Maili Hanskin puhe vappuna 2018

Vappuna 2018 Tainionkosken hautausmaalla klo 9

Veljesuhri-muistomerkin äärellä.

Muistomerkki on pystytetty vuonna 1962,

se on kuvataiteilija Veikko Jalavan suunnittelema.

Maili Hanski

Puheenjohtaja

Hyvät Toverit!

Seisomme täällä Tainionkosken kirkkomaalla vakaumuksensa puolesta kuolleiden Veljesuhri-muistomerkin äärellä kunnioittamassa ja muistaen niitä tovereita, joilla 100 vuotta sitten ei ollut suuria haaveita mammonasta tai tavarataivaasta. Heille aate ja oikeudenmukaisuus, unelma paremmasta arkielämästä niin työssä kuin perheen parissa oli suurimpana toiveena.

Äitini oli syntynyt vuonna 1914, mutta muisteli vielä vanhanakin, 4-vuotiaana koetulla ymmärryksellä, miltä tuntui mennä nukkumaan nälkäisenä. Illalla kotona oli pöydällä vain suolakuppi, johon kasteltiin pieni leivänpalanen, muuta ei ollut, siitä ei lapsen maha täyttynyt. Työläisperheen tilipäivään oli aikaa ja tili meni suurperheeltä yleensä entisten ruokavelkojen maksuun.

Nälkä, puute ja eriarvoisuus johtivat punakapinaan, jota nimitystä perheemme aina käytti.

Suurista erimielisyyksistä Imatrallakin näkyi merkkejä jo syksyllä 1917, kun suojeluskuntiin alettiin värvätä väkeä eivätkä sosialistit niihin lähteneet. Marraskuun suurlakko 1917 kiristi entisestään porvarien ja työväestön välejä. Ilmassa oli porvareitten taholta suuri intohimo vähentää ammattiyhdistysliikkeen valtaa, vasemmistoaktivistit olivat mustalla listalla, siellä olivat myös työväenyhdistysten jäsenet ja kaikki näitä lähellä olevat toimijat. Niinpä pitkään kytenyt vihapuhe purkautui väkivaltana, sotana.Pöytäkirjoihin tallentuneet eduskuntakeskustelut sisällissodan alla, muistuttavat liikaakin tämän päivän sosiaalisen median kiistoja. Myöhemmin syntynyt sopimusyhteiskunta on perustunut ”veljeilylle”. Se näyttää olevan kuitenkin kaikista tähänastisista keinoista maailmassa paras tae rauhanoamiseen elämään.

Sisällisota on aina tragedia ja kun siihen yleensä tulevat ja liitetään vieraan vallan edustajat, se on vielä suurempi tragedia. Tieto ja tunne siitä, että omat joukot ovat tulleet väärin kohdelluksi, lietsoo väkivaltaa, joka kytee pinnan alla ja rauhanomainen keskustelukulttuuri korvautuu äänekkäillä kannanotoilla tai jopa aseisiin tarttumalla. Kun rauhanomaiset keinot loppuvat, kun kaikki sanellaan ylhäältä alaspäin, kun tavallisen ihmisen hätää ei nähdä eikä kuulla on yhteiskuntarauha aina vaarassa. Jossain tulee köyhänkin ihmisen mitta täyteen. Kun sinulla on niin paljon enemmän kuin minulla, haluan siitä osani, ainakin pienen osan!!!!

Voimattomuus olevia oloja kohtaan, nälkä, puute ja kurjuus saivat naiset ja tytötkin liikkeelle. Naiset, jotka yleensä enemmän suojelevat elämää kuin vahingoittavat ,tarttuivat aseisiin puolustamaan omia ja lastensa oikeuksia. Amatöörit joutuivat taisteluun ammattilaisten kanssa.

Sota ei päättynyt rintamalla, vaan vankileireillä ympäri Suomea kuoli paljon ihmisiä, tutkintavankeja 14 – 15 000.Vankileirit olivat sotaakin pahempia paikkoja, niiden sanotaan olleen maailman ensimmäisiä keskitysleirejä. Eri puolilla Suomea teloitettiin tutkimatta tai hyvin vähäisin perustein ihmisiä.Leireillä kiduttiin kuoliaaksi, ruokaa oli niukasti tai ei lainkaan, peseytymiseen ei ollut mahdollisuutta eikä vettä ollut riittävästi juotavaksi, vartijat pahoinpitelivät ja nöyryyttivät. Hygieniasta ei voinut puhuakkaan, vaikka esim. Tammisaaressa alueella oli vesijohdotkin ja meri aidan takana.Taudit tappoivat hitaasti ja tuskaisesti.Nälän ja tautien yhteys on kiistaton.

Suomalaisten ideologiset erot ovat tällä hetkellä joidenkin tutkijoiden mukaan jopa suuremmat kuin vuonna 1918. ”Pienillä porkkanoilla” saadaan väki hiljaiseksi ja yhteiskuntarauha ainakin toistaiseksi taattua. Historioitsija Teemu Keskisarja uskoo, että internet pelastaa meidät kapinalta. Esivanhempiemme käsissä olivat kiväärit, meillä on selfiekepit. Vihapuhe pääsee ilmoille harmittomammin netin kautta. Uskokoon ken tahtoo!!!!

Toverit!Kuten vuoden 1918 tapahtumat kertovat, epäoikeudenmukaisuus on vihan kasvualusta. Me sosialidemokraatit jatkamme sen poistamiseksi tehtävää työtä. Uskomme tavoitteillamme ja päätöksillämme tekevämme maailmasta paremman paikan elää. Uskomme, että tulemme kuulluksi rauhanomaisin keinoin.

Punaorvon Valan viimeisen säkeistön myötä toivotan kaikille Hyvää Vappua!

Heidän haudallensa istutan mä ruusun

ja kostutan sen kyynelilläni.

Sitä ruusua ei sortovalta kaada,

sen puolest`annan vaikka henkeni.

Maili asetti punaisen ruusun muistomerkille puheen päätteeksi.