Armas Lahoniitty

Armas Lahoniitty

Armas Lahoniitty 1944 – 2018

Turun entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Lahoniitty kuoli maanantaina 15.10.2018 vaikean, nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana.

Hän oli SDPn jäsen vuodesta 1969 ja toimi lukuisissa puolueen luottamustehtävissä, mm Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja, puolueneuvoston jäsen, puoluetoimikunnan varajäsen. Kunnallisella puolella Turun kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsen useiden vuosien ajan. 

Työelämässä hän oli mm Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton hallintopäällikkö, STS:n aluejohtaja, Turun apulaiskaupunginjohtaja ja kaupunginjohtaja. Vuonna 2006 alusta hän jäi eläkkeelle. 

Armas oli kuolemaansa asti Turun seudun Wanhojen Toverien puheenjohtaja ja SWT:n kolumnisti. Toukokuun kolumni jäi hänen viimeiseksi.

Huhtikuu 2013

 

SOPULILAUMAT

 

Saman asian perässä samoilla jutuilla juoksevia toimittajia nimitetään sopuleiksi. Välillä tuntuu siltä että eräät muutkin ammattiryhmät ja poliittiset puolueet käyttäytyvät sopulien tavoin. Tämä on näkynyt nykyisen eurokriisin ja eläkeikäkeskustelun yhteydessä.

Jo vuosien ajan ovat elinkeinoelämää edustavat tahot vaatineet eläkeiän nostamista lailla 63 vuodesta jopa 68 vuoteen. Tällä estettäisiin verotulojen lasku ja turvattaisiin eläkkeiden maksatus tulevillekin sukupolville. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan  eläkeiän nosto on välttämätön myös työvoiman saannin turvaamiseksi.   

Väestön eliniän noustessa ja kunnon säilyessä entistä pitempään on ymmärrettävää että ihmisten työuria tulee pidentää. Työllisyysastetta on nostettava.

 Mutta ongelma ei ratkea määräämällä lailla uusi eläkeiän alaraja. Kaikki näkevät jo nyt ristiriidan kun lainmukainen alaraja on 63 vuotta mutta eläkkeelle jäädään vähän yli 60 vuotiaana. Pitäisikö nämä ennen 63 ikävuotta eläkkeelle jäävät panna syytteeseen lain rikkomisesta jos kerran uskotaan siihen, että lainmukaista alarajaa nostamalla ongelma poistuu. Yritysjohtajien jääminen eläkkeelle erillisillä kultaisilla kädenpuristuksilla samaan aikaan edustaa kaksinaismoraalia.

SDPn kanta nykyisessä hallituksessa on hyvä ja johdonmukainen. Eläkkeelle lähtöä pitää myöhentää ja elinikäistä työuraa pidentää. Tämä tapahtuu muilla toimenpiteillä kuin lailla. Sellaisia ovat sairauspoissaolojen vähentäminen, muut työolosuhteiden parannukset, nuorten työhön pääsyn nopeuttaminen jne. Helsingin kaupungista uutisoitiin jokin aika sitten. että kaupungin palveluksessa olevien eläkkeelle lähtö on siirtynyt olennaisesti johtamiseen ja työoloihin tehtyjen parannusten seurauksena. Toteuttamalla nämä toimet koko Suomessa keskimääräinen eläkkeellelähtöikä nousisi tietojeni mukaan nopeasti 1-2 vuodella! 

Tämä vain ei näytä menevän perille sopuleille eikä oikeistolle.

Mitä tulee työvoimapulaan sekin on yritysten hellimä myytti. Suomessa on jo useita kertoja historian aikana uhattu työvoimapulalla. Sen sijaan ongelma on uudelleen ja uudelleen ollut työttömyys. Tälläkin hetkellä työttömyys lisääntyy ja lähestyy 300 000 ihmisen rajaa. Kaikki ponnistelut pitää nyt kohdistaa työllistämiseen eli työvoiman kysynnän lisäämiseen.

Julkisessa sopulirintamassa sekoittuu tulevaisuudessa häämöttävä kestävyysvaje ja tämän hetken taloudellinen lama. Vaaditaan kehysriihessä tekemään nopeita päätöksi molempien ratkaisemiseksi. Ja molemmat ongelmat ratkeavat samoilla resepteillä. Tarvitaan ”kovia päätöksi”, joilla opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset pannaan kepillä kuriin.  Sen sijaa yrityksiä ja sijoittajia pitää kannustaa ja houkutella. Kaikki paranee heti kun vain annetaan tarpeeksi verohelpotuksia, madalletaan minimipalkkaa ja helpotetaan irtisanomisia kuten Virossa ja Etelä-Euroopan maissa kriisien yhteydessä on tehty.

Kestävyysvajeen korjaaminen ja laman purkaminen ovat aikataulullisesti eri asioita. Lama vaatii toimenpiteitä heti, kestävyysvajeen torjumisen keinot ja päätökset voidaan tehdä muutaman vuoden kuluessa. Paul Krugman on oikeassa arvostellessaan Euroopan johtoa siitä, että lama pitkitetään.  Toimenpiteitä, jotka vaikuttavat välittömästi tarvitaan juuri tänään, koska nuoret ovat työttömiä juuri nyt. Kullakin ihmisellä on vain yksi nuoruus.

Nopeimmin tämä käy julkisen sektorin toimenpitein ja päätöksin, siksi elvyttää pitää nyt. Yritysten verohelpotukset eivät vaikuta tänä vuonna eivätkä kovin paljon vielä ensi vuonnakaan. Eikä ole mitään takeita, että perimättömät verot menevät työpaikkojen luomiseen. Tästä oli jo hyvänä esimerkkinä Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtajan lausunto radiossa 4.4. Hän sanoi, että vaikka osinkovero piensijoittajillekin lievästi nousee niin yhteisöveron alennuksen myötä yrityksille jää enemmän jaettavaa, jolla tuo vero kompensoituu.

On tärkeätä, että myös me eläkkeellä olevat olemme mukana kaikessa toiminnassa. On ollut hienoa seurata ikäihmisten aktiivista otetta monissa asioissa. Olisi varmaan aika myös uusia bruttokansantuotteen laskutapoja, jotta siinä näkyisi esim. isoisien ja isoäitien lastenhoito- ja muu vapaaehtoistyö kansakunnan hyvinvointia ylläpitävänä ja lisäävänä tekijänä. Erityisesti meidän on syytä toimia niiden miljoonien nuorten puolesta, joilta nyt Euroopassa on viety tulevaisuuden toivo työttömyyden seurauksena.

 

Syyskuu 2013

 

Kenen puheisiin voi luottaa?

 

Politiikan tekijöitä arvostellaan usein lupausten pettämisestä. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen on joutunut kovan painostuksen kohteeksi puolueen ilmoitettua ennen vaaleja että SDP ei tällä vaalikaudella hyväksy päätöstä eläkeiän lakisääteisestä nostosta. Kanta on johdonmukainen eikä mikään ns. kestävyysvajeen osalta perustele kannanmuutoksen tarpeellisuutta. Viimeksi tilastokeskuksen tutkijat ovat todenneet että kehitys menee oikeaan suuntaan ja että mahdolliset muutospäätökset ehditään tehdä sen jälkeen kun sovittu valmisteluprosessi on käyty läpi.

Todellinen ongelma: työttömyys on jäänyt kestävyysvaje- ja rakenneuudistusretoriikan alle. Millä saada työpaikkoja syntymään nopeasti, tässä ja nyt? SDPn kannalta tämä on kohtalon kysymys. Se on kohtalonkysymys myös niille ihmisille, jotka ovat työttöminä tai sen uhan alla.

Erääksi syyksi vientityöpaikkojen häviämiseksi on mainittu liian korkeat palkat. Kriittisesti tarkasteltuna suomen palkkataso on korkeampi Etelä-Euroopan maihin verrattuna mutta sama kuin Saksassa ja alempi kuin Pohjoismaissa. Sen lisäksi palkat muodostavat vain n. 20 prosenttia tuotteen hinnasta. Miksi siis häviämme? Onko puheissa tietoisesti unohdettu todellinen kilpailukyvyn heikkous eli osaamisen, innovaatioiden puute? Tähän viittasi joitakin aikoja sitten Aalto-yliopiston professori.

Eiköhän Nokiankin alamäki johtunut lopulta kilpailijoita heikommaksi muuttuneesta osaamisesta. Väen vähentäminenkin aloitettiin Nokialla tutkimus- ja kehitysyksiköistä. Ei kai yritys voi häviöstään syyttää markkinoita, nehän muuttuvat koko ajan.

