Soppaa ja sosialidemokratiaa

Kvartetti Reino Sarjanen (vasemmalla), Tarmo Hyvärinen, Ari Kekkinen ja Petra Hyvärinen on keittänyt ja jakanut hernekeittoa tuhansia annoksia.
Teuvalla valmistettu tuplatykki odottaa kutsua vaalikentille

Soppaa ja sosialidemokratiaa

 

Vapise porvari, sillä soppatykit on ajettu vaaliasemiin! 

Ne ovat vielä sinisten pressujen alla Hakaniemen tukikohdassa Helsingissä. Mutta tulevina viikkoina ne ovat ahkerassa käytössä paitsi pääkaupunkiseudulla myös muualla Suomessa. Nimittäin soppatykit. 

Nelikko Ari Kekkinen, Petra Hyvärinen, Reino Sarjanen ja Tarmo Hyvärinen on kokoontunut Hakaniemen ay-talon kellariin, soppatykkitukikohtaan. Tällä kvartetilla on paitsi keittotaito hyppysissä myös valtavasti muistoja vaaleista ja kokemusta ruokajakelusta.

-Elettiin 1990-luvun loppua ja pohdittiin uusia ideoita vaalityöhön SAK:n järjestösihteerien demariryhmässä. Soppatykkiaatteen isä oli SAK:n järjestösihteeri Pekka Sarkkinen, joka toi idean Ruotsista. Sieltä tulivat myös ensimmäiset tykit. Nämä nykyiset ovat kotimaista työtä Teuvalta, muistelee Ari Kekkinen, joka työskenteli pitkään puolueen ay-sihteerinä.

Muut kvartetista ovat tulleet mukaan touhuun 2000-luvun alkupuolella. Kaikilla on taustaa ammattiyhdistysliikkeestä. Kaikkia yhdistää myös kolme kirjainta SDP. He kutsuvat itseään Senioriosaajiksi.

Tykki irtosi kepun koukusta

Sopankeittäjien ryhmän vetovastuussa ovat Sarkkisen jälkeen olleet Pekka Lahtinen, Keijo Kaleva, Erkki Pekola ja Tarmo Hyvärinen.  

-Parhaaseen aikaan meitä oli noin sata asiaan sitoutunutta talkoolaista. Homma toimi hyvin ja soittamalla sai aina ihmiset liikkeelle. Väki on vanhentunut ja muuttanut synnyinseuduilleen. Soppatykkikonsepti on hyvä ja toimiva. Nyt tarvittaisiin uusia voimia ja vetäjiä, pohtii Tarmo Hyvärinen.

-Vaalikentillä on kierrelty vaikka millaisissa myrskyissä, tuiskuissa ja pakkasissa. Pahimmillaan pakkasta oli -28 astetta vuonna 2006. Välillä piti käydä sisällä lämmittelemässä ja taas jatkettiin jakamista, muistelee Petra Hyvärinen.

-Tämä on ollut antoisaa työtä. Muutaman kerran on käynyt niin, ettei ehdokkaita ollut lainkaan paikalla, vain me jakajat, naurahtaa Reino Sarjanen.

Tarmo Hyvärisen mukaan ehdottomasti paras jakelupaikka on Vantaa Tikkuraitti. –Siellä on asiat aina hoidettu mallikkaasti. 

-Stockan edessäkin olemme olleet jakamassa ja hyvin kelpasi soppa sielläkin, toteaa Ari Kekkinen.

Soppatykit ovat käytössä SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen tapahtumissa. Kerran tykkiä lainattiin kepulle. –Tykki irtosi vetokoukusta jo tuossa hallista nousevassa luiskassa, muistaa Ari Kekkinen.

Antti-pasta paloi kiinni

Hernekeitto on ehdoton ykköstuote. Tilastoista löytyy huimia lukuja. Eduskuntavaaleissa 2007 Helsingissä ja Uudellamaalla hernesoppaa tarjottiin kaikkiaan yli 38 000 kupillista. Herneitä tuon määrän tuottamiseen kului 1 800 kiloa, lihaa 900 kiloa ja suolaa 45 kiloa.

Tarja Halosen kampanjassa 2005 – 2006 Helsingissä ja Uudellamaalla hernekeittoa tarjottiin lähes 29 000 kupillista.

Toki muitakin keittoja tykissä valmistuu tilaajan toiveiden mukaan. Onpa tykistä tarjottu Antti-pastaakin.

-Pasta ostettiin valmiina ravintolasta ja jaettiin tykistä Kolmen sepän patsaalla. Pastaa en kuitenkaan suosittele tykkiruuaksi. Se paloi kiinni ja tykin puhdistamiseen kului viisi tuntia, kertoo Tarmo Hyvärinen.

Soppaa leipäjonossa

Vaalien lisäksi Senioriosaajat ovat keittäneet ja jakaneet soppaa muissakin tilaisuuksissa. Esimerkiksi viime vuonna Tie Tammisaareen -tapahtumassa oli koko kalusto eli kuusi tykkiä muonittamassa osanottajia.

Syvän vaikutuksen talkoolaisiin on tehnyt Herttoniemen seurakunnan kanssa yhteistyössä usean vuoden ajan toteutettu soppajakelu Myllypuron leipäjonossa. –Olimme siellä kerran kuukaudessa. Leipäjonossa näki, millainen Helsinki todellisuudessa on eivätkä leipäjonot ole mihinkään hävinneet, huokaa Petra Hyvärinen.

Tämän hyväntekeväisyystempauksen eväät kustansi ay-liike.

Kokoomuksen häpeä

Pitkään soppatykeillä ahertanut Erkki Pekola ei päässyt mukaan haastatteluun. Hän muistelee talkoita sähköpostissaan.

-Oli kova paikka, kun näki käytännössä, millaisen inhimillisen hädän kimpussa olimme poliittisen toiminnan ohella. Kun nuoria äitejä tulee parin kolmen pienokaisen kanssa ja vähän häpeillen sanovat, että lapset tykkäävät hernesopasta. Tai, kun siisti aikuinen mies sanoo, että annatko toisen annoksen, kun oli niin hyvää.

-Jos Petteri Orpon mielestä ”autot kuuluvat teille”, niin kenelle kuuluu se häpeä köyhien unohtamisesta? Se kuuluu heille, kirjoittaa Erkki Pekola.

Tämä on hyvä muistaa ja nostaa esille vaalikohtaamisissa. Soppatykeillä tavataan!

Teksti ja kuvat

MIKKO KARLSSON