa. Seminaari pidettiin Friedrich Ebert Stiftungin sisäoppilaitoksessa, Heimvolksshulessa, Berger-Neustadt´in kaupungissa. DDR:n tilanne selvitettiin seminaarissa perinpohjaisesti.


Aikansa merkkimiehiä kuultiin monia. Yhtenä puhujana oli Saksan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Alfred Nau, yhtenä liittokansleri Willy Brandt, ja yhtenä Herbert Wehner, joka oli DDR:stä loikannut sosialidemokraatti ja sittemmin ministeri. Seminaarin lopuksi käytiin Berliinissä ja Hamburgissa.


Ja teinhän sitä minäkin tuon toista kuukautta kestäneen reissun USA:han sillä niin sanotulla Asla Leader –stipendillä. Kyllä silläkin matkalla sai perusteellisen kuvan kylmän sodan maailmasta.


Kansainvälisiä opintomatkoja on saatettu rahoittaa CIA:nkin rahoilla, mutta ei se minua yhtään hävetä. KGB:n rahoilla en onnistunut missään käymään – ja siitä olen ylpeä. TODELLA YLPEÄ.