Nokian toimitusjohtajaksi tullessaan Steven Elop ilmoitti komeasti, että ”puhelinvalmistusta ei siirretä Suomesta ja että Salon tehdasta ei lopeteta”. Ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut hänen toimitusjohtajakauttaan, Salon puhelintehdas oli lopetettu ja kolmen vuoden kuluttua koko puhelinvalmistus myyty. Mikrosoftin johtaja kävi täällä kertomassa samoja totuuksia Nokian toimintojen säilymisestä Suomessa.

Aina kun jokin yritys myydään, johtajien viesti on ”työpaikat säilyvät” eikä ole tarkoitus siirtää niitä minnekään. Tällaisia tarinoita Suomestakin löytyy viime vuosilta kymmeniä.

Siis kenen puheisiin voimme luottaa? Kuinka kauan yritysjohtajat saavat valehdella ilman, että siitä seuraa jotain? Ymmärtääkseni pörssilakikin kieltää yritysjohdolta väärien tietojen antamisen ja valehtelun osakkeenomistajien etujen vastaisena.  Nykyaikaisilla yrityksillä on kauniisti määritellyt yhteiskuntavastuu lausekkeet. Niiden toteuttaminen kuitenkin unohtuu kun tulee kyse voiton maksimoinnista. ”Henkilökunta on yrityksen tärkein voimavara” lukee monen yrityksen paperissa. Mutta kun YT-neuvottelut alkavat henkilökunta on ensimmäinen, joka saa kenkää. Yritys ilmoittaa henkilövähennystarpeeksi niin ja niin monta, mutta ei koskaan ilmoita, että osinkoa ei nyt tulevana vuonna voida maksaa kun tarvitsemme rahat yrityksen kehittämiseen tai palkkojen maksamiseen.

SDPn kannatus on galluppien mukaan ennätys alhaalla. Kun maailma on muuttunut  miksi olemme menettäneet kansalaisten luottamuksen? Luulen että olemme valinneet väärän retoriikan ja olemme tehneet myös vääriä päätöksiä. Tai usein olemme jättäneet hakematta kestävää aatteellista pohjaa kannanotoillemme. Poliittinen koulutuksemme on lähes kokonaan loppunut ja viesteissämme olemme hyväksyneet porvarillisen  businesretoriikan eli kaikki yhteiskunnassa on taloutta ja businesta. Mona Sahlin sanoi menestyksen päivinään, että sosialidemokratian pitää olla aina kriittinen yhteiskuntaa muuttava voima, ei vähiten silloin kun ollaan vallassa.

Onko aatteessamme sitten vika? Onko vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo jo kuolleita ajatuksia? Eivätkö ne enää innosta kansalaisia? Kansainvälistä tai kotimaista tilannetta katsoessamme tilanne näyttäisi aivan päinvastaiselta. Ongelmat suorastaan huutavat SDPn periaatteiden pohjalta lähteviä muutoksia.

Meidän tulee erottautua ja olla rehellisiä. Vain siten poliittinen uskottavuutemme palaa. Hyvinvointivaltiota ei pelasteta leikkaamalla vaan kehittämällä. Ei sosialidemokratiaa ole se, että leikkaamme pari prosenttia vähemmän kuin kokoomus mutta leikkaamme kuitenkin ja vielä samoista rahoista. Työpaikkansa menettävät ihmiset odottavat, että yhteiskunnassa on joku puolue ja organisaatio, joka johdonmukaisesti on heidän tukenaan ja heidän puolellaan. SDPn edustajien pitää uskaltaa ottaa kantaa myös yhteiskunnan moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Tämä koskee erityisesti talouselämää, sen suuria toimijoita. Johtajien kohtuuttomat palkat, bonukset ja optiot tai muu ahneus on ollut vuosia nähtävissä. Siihen puuttuminen on ollut hidasta ja jälkijättöistä. Valtionyhtiöiden tolkuton johtaminen on edelleen arkipäivää. Ne voivat otsa kirkkaana siirtää täältä suomalaisia työpaikkoja muualle vaikka valtionyhtiöiden ainoa tehtävä on suomalaisten työpaikkojen synnyttäminen.

Meidän tulee olla uskollisia omille arvoillemme. Meidän puheisiimme on voitava luottaa.

Tammikuu 2014

Kannustaminen: palkkio vai rangaistus?

 

Hallitus on työskennellyt Suomen kestävyysvajeen ja työttömyysongelman kimpussa. Elokuussa tehtiin päätös itse rakennepoliittisen ohjelman tavoitteista ja marras- joulukuun vaihteessa täytäntöönpanopäätös. Molemmissa päätöksissä on paljon hyviä tavoitteita, jotka voidaan allekirjoittaa sosialidemokraattien arvolähtökohdista käsin.

On kuitenkin yksi kohta, jossa mielestäni näkyy selvästi suomessa vallitsevat oikeistolaiset arvot ja nykyään yleisesti käytetty sumutusretoriikka. Se sisältyy kohtaan ”työmarkkinat ja työurat”.

Rakenneohjelmassa sanotaan” Työllisyysastetta korottavat toimet kohdistuvat työurien pidentämiseen sekä rakenteellisen työttömyyden alentamiseen työvoiman liikkuvuutta ja työn vastaanottamisen kannustavuutta lisäämällä. Erityinen huomio kiinnitetään nuoriin ja ikääntyneisiin, joiden työllisyysasteet ovat alhaiset. Keskeistä on muuttaa näiden ryhmien työmarkkina-asemaa määrittäviä institutionaalisia puitteita työllistämistä kannustavaan suuntaan.” Kiinnitän huomiota erityisesti kannustavuus-sanaan, jota käytetään kahteen kertaan.

Kannustavuus merkitsee minun kielenkäytössäni positiivista tukea ja eteenpäin auttamista silloin kun halutaan ihmisten toimivan johonkin tiettyyn suuntaan. Täytäntöönpano-ohjelmassa on selkeästi kohdassa” Rakenteellisen työttömyyden alentaminen” näitä kannustavia, myönteisiä elementtejä kuten työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuus. Samoin jotkin kolmen kuukauden määräajat, jotka velvoittavat TE-keskukset toimiin.

Rakennepoliittisessa tavoiteohjelmassa kannustavuus on selvästi myönteinen ilmaisu. Sen sijaan täytäntöönpanopäätöksessä monet toimenpiteistä ovat  rangaistuksia ja osa työnhakijoiden tai työttömyysturvan saajien byrokratiaa lisääviä. Tässä päätöksessä näkyy oikeiston ja usein koko eliitin jakautunut suhtautuminen yhteiskunnan vähäosaisiin ja hyvin toimeentuleviin tai yrityksiin. Vähäosaisia täytyy ”kannustaa” rangaistuksilla ja jo muutenkin pienistä etuuksista leikkaamalla. Yritysjohtajat sen sijaan tarvitsevat bonuksia, jotta viitsivät ylipäätään työpaikalleen tulon lisäksi tehdä töitä. Yritykset tarvitsevat entistä enemmän verohelpotuksia ja valtion tukia, jotta voivat kehittää bisnestään.

 Taustalla on myös ns. vastikkeellisen sosiaaliturvan ajatus, jota hallituksen oikeisto ajaa. Vastikään julkistettu ylen mielipidemittaus kertoi että 51 % kansasta katsoo että sosiaaliturva passivoi. Tästä luvusta voi kyllä tehdä sen johtopäätöksen, ettei Suomen kansa tiedä mikä on sosiaaliturvan sisältö ja mikä on sen turvan varassa elävien elämän todellinen sisältö. Siitä, että juuri sosiaaliturva passivoi, tuskin on tieteellistä näyttöä. Sen sijaan päinvastaisia esimerkkejä kyllä löytyy.

Olen vuosikymmenien ajan seurannut läheltä ja kauempaa sekä nuorten että  iäkkäämpien kansalaisten työ- ja opiskeluhalukkuutta. Lähes kaikki jotka ovat vailla työtä tai opiskelupaikkaa haluavat ottaa sen vastaan ja tekevät myös aktiivisesti työtä sen saamiseksi. Työttömyys on tällä hetkellä jo lähes 400 000 henkeä. Siinä on vain murto-osa sellaisia, jotka eivät lähde töihin jos niitä löytyy. Nuorison osalta on olemassa ryhmä, joka pitää etsivän nuorityön ja nuoritakuun kautta saada aktivoitua ja vedettyä työelämään. Tämäkin ryhmä on vain murto-osa näistä nuorista. Olen seurannut läheltä mm. jo tutkinnon suorittaneitakin nuoria, jotka ovat olleet pitkään työttömänä vaikka ovat hakeneet kymmeniä ja satoja työpaikkoja pääsemättä eteenpäin. Tällainen pyöritys romuttaa itseluottamusta ja masentaa. Nämä ihmiset tarvitsevat aktiivitoimia, mutta en ymmärrä miten tällaisessa tilanteessa rangaistusluonteinen kannustavuus voisi auttaa?

Sosialidemokraattina en voi hyväksyä näitä linjanvetoja enkä työttömyysturvan tai toimeentuloturvan vähennyksiä niillä perusteilla mitä täytäntöönpanopäätöksessä edellytetään. Päinvastoin pitää palkita siitä, että työtön ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä ja aktivoinnissa pitää palkita siitä että osallistut. Jos aktivoinnilla tarkoitetaan työntekoa, siitä on silloin maksettava tietenkin palkka. Se ei voi olla palkallisten töiden korvaamista ilmaisella ”pakkotyöllä”. Luotan siihen että ihmisiä voidaan kannustaa positiivisilla asioilla erityisesti silloin kun he ovat työttöminä tai syrjäytyneinä.

Hallituksen pitää nyt panna kaikki voimat työpaikkojen luomiseen.  Kuntien ja valtion pitää myös työllistää, ellei työtä muutoin löydy. Ainakin SDPn ministerien ja kansanedustajien kannattaa lukea Kalevi Sorsa säätiön kustantama ja Antti Alajan ja Esa Suomisen kirjoittama kirja: ”Taloutta työväelle, markkinaliberalismin myyttejä murtamassa”. SDPn tulee nyt ajaa omaa linjaansa eikä alistua porvariston painostukseen.

Huhtikuu 2014

Puoluekokous on näytön paikka

 

Olen ollut mukana kaikissa puoluekokouksissa Tampereen vuoden 1972 kokouksesta. Kaikilla kokouksilla on ollut oma luonteensa ja omat kysymyksensä.  On ollut hienoa havaita miten perusteellisesti monet edustajat ovat asioihin etukäteen valmistautuneet.

Tällä kertaa kokoonnumme Seinäjoelle. Puolueen tilanne on vakava. Puolueen kannatus mielipidemittausten mukaan on historian alhaisin.  Puolue on kannatukseltaan vasta neljänneksi suurin. Jos nämä luvut toteutuvat ensi kevään vaaleissa saamme heittää hyvästit monelle asialle.  Syntyy puhdas porvarihallitus ja pohjoismainen hyvinvointivaltio siirretään lopullisesti historiaan. Sääntelemätön markkinatalous ulotetaan kaikkiin yhteiskunnan ja yksilön toiminta-alueille.

Sosialidemokraatteina emme ole kyenneet ottamaan sellaista aatteellista ja siitä käytäntöön johdettua otetta hyvinvointivaltion puolustamisessa ja uudistamisessa, että meihin uskottaisiin. Tämä kehitys on ollut nähtävissä jo ennen tämän hallituksen aikaa. Pitkän linjan trendit osoittavat, että tuloerojen kasvu ja köyhyyden lisääntyminen ovat kulkeneet käsi-kädessä jo muutaman vuosikymmenen ajan. Pääomatulojen osuus suhteessa palkkatuloihin on kasvanut kolmisenkymmentä vuotta. Hiljakkoin Helsingin sanomissa oli analyysi, jossa kerrottiin, että työllä rikastuminen on tullut mahdottomaksi viimeistään 2000 luvun jälkeen. Sen sijaan parhaiten rikastuu erilaisilla finanssisijoituksilla. YT-neuvotteluista on tullut työntekijöiden erottamisneuvottelut.

Köyhien osuus koko väestöstä on lisääntynyt vuodesta 1989 noin 7 prosentista lähes kaksinkertaiseksi. Murheellisinta on se, että yhteiskunnallinen kierto on vähentynyt. Köyhyys, työttömyys ja syrjäytyminen periytyvät entistä enemmän. Tässä kehityksessä mekin olemme globalisoituneet ja lähestyneet amerikkalaista mallia.

 Tämän hallituksen pääongelmaksi on nähty velkaantuminen. On syytä kuitenkin todeta, että pääongelma on työttömyys. Edelliset keskustan johtamat hallitukset antoivat verohelpotuksia yhteensä seitsemän miljardia. Yrityksiä on yritetty kannustaa investoimaan suurilla verohelpotuksilla. Kansaneläkemaksun poisto oli miljardin helpotus ja nyt yhteisöveron neljän prosentin lasku lähes saman verran. Kummassakaan tapauksessa ei edellytetty esim. investointeja. Yrityksillä tulee olla edes moraalinen velvollisuus hoitaa omaa osuutensa Suomen kilpailukyvystä. Tämä koskee erityisesti suuria yrityksiä, jotka näistä alennuksista eniten hyötyivät.

Tässä hallituksessa SDP on saanut toteutettua myös pienituloisille tärkeitä parannuksia. Harmaata taloutta ja Euroopan veroparatiiseja on yritetty suitsia ja monia uudistuksia on tehty. Mutta suuri linja oikeudenmukaisuuden puolesta on jäänyt ihmisille hämäräksi. Olemme omaksuneet myös porvariston ja hallitsemattoman markkinatalouden retoriikan kestävyysvajeesta, kilpailukyvystä, kovista päätöksistä jne. Ei ihmisille ole ollenkaan selvää mitä niillä tarkoitetaan tai miten ne kohdistuvat eri yksilöihin ja eri ryhmiin. Kun käytämme vain porvarien määrittelemiä termejä, olemme ihmisten mielissä jo menettäneet osan omasta identiteetistämme. Ihmisiltä hämärtyy se ketkä ovat vastuussa.

Hallituksen kehysriihi aiheutti ankaran polemiikin lapsilisien leikkauksista. Minua hätkähdytti iltapäivälehden etusivulla ollut teksti: ”Hallitus leikkaa lapsilisiä 100 miljoonalla eurolla”. Vieressä oli toinen teksti:” Wahlroos säästää veroistaan 112 miljoonaa muuttamalla kirjansa Ruotsiin.” Mitä palkkatuloillaan elävä lapsiperhe tästä ajatteli?

Puoluekokouksessa on esillä myös äänestys puheenjohtajasta. Äänestys kuuluu normaaliin järjestötoimintaan ja on merkki elävästä ajattelusta. Pidän tätä luonnollisena tapahtumana. Enkä näe mitään sellaista merkkiä ilmassa, että puheenjohtajakampanjat heikentäisivät SDPn yhtenäisyyttä tai edes asemaa hallituksessa. Maailman muutokset , Suomen kehityksen suunta ja SDPn kannatus ovat sidoksissa toisiinsa. Meidän on löydettävä sellainen linja ja sellainen tapa toimia, että ihmisten luottamus meihin palautuu vaaleissa. Emme voi eristäytyä, mutta meidän tulee tiukasti pitää kiinni eduistamme. On oltava kansainvälisen kehityksen kärjessä. Täten voimme edelleen ponnistella pohjoismaisen, aidon hyvinvointivaltioperiaatteen pohjalta. Se on osoittanut kilpailukykynsä.

Tavoitteena tulee olla suurimman puolueen asema. Vain silloin voimme kantaa todellista vastuuta Euroopan ja Suomen asioista kun olemme riittävän vahvoja ja etenemme omalla linjallamme vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden puolesta. Uskon, että Seinäjoen kokous on tähän valmis.

Syyskuu 2014

YHTEISKUNTAVASTUU ja JULKISEN SEKTORIN IRTISANOMISET


Yhteiskuntavastuu

Kun yritykset tai muut organisaatiot ilmoittavat yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisesta todetaan samassa yhteydessä kuinka monta työntekijää on vähennettävä. Yhteistoimintalain  tarkoituksena on yhteistoiminnassa johdon ja henkilöstön kesken sopia miten yrityksen toimintaa kehitetään. Kustannusten hillitsemiseksi löytyy useimmiten  muitakin tapoja kuin henkilöstön irtisanominen. Joskus voitaisiin sopia myös osinkojen pienentämisestä ja jättää tulosta yhtiön viemiseksi laman yli.

Tässä tilanteessa unohtuu organisaatioiden kauniit yhteiskuntavastuulausekkeet, joissa  todetaan ”henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara”. Nyt tuosta tärkeimmästä voimavarasta luovutaan ensimmäiseksi.

Yleisradio

Yleisradio ilmoitti 10 miljoonan euron kustannussäästöistä ja vajaan 200 hengen vähentämistarpeesta, kun yle veron indeksitarkistus jätettiin tekemättä. Toimitusjohtaja totesi, että koko säästösumma kohdennetaan henkilöstöön ja tuotantoja korvataan osittain ”ostamalla lisää ohjelmia ulkoisilta tuottajilta”. Saadaanko nuo ulkopuoliset ohjelmat ilmaiseksi ? Helsingin Sanomissa kirjoitettiin 17. elokuuta miten yleisradio myi lähetysverkkonsa pilkkahintaan Digitalle. Tällä hetkellä nuo rahat menevät veroparatiiseihin veroa maksamatta. Digita perii vuodessa 80-90 miljoonaa lähetyksistä. Se on monopoli ja hinta on monopolistinen.

Nykyinen johto ei ole vastuussa 1990 –luvulla tehdystä vakavasta -myös turvallisuupoliittisesta- virheestä, mutta Ylen on aika ryhtyä toimiin. Rakennetaan kilpaileva verkko, valitetaan EUn kilpailutuomioistuimeen jos ei neuvotteluilla saada hintaa alas. Ylen ohjelmia tekevät ihmiset. Siksi henkilökunnan vähentäminen koskee suoraan ohjelmia. Alueellisten ohjelmien osalta on jo suljettu esim. viikonloppu kokonaan. Vaikka paikkakunnalla tapahtuisi kuinka merkittäviä asioita, alueradiot ja tv puuttuvat paikalta. Toivon, että Ylen johto hakee säästöjä muualtakin kuin vain henkilöstön vähentämisestä. Yle veron maksaminen edellyttää myös, että ohjelmat eivät ole vain uusintoja tai toimittajan yksinpuhelua levyjen soiton välillä.

Yliopistot ja Elykeskukset

Uutisten mukaan lähes kaikki Suomen Yliopistot pääsivät viime vuonna taloudellisesti ylijäämäisiksi. Siitä huolimatta monet niistä ovat irtisanoneet tai irtisanomassa tänä vuonna henkilöstöään. Tässä joukossa ovat myös maan rikkaimmat yliopistot Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Yliopistoissa on varmaan paljon uudistamisen ja tehostamisen varaa mutta irtisanomisia ei voi hyväksyä syvimmän laman keskellä jolloin työttömyys muutoinkin kasvaa.

Julkisella puolella muutoinkin , monissa kunnissa ja valtiolla ollaan menossa massiivisiin irtisanomisiin samaan aikaan kun maassa on tilastojen mukaan 300 000 ihmistä vailla työtä ja nuorisotyöttömyys on huipussaan. Tähän päälle tulee vielä piilotyöttömyys. Elykeskukset ovat vähentämässä työvoimaansa 20 prosentilla samaan aikaan kun toimenpiteitä kehityksen vauhdittamiseksi pitäisi lisätä.

Valtion ja kuntien vastuu

Suomen talous on arvioiden mukaan lähtemässä vain hitaasti kasvun tielle. Se asettaa edelleen suuria vaikeuksia julkiselle hallinnolle. Kataisen hallitus on tehnyt monia ns. rakenteellisia uudistuspäätöksi, joista osa ei ole vielä voimassa mutta osa on. Siitä huolimatta ei ole hyväksyttävissä julkisten organisaatioiden massiivinen irtisanomisaalto juuri laman tässä vaiheessa. Kulutuskysyntä heikkenee edelleen ja heijastuu suoraan yrityksiin. Myös tuhannet hyvin koulutetut joutuvat työttömiksi ja heihin tehdyt koulutusinvestoinnit menevät hukkaan, henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan. Tämä kehitys osoittaa myös sen, että talousnobelistit Paul Krugman ja Joseph Stigliz ovat olleet oikeassa arvostellessaan kriisin torjumisessa Euroopassa käytettyä politiikkaa. Julkisen puolen tulee pidättäytyä irtisanomisista ja tehdä tarpeelliset muutokset silloin kun yksityinen sektori pystyy työllistämään työttömät. Ei valtion ja kuntien työntekijöin irtisanominen laman keskellä auta myöskään yksityisiä yrityksiä tai niiden ulos potkittuja työntekijöitä. Valtio ja kunnat joutuvat joka tapauksessa   viime kädessä vastaamaan suomalaisten toimeentulosta. Tämä ei tarkoita etteikö jokaisella yksilöllä ja yrityksellä ole vastuuta tulevaisuudesta. Yritysten pitäisi jo herätä. Heille  suunnattujen verohelpotusten ja muiden tukitoimien pitäisi näkyä   investoinneissa. Tämä tietenkin edellyttää että on pidetty huolta innovaatioiden kehittämisestä omalla toimialalla.

Tammikuu 2015

LEIKKAUSLISTAT EIVÄT SAA SUOMEA NOUSUUN

 

Tasavallan presidentin uudenvuoden puheen ulkopoliittinen osio oli hyvä. Sen sijaan talouspoliittinen osio oli vanhan toistamista eikä antanut toivoa yli 350 000 tuhannelle työttömälle. Puolueiden kilpailu leikkauslistoilla ei tuo yhtään uutta työpaikkaa. Pitää kilpailla aivan muilla asioilla. Nyt tarvitaan solidaarisuutta ja esimerkkiä valtakunnan eliitiltä, yritysten johtajilta, omistajilta ja muilta varakkailta siitä miten velkaantuminen voidaan pysäyttää ja julkisen sektorin perustehtävät hoitaa. Ei niin kuin Björn Wahlroos ja Maarit Toivanen-Koivisto tekivät. Ei voida jatkaa hokemaa, että” kaikkien on osallistuttava”. Työttömät ja minimituloilla elävät eivät pysty enää lisäämään panostaan. Nyt tarvitaan tulevaisuuden uskoa, luovia ajatuksia ja siltä pohjalta lähteviä ehdotuslistoja. Synkistely on lopetettava.

Pohjoismaat ja Suomi niiden mukana sijoittuvat jatkuvasti erilaisissa valtioiden välisissä vertailussa kärkipaikoille. Vertailut valtiontalouden kilpailukyvystä, innovatiivisuudesta, elinympäristöstä, kansalaisten tasa-arvosta, Pisa-tutkimukset koulutuksesta, tai vaikkapa onnellisuudesta nostavat kerta toisensa jälkeen Pohjoismaat kärkeen. Suomi kiilaa näissä vertailuissa joskus jopa ykköseksi. Myös talouden kilpailukyvyssä olemme useasti kärkisijoilla. Yksinkertaisesti sanottuna olemme pystyneet rakentamaan hyvinvointivaltion, joka on luonut mahdollisuudet myös elinkeinoelämälle ja yrityksille menestyä kansainvälisessäkin kilpailussa. Miksi siis emme nyt pärjäisi?

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi on koetellut koko maailmaa, myös Suomea. On tärkeätä havaita, että  kriisi alkoi kapitalismin holtittomuuksista ja finanssialan ahneudesta. Se ei alkanut hyvinvointivaltion kustannuksista tai toimenpiteistä. Sen sijaan hyvinvointijärjestelmämme on joutunut kärsimään tuosta holtittomasta menosta ja kustannukset ovat kasaantuneet tavallisten kansalaisten, veronmaksajien kannettavaksi.

Elinkeinoelämän edustajat ja osa taloustieteilijöistä syyllistävät valtiovaltaa ja palkansaajajärjestöjä  talousahdingon aiheuttajiksi. Poliitikoilta vaaditaan julkisen sektorin alasajoa ja tuhansien työntekijöiden irtisanomista. Palkansaajilta vaaditaan palkkojen jäädyttämistä ja työntekijöiden sopimussuojan heikentämistä. Avoimesti on vaadittu irtisanomisen helpottamista ja oikeutta maksaa matalampia palkoja. Suomen kilpailukyvyn on väitetty heikentyneen juuri palkkojen ja julkisten menojen edellyttämien verojen takia. On kysyttävä mikä vastuu yrityksillä on itsellään?

Useiden tutkijoiden mielestä Suomen yritysten kilpailukyvyn heikentymisen suurin syy on suurten ja keskisuurten yritysten kvarttaali-ajattelusta johtuva innovatiivisuuden romahtaminen 2000 luvun ensimmäisinä vuosina. Nousukaudella osinkotulot kohosivat mukavasti ja silloin unohtui tutkimus- ja tuotekehitys. Osingot nostettiin ulos eikä investoitu. Sama meno jatkuu edelleen. Meidän puu- ja paperiteollisuutemme rakennemuutosta ei havaittu.  Finanssikriisin tullessa ei kilpailukyky enää riittänytkään. Miksi myös Nokia menetti yhdessä hetkessä kilpailukykynsä?

Pääministeri esitti kovaa kritiikkiä ns. konsensusta kohtaan. Epäselväksi jäi mitkä päätökset ovat konsensuksen takia jääneet tekemättä?  Vai onko konsensus tuottanut kokoomuksen kannalta vääriä päätöksiä? Silti joidenkin taholta taloustilanteen vakauttamiseksi on esitetty ns. yhteiskuntasopimusta. Ongelma on ollut vain siinä että sisällöksi on ehdotettu vain valtiota ja työntekijöitä koskevia kohtia ei lainkaan yrityksiä tai pääomamarkkinoita sitovia osioita.

Jos sopimuksia tehdään, niihin on sitouduttava laajasti myös elinkeinoelämän. Se ei voi nauttia vain tuloksista. Sen sijaan valtio on jo antanut merkittävät lahjat yrityksille: kansaneläkemaksun poisto vuonna 2010 ja yhteisöveron merkittävä lasku. Ne merkitsivät useiden miljardien tukea.  Tuloksia ei vaan ole nähtävissä.

Kyllä tiukka taloudenpito on edelleen välttämätöntä. Leikkauslistojen sijasta tai ainakin niidenrinnalla pitää tehdä verotuksen kokonaisremontti niin että veropohjaa laajennetaan, veronkierto ja veroparatiisit tukitaan. Pienituloisten kuluttajien ja myös pienten yritysten kannalta arvonlisäverotuksen uudistus tulisi olla osa tätä kokonaisuutta. Mutta tärkeintä on nyt investoida koulutukseen, tutkimukseen ja kaikkeen uuden luomiseen. Miten saadaan syntymään uusia työpaikkoja ja palautetaan usko tulevaisuuteen, erityisesti nuorille sukupolville. Se edellyttää linjan muutosta.

Euroopan unionin tasollakin olisi syytä tunnustaa ,että  5-6 vuotta tarjotut lääkkeet esim. Kreikalle ovat olleet huonoja. Kreikan valtion velka on suurempi kuin kriisin syntyessä  ja työttömyys on sysännyt puolet maan nuorisosta toivottomuuteen. Ohjelman negatiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset ovat mittavat ja jäljet vuosikymmeniä pysyvät. Syy ei ole varmaankaan vain EUn politiikassa mutta jos lääkäri määrää vääriä lääkkeitä hän on myös vastuussa sairauden pahenemisesta. 

Huhtikuu 2015

 

KYSE ON ERIARVOISTUMISEN PYSÄYTTÄMISESTÄ, YMMÄRETÄÄNKÖ TÄMÄ?

 

En ymmärrä miksi osa kansasta halveksii kansanedustajia. Heitä syytetään kaikenlaisesta vilpistä ja vain omanedun tavoittelusta. Kun olen vuosikymmeniä seurannut sitä työtä mitä he kansan edustajina tekevät kunnioitukseni heitä kohtaan on vain kasvanut. Ymmärrykseni myös heidän vaikeuksiaan kohtaan on lisääntynyt.

Tämänkin kevään vaalityötä on tehty turuilla ja toreilla, tuulessa ja sateessa. On jaettu esitteitä, pidetty puheita ja kuunneltu ihmisten huolia. Kaikki tämä tilanteessa, jossa takana on yksi hankalimmista eduskuntakausista. Osa lehdistöstä on myös tehnyt parhaansa mitätöidäkseen asiallisetkin aikaansaannokset.

Myönnän auliisti, että kaikki ei mennyt niin kuin piti myöskään SDPn kannalta. Olisin suonut, että alkuperäinen suunnitelma kuntauudistuksesta ja sen jälkeen sille pohjalle rakennettu sote-uudistus olisi voitu viedä läpi. Mutta ei SDPn kunnallis- ja kenttäväkikään tuota työtä helpottanut. Kun soppaan vielä liittyi kokoomuksen ajamat yksityisen lääkäri- ja hoivabisneksen taloudelliset edut homma levisi. Perustuslailliset kysymykset ovat minusta paljon vakavampi kysymys kansalaisten yhdenvertaisuus- ja palveluiden saatavuuskysymyksissä.

Eniten olen huolissani edelleen eriarvoistumisen lisääntymisestä. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsien määrä on kominkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Peruskoulussa oppilaiden mahdollisuudet ovat eriarvoistuneet ja jopa lukutaito heikentynyt. Terveyserot ovat kasvaneet, työterveydenhuollon piirissä olevien ja varakkaimpien terveys on lisääntynyt mutta köyhät ja työttömät kuolevat kymmenen vuotta aikaisemmin. Alueellinen eriarvoistuminen on todellinen perustuslaillinen ongelma.

Seitsemänkymmenluvulla luotiin peruskoulu, lasten päivähoito ja kansanterveysjärjestelmä. Silloin maamme varallisuus ja tulotaso henkeä kohden oli aivan erilainen kuin nyt, mutta näihin uudistuksiin oli varaa. Meillä koko talouseliitti, omistajat, ekonomistit ja valtion korkeat virkamiehet väittävät että nyt ei ole varaa ylläpitää näitä peruspalveluita ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. On luotu  tilannekuva joka hyväksyy eriarvoistumisen ja  jonka mukaan tulisi elää.

Minä en hyväksy tätä tilannekuvaa. Suomella on varaa pysäyttää eriarvoistumiskehitys, satsata koulutukseen ja lapsiköyhyyden poistamiseen. Meillä on varaa myös tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon ja vanhusten hoivaan. Meidän on vain uusittava järjestelmäämme niin että SDPn perusaatteet pannan täytäntöön. Vapaus, veljeys ja solidaarisuus ovat edelleen se soihtu jota meidän tulee kantaa.

Juuri tästä on kysymys vaaleissa, ymmärtääkö kansa tämän? Olemmeko tehneet tässä suhteessa kaikkemme? Politiikka on tahdon asia. Toivotan kaikille valittaville sosialidemokraattisille edustajille voimia tämän soihdun kantamisessa.

Syyskuu 2015

MITÄ SIPILÄ TAHTOO

 

Nykyisen oikeistohallituksen linja on ollut suomalaisille tyly. Ensin tuli esitys miljardien leikkauksista keskeisiin hyvinvointipalveluihin. Vakavin leikkaus kohdistuu Suomen menestystekijöihin kuten tutkimukseen ja koulutukseen. Valtion velan kauhistelussa vedotaan lapsiin. Pahin lapsilta ryöstäminen tapahtuu juuri leikkaamalla koulutuksesta, sitä ei voida myöhemmällä iällä paikata.

Sen jälkeen tehtiin ehdotus suorasta 3 miljardin tulonsiirrosta pienipalkkaisilta palkansaajilta yrityksille ilman mitään sitoutumista uusiin työpaikkoihin ja investointeihin Suomessa.

Poliittisten takkien kääntö sekä nopeudessa että määrässä on myös Suomen ennätys. Kaikkein kummallisinta asiassa on se, että vaikka yhä useampi talouden asiantuntija on ollut eri mieltä ja suorastaan varoittanut seurauksista, hallituspuolueiden edustajilla ei ole mitään argumentteja kritiikkiä kohtaan. Heille eivät tosiasiat näytä merkitsevän mitään.

Asiantuntijoiden vaadittua ensin selvityksiä päätösten vaikutuksista pääministeri totesi ” tehdään ensin päätökset ja katsotaan sitten”! Perussuomalaisten vakiovastaus on ollut ” että ei voida kun hallitusohjelmassa sanotaan näin”. Kukahan sen hallitusohjelman kirjoitti oliko mukana ” taivaalliset sanansaattajat”?

Miksi hallituksella on niin kiire antaa poikkeuslakiehdotukset työlainsäädännöstä ettei ehditä edes tarkistaa niiden perustuslainmukaisuutta? Tästä asiantuntijat ovat varoittaneet. Lait eivät vaikuta kilpailukykyyn mitään ainakaan vuoteen.

Syynä lienee kaksi asiaa: ensinnäkin tilastot osoittavat vääjäämättä, että kilpailukyky erityisesti Saksaan ja Ruotsiin on jo parin vuoden ajan kaventunut ja maltillinen palkkaratkaisu jatkaa sitä. Kilpailukykyä ei korjata palkkoja alentamalla vaan monilla muilla toimenpiteillä. Toisekseen Sipilä ja hallituspuolueet ilmeisesti pelkäävät, että edessä on kahden vuoden sisällä hallituksen hajoaminen, kun kansa todella ymmärtää politiikan dramaattiset seuraukset.

Mitä tulee valtion ja kuntien alijäämiin, niitä voitaisiin ryhtyä paikkaamaan myös nopeilla ja tiukoilla veronkierron estämistoimilla. EU ja monet suomalaiset asiantuntijat ovat todenneet, että kyseessä on useiden miljardien summa ja siitä saisi vuositasolla kohtuudella useita satoja miljoonia valtiolle. Hämmästyttävää on se, että verosuunnittelijoiden joukossa on myös valtion yhtiöitä, jotka ovat siirtäneet satoja miljoonia pois verottajan ulottuvilta. Oma lukunsa on se, että useat suuryritykset ovat lehtitietojen mukaan maksaneet veroa vain minimaalisesti tai eivät ollenkaan Suomeen. Stora-Enso  ja Metso eivät maksaneet vuonna 2014 lainkaan veroa Suomeen ja Nokiakin vain 0,01 prosenttia.

Oikeisto väittää, että suurituloisetkin osallistuvat jo talkoisiin. Tämä pitänee paikkansa puhtaasti palkkatulon osalta, mutta ei pääomatulojen osalta. Aikoinaan erään vesijohtoliikkeen omistaja ilmoitti muuttavansa Portugaliin, koska perintövero on täällä liian ankara. Tuo kyseinen henkilö maksoi palkkatulostaan ja pääomatulostaan (jotka olivat yhteensä yli 5 miljoonaa €) yhtä paljon veroja kuin maksoi n. 6000 €/ kk ansaitseva palkansaaja. Vuonna 2013 luonnollisille henkilöille maksettiin osinkoja lehtitietojen mukaan 3991 miljoonaa euroa. Niistä verovapaita osinkoja oli 2258 miljoonaa euroa. Vain n. 40 %:sta osinkoja maksettiin pääomaveroa.

Viimeistään nyt on selvinnyt, että Sipilän hallitus tekee tietoisia arvovalintoja. Tarkoitus on siirtää varallisuutta hyvin ansaitseville, kasvattaa tuloeroja ja vahvistaa uusliberalistista politiikkaa.

Koska SDP on arvopuolue, on sosialidemokraattien pystyttävä rakentamaan uskottava vaihtoehto tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiseksi ja uudistamiseksi. Uskoisin, että viime vaalien ohjelmistakin löytyy jo rakennuspuita tälle linjalle. Se tapahtuu vain jatkuvalla ymmärrettävän tiedon jakamisella. Sumutuksen ja valheiden alta on paljastettava totuus.

Tammikuu 2016

OSAAMINEN SUOMEN KILPAILUKYVYN PERUSTA

 

Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuilla Suomen koulutusjärjestelmän kehittäminen oli määrätietoista ja suuren poliittisen enemmistön ajamaa. Sain itse olla mukana 70-luvulla alusta alkaen kun peruskoulu-uudistusta toteutettiin kunta- ja koulutasolla. Vaikuttavinta oli se miten johdonmukaisesti ja innostuneesti uudistusta rakennettiin. Oli edelleen ideologista vastarintaa mutta kansa odotti uudistukselta paljon.

Koulutukseen ja tutkimukseen luottaminen Suomen kilpailukykytekijänä kesti vuosikymmenet. Vasta nykyinen hallitus on asettanut arvot uuteen järjestykseen. Se laskee, että kilpailukyvyn perusta on tuotteen hinta, joka saadaan aikaan matalilla palkoilla. Sen sijaan koulutus ja tutkimus on mittavien leikkausten kohteena. Opetusministeriön pääluokka on noin 6,8 miljardia ja hallituksen leikkaus on 600 miljoonaa. Se tekee 10 prosenttia!

Leikkaukset ulottuvat varhaiskasvatuksesta, peruskoulun ja keskiasteen kautta yliopistoihin elinikäiseen oppimiseen. Lähes kaikki näiden alojen asiantuntijat ja useimmat käytännössä tällä alalla toimivat ovat varoittaneet seurauksista. Viimeksi yliopistojen edustajat toteavat niiden aiheuttavan pysyviä vaurioita.

Sipilän hallitus ei kuitenkaan luota ”kaikenmaailman” asiantuntijoihin. Se ajaa jääräpäisesti näitä leikkauksia vaikka myös vaihtoehtoja on esitetty. Niitä voi lukea esim. SDPn ja vihreiden vaihtoehtobudjetista.

Samoin hallitus puhuu kilpailukykyloikasta palkkoja alentamalla vaikka kotimarkkinakysyntä on muutoinkin heikentynyt.

Tilastot kuitenkin osoittavat, että harvoilla aloilla palkkataso on esteenä viennin kehitykselle. Tämä johtuu jo pelkästään siitä, että esim. puu- ja paperiteollisuudessa palkkojen osuus kokonaiskustannuksista on alle kymmenen prosenttia.

Eikä kukaan ole osoittanut, että esim. Nokian kilpailukyvyttömäksi tulo olisi johtunut työntekijöiden palkasta.

Pakkolakien läpiajamisvimmassa vaaditaan perustuslain tulkinnan muuttamista, jotta palkat voitaisiin määrätä lailla. Juhana Vartiainen on kääntänyt koko asia päälaelleen kun hän näkee perustuslain sopimusyhteiskunnan vastaisena ja Jorma Ollila paheksuu perustuslakien tulkintaa työntekijöiden ja heikompiosaisten hyväksi.

Sosialidemokraattien on nyt tärkeätä luoda vahva linja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja siihen on myös investoitava. Työelämän muutokset ja mm. robotisaatio edellyttävät, että meillä kaikkien ikäluokkien osaamistasoa tulee nostaa. Siksi kaikki koulutustasot vaativat vahvaa kehittämistä. Palkkatason alentamisella ja koulutuksen supistamisella ei Suomen kilpailukyky parane.

Toukokuu 2016

OY SUOMI AB

 

Euroopassa on kaivattu kovia johtajia. Myös Suomessa on haikailtu johtajia, jotka uskaltavat tehdä kipeitä ja kovia päätöksiä kansalaisten reaktioista piittaamatta. Suomea tulee johtaa, kuten yrityksiä johdetaan.  Sipilän tultua pääministeriksi ihailtiin erityisesti hänen yrittäjätaustaansa ja toivottiin, että nyt tyyli muuttuu. Poliitikkojen ja etujärjestöjen hitaus ja ikuinen neuvottelutyyli heitetään romukoppaan ja ryhdytään tekemään päätöksiä tyyliin: ”tosta poikki ja tohon jengat”.

Pääministeri Sipilä ja koko kolmen porvaripuolueen hallitus on joutunut toteamaan, että valtion ja demokraattisen yhteiskunnan johtaminen lakeja noudattavalla tavalla ei ole samaa kuin yksityisen liikeyrityksen johtaminen. Itse asiassa paljastui, että sekä Sipilä että muut oikeistojohtajat olivat täysin ulkona kansalaisten ja moniarvoisen yhteiskunnan toimintaperiaatteista. Kokoomuksen puheenjohtajakamppailu on ainakin osittain seurausta siitä, että ay-liikkeen ja vasemmiston nujertaminen ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ei huomattu että demokraattisessa järjestelmässä myös kansalaisilla ja heidän järjestöillään on vahva asema.

Nykyinen bisnesajattelu ylisuurine bonusjärjestelmineen ja johtajapalkkioineen sekä työntekijöiden irtisanomisineen ei ole osoittautunut myöskään menestykseksi yrityksille. Investointien välttäminen ja tutkimus ja tuotekehitysmenojen karsiminen on osoittautunut kilpailukyvyn kannalta tuhoisaksi. Vielä selvempää on se, että yritysjohtamisen periaatteet eivät sovi valtion tai muiden julkisyhteisöjen johtamisperiaatteiksi.

 Valtio ja kunta ovat pakkoyhteisöjä, joihin jokaisen kansalaisen on kuuluttava. Tuossa yhteisössä tärkein on kansalaisuus ja siihen yksilölle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Jokaisella on oltava samat kansalaisoikeudet, jotka eivät perustu osakeomistukseen.

Viime aikoina on yritetty bisnesajattelua soveltaa kaikkiin ihmiselämän alueisiin aina kehdosta hautaan. Kaikkia arvoja ja asioita mitataan taloudellisella tuottavuudella ja voittoprosenteilla. Valtion ja kuntien toiminnot määritellään taloudellisilla arvoilla. Tämä näkyy mm. ympäristöministeriön metsähallintoa ja vesialueita koskevassa lainsäädännössä. Toiminnat pyritään organisoimaan osakeyhtiölain perusteella, jonka ainoa määritelmä on tuottaa voittoa omistajille. Kunnan asukkaat ja valtion kansalaiset määritellään asiakkaiksi ikään kuin he olisivat supermarketin kassalla. Jopa päiväkodissa käyvät lapsetkin yritetään määritellä ”asiakkaiksi”.

Osakeyhtiöissä päätösvalta perustuu osakeomistukseen. Suomessa päätösvallan on perustuttava kansalaisuuteen ja yhteisön jäsenyyteen. Siinä ei omistusoikeudella pidä olla mitään merkitystä. Valtiota johdetaan vaalien kautta, joissa jokaisella on äänioikeus. Yritystä johdetaan kvartaalikapitalismin periaatteilla lyhyen tähtäimen voiton maksimoimiseksi. Sen toimiala on kapea, tehtävä yksinkertainen.

 Valtiota johdetaan kansalaisten antamalla valtakirjalla, joka tarkistetaan säännöllisesti. Vaikka valtio ja kunnatkin tekevät tulevaisuusstrategioita, niissä tavoite on ikuinen, ei kvartaali. Yrityksen mennessä huonosti, se voidaan lakkauttaa tai myydä. Kansakunnan tulevaisuutta pitää suunnitella useiden sukupolvien perspektiivillä ja koko kansan hyvinvointia ajatellen.

 Sipilän hallituksen suuri ongelma on hosuminen, asioiden valmistelemattomuus ja piittaamattomuus laillisuusperiaatteista. Tätä todistaa poukkoilu ja esitysten pikaiset muuttelut.  Silmiinpistävää on päätösten kohdentuminen epäoikeudenmukaisesti. Talouden korjauskuorma kasataan pienituloisille, lapsille, opiskelijoille ja työttömille. Sen sijaan varallisuutta omaavat pääsevät vapaamatkustajiksi. Esim. useimmat asiantuntijat jopa ETLA on sitä mieltä, että yritystukia voitaisiin vähentää 800-900 miljoonaa euroa ilman, että se vaikuttaisi heikentävästi työllisyyteen. Ennen kaikkea päätösten vaikuttavuuden arviointi ja niiden kohdistuminen eri kansalaisiin jää hallitukselta selvittämättä.

 Viime aikojen yhtiöittämisvillitys siirtää monia sellaisia toimintoja osakeyhtiölain piiriin, jotka eivät sinne kuulu. Koulutus, sosiaali- ja terveydenhoito ovat kansalaisten perusoikeuksia eikä niitä voida antaa markkinavoimien ohjattavaksi: ne ovat poliittisen johtajuuden alle kuuluvia toimintoja. Kummallinen oli ministeri Rehulan väite kun hän sanoi, että palvelutuotannon saaminen läpinäkyväksi edellyttää maakunnallisten tuotantoyksiköiden osakeyhtiöittämistä. Julkinen tuotanto on aina läpinäkyvämpää kuin yhtiömallinen. Se on demokratian ja kansalaisten valvonnan alaisena paljon läpinäkyvämpää kuin yksityiset yhtiöt ja niiden kytkökset veroparatiiseihin.

Bisnes-ajattelua on levitetty tehokkaasti myös koulutuksen piiriin. Yliopistoista yritetään saada osakeyhtiöitä ja niiden toimialoja yritetään keskittää liiketaloustieteeseen ja koviin teknisiin ja luonnontieteellisiin aloihin. Humanistiset ja taideaineet saavat väistyä sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Historian oppitunteja yritetään vähentää jo kouluasteella vaikka muutoin uhotaan isänmaalisuudesta ja maanpuolustuksesta. Maastamme ollaan tekemässä ”uusbarbaarista” bisnesyhteiskunta, jossa itse ihminen alistetaan bisnekselle ja finanssikapitalismille. Euroopan ja USAn vapaakauppasopimuksenkin keskeisin ongelma on siinä, että ollaan antamassa päätösvaltaa demokraattisesti johdetuilta kansakunnilta ylikansallisille yrityksille. Ylikansallisetkin yritykset on alistettava demokraattiselle päätöksenteolle eikä niille voida antaa päätösvaltaa ohi kansalaisten ja demokraattisen päätöksenteon. Tästä Euroopan Unioninkin on pidettävä kiinni.                                                                                                                                                            

Lokakuu 2016

HALLITUS EDELLEEN TYÖTTÖMIEN KIMPUSSA

 

Hallitus jatkaa uskollisesti linjallaan, eli työttömille keppiä ja turvan heikennyksiä, yrityksille ja rikkaille lisää rahaa ja yhteiskunnan tukea.

Viimeisin yritys oli yrittää saada kolmikantasiunaus lisäheikennyksille. Sitkeässä istuu ajatus siitä että työttömyys johtuu henkilöiden omasta laiskuudesta. Hallituksen mielestä paras tapa työttömyyden poistamiseen on kurjistaa ihmisten toimeentuloa riittävästi niin työpaikkoja alkaa ”löytymään.”Hallitus pähkäilee karenssipäivien lukumäärän kanssa kun työllisyysongelma on aivan muualla. Kun Kiky on nyt saatu maaliin olisi hyvä saada laskelma myös työnantajien( mm. Alahuhdan, A. Herlinin ja muiden) tekemistä palkkojen alennuksista, lahjoituksista ym. taloudellisista uhrauksista, joita luvattiin.

Mikkel Näkkäläjärvi kirjoitti Demokraatin kolumnissaan 21.9. että pitää pysyä tosiasioissa ja että mielipiteet voivat erota mutta faktat ovat samoja. Istuva hallitus ei kuitenkaan ole ottanut käyttöön tätä periaatetta. Se edelleen haikailee ”kovia päätöksiä työllisyyden parantamiseksi”. Kumma kyllä tämän kovuuden kohteena ovat toistuvasti työttömät työnhakijat kun kovuutta pitäisi osoittaa aivan eri suuntaa. Sääntelyn purkaminen oli myös tavoitteena mutta se ei koske työttömiä vaan heille suunnitellaan lisää sääntöjä.

Hallituksen esitykset työntekijän aseman heikentämiseksi perustuvat oletuksiin ja oikeistolaiseen ideologiaan eivät tutkimuksiin ja tosiasioihin. Se näkyy myös valtiovarainministeriön perusteluissa.

 Hallituksen esityksessä työnantajalle ”tulee oikeus palkata pitkäaikaistyötön määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteluja.” Samoin ” koeaika pitenee puoleen vuoteen ja työnantajan takaisinottovelvoite lyhenee neljään kuukauteen.” Minkään toimenpiteen työllisyysvaikutuksesta ei ole tutkittua tietoa. Sen VVM itsekin myöntää: ”Tutkimustietoa, joka olisi kohdistettu juuri määräaikaisen työn sääntelyn purkamisen ja pitkäaikaistyöttömyyden väliseen yhteyteen on kuitenkin kohtalaisen vähäistä.”” Koeajan pituuden vaikutuksista on olemassa hyvin niukasti tutkittua tietoa, joten lain vaikutusten arviointi objektiivisin kriteerein on haasteellista.” ” Takaisinottovelvollisuuden vaikutuksista työmarkkinoilla ei juuri ole tehty empiiristä tutkimusta. Onkin mahdotonta luotettavasti arvioida, onko sillä todellisia vaikutuksia työllistämiskynnykseen vai ei.”

 Nämä perustelut huomioon ottaen Suomen Yrittäjät –järjestön lupaus 60 000 työpaikasta näiden uudistusten ja paikallisen sopimisen sallimisen jälkeen on propagandaa. Taisi yrittäjien puheenjohtaja vielä todeta, että työpaikat syntyy ilman palkanalennuksia.

Vuodesta toiseen on myös yrityksille annettuja verohelpotuksia perusteltu dynaamisilla vaikutuksilla eli työllistämisen parantumisella. Miljardien tulonsiirroista ei kuitenkaan ole ollut muuta vaikutusta kuin osinkomäärien kasvu suuryrityksillä. VVMn mukaan valtion yritystuet, sekä suorat että epäsuorat ovat yhteensä n. 6 miljardia euroa. Niitä ovat nykyään arvostelleet jo myör eräät elinkeinoelämän johtajat ja tutkimuslaitosten tutkijat.

Ensi vuoden budjetissa ehdotukset lahja- ja perintöveron sekä eräiden yritystulojen veronalennukset ovat esillä, samaan aikaan kun koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan. Tämä on sitäkin ihmeellisempää kun lähes kaikki sekä kotimaiset että kansainväliset koulutuksen ja innovaatiopolitiikan asiantuntijat ovat sitä arvostelleet.

Tällaisena aikana kun globalisaation vaikutuksia pitäisi entistä enemmän pystyä hyödyntämään pitää Suomessa sijoittaa tulevaisuuteen. Tämä edellyttäisi sisäistä eheyttämispolitiikkaa ja entistä oikeudenmukaisempaa tulo ja talouspolitiikkaa. Historia osoittaa, että mikään markkinatalous ei ole säätelemättömänä luonut hyvinvointiyhteiskuntaa. Aina on tarvittu valtiota, kuntia ja ohjattua markkinataloutta. Tällainen yhteiskunta tarvitsee myös vahvaa ay-liikettä.

Tästä syystä ulkopuolelta katsottuna Akavan lähtö työntekijärintamasta juuri nyt näyttää erikoiselta. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kyseessä on jonkinlainen valtaan liittyvä liikehdintä. Kuvitteleeko Akava saavansa parempia sopimuksia ja enemmän vaikutusvaltaa, irtautuessaan yhteisestä palkansaajarintamasta? Juuri nyt tarvittaisiin palkansaajien ja koko työntekijäjoukon kannalta yhteistyötä. Ay-liikkeen pitää uudistua, sen pitää olla paljon ketterämpi kuin tähän saakka ja sen tulee ennakoida tulevia haasteita paljon perusteellisemmin.

 Taloustiede on lähes aina myös poliittista taloustiedettä ja siksi esimerkiksi palkansaajien tutkimuslaitosta tarvitaan tutkimustiedon objektiivisuuden varmistamiseksi. On voitava testata EKn ja myös pankkien ekonomistien esittämät väitteet tosiasioihin nojautuen.

Helmikuu 2016

SUOMI 100 VUOTTA-YHDESSÄ

 

Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan otsikoksi on valittu sana yhdessä. Mitä se tarkoittaa oikeassa elämässä tavallisille suomalaisille? Vuoden 2008 talouskuplan jälkeen on pääasiallinen kiinnostuksen kohde ollut julkisen talouden tasapainottaminen. On julistettu, että meillä ei ole varaa saavutetun elintason ja hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Tämä siitä huolimatta, että maamme kokonaisvarallisuus on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Puheissa on korostettu, että kaikista pidetään huolta ja kaikkien on osallistuttava. Sipilän hallitus aloitti toimintansa uhkaamalla pakkolainsäädännöllä palkansaajia ja järjestöjä. Ehdotus oli ennenkuulumaton länsimaisessa demokratiassa.  Tällaisia temppuja tehdään vain diktatuureissa. Hallitus perääntyi mutta halusi kilpailukykysopimuksen.

Sekin on sisällöltään kummallinen. Miten matalapalkkaisten naisten myyjien ja hoitajien työajan pidentäminen laskee vientiteollisuuden kustannuksia? Nyt talouden arviointineuvosto toteaa, että sopimuksen saldo tulee olemaan negatiivinen! Talous on kuitenkin lähtenyt lievään nousuun ja juuri niillä toimenpiteillä, joita oppositio ehdotti: kotimaista kysyntää, investointeja ja innovaatioihin panostamisella. Monta vuotta hukattiin keskittymällä vain leikkauksiin.

Hallitus lähti alun perin väärään suuntaan: menneisyyteen. Hallituksen ja vientiteollisuuden mielestä pitää palata matalapalkkakauteen. Ongelma on kuitenkin ollut vuoden 2008 jälkeen investointien puute, innovaatioiden laiminlyöminen. Kilpailukyky on rapistunut tutkimus ja kehittämistoimenpiteiden vähäisyyden vuoksi. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoja ajettiin alas jo ennen 2008 romahdusta. Turvauduttiin vain irtisanomisiin ja säästöihin. Pahin esimerkki innovaatioiden hukkaamisesta on Nokia. Tultiin maailman huipulta alas ja kännykkämarkkinoilta ulos muutamassa vuodessa.

Kilpailukykysopimuksesta jäi kokonaan puuttumaan yrityseliitin ja omistajien sitoumukset investoinneista ja uusista työpaikoista. Niiltä hallitus ei ottanut allekirjoituksia sitoumuksista. Ovatko ne aidosti sitoutuneet 100-vuotisteemaan : Yhdessä?

Sosialidemokraatteja nimitellään EI-puolueeksi ja joskus osa omastakin porukasta sortuu käyttämään tätä porvarillista retoriikkaa. Toinen syyte on usein mainittu liian läheinen suhde ay-liikkeeseen. Ay-liikkeestä taas yritetään tehdä pelkkä uudistusten jarruttaja työelämässä.

Niin kauan kuin Sipilän hallitus tekee ehdotuksia pienituloisimpien yhteiskuntaryhmien, työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden toimeentulon ja aseman heikentämiseksi on ehdotuksille sanottava Ei. Tässä eduskuntaryhmä on ollut vahva. On sanottava ei kaikkiin eriarvoisuutta lisääviin ehdotuksiin ja vaadittava sellaisia ehdotuksia, jotka toteuttavat juhlavuoden teemaa: yhdessä. On sanottava ei työelämän muutoksille, joissa heikennetään yksityisen työntekijän asemaa, palkkaa tai muita työehtoja. Yleissitovuus on nyt järeän hyökkäyksen kohteena. Suomen Yrittäjät pitävät sen purkamista ykköstavoitteenaan ja EKn uusi johtokin on mukana. Hallitus uhkaa omalla lainsäädännöllään.

Paikallinen sopiminen laajenisi varmaan helposti jos Suomen Yrittäjät ja EK sitoutuvat siihen, että palkansaajan asemaa tai palkkaa ei heikennetä ja työntekijöiden osallistumista yrityksen hallintoon lisätään. Hallituksen tulisi keskittyä työntekijän muutosturvan ja sosiaalisen turvaverkon kehittämiseen lainsäädännössään. Tämä sopisi yhdessä teemaan.

Ay-liikkeen on kyllä tehostettava omaa toimintaansa, tulevaisuuden ennakointikykyään sekä kansainvälistä toimintaansa voimakkaasti. Työnantajajärjestöt ovat monta askelta edellä. Ne julkaisevat ennen melkein jokaisen hallituksen työ- tai talouselämää koskevaa esitystä oman selvityksensä ja ohjaavat julkista keskustelua. AY liike ja myös SDP ovat valovuosien päässä tällaisesta tutkimus ja viestintätoiminnasta.

Työelämän muutokset globalisaatio, digitalisaatio ja robotisaatio luovat oikein toteutettuina mahdollisuuksia talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. Mutta kapitalistien käsissä ja heidän ehdoillaan ne ovat suuri uhka tavallisille ihmisille. Niiden varjolla ajetaan yhteiskuntaan uutta luokkajakoa, joka näkyy parhaiten varallisuuden keskittymisessä ja voimakkaassa pyrkimyksessä luoda matalapalkka-aloja myös Suomeen. Robotisaation lisääntyessä pitää voimakkaasti uudistaa myös yritys ja palkkaverotuksen suhdetta. Tehdään tämä yhdessä.

Eriarvoistumisen lisääntymisen ja äärioikeiston nousun estämisessä on suuri yhteinen tehtävä ay-liikkeellä ja sosialidemokratialla. On uudistettava markkinatalouden sääntelyä ja verotusta nopeassa tahdissa ja estettävä äärikapitalismin ylilyönnit. Sosialidemokraatit eivät ole yritysten tai pääoman vastustajia vaan he ovat aina ja kaikkialla ihmisen puolustajia - yhdessä.

SDPn 45. puoluekokous linjasi puolueen kannan eriarvoistumisen estämiseksi ja Suomen suunnan muuttamiseksi. Toteuttamiseen puolue tarvitsee kansalaisten luottamuksen ja merkittävästi kannatuksen kasvua. Siksi oma linja, selkeät vaatimukset ja ehdotukset ovat välttämättömiä. Vuoden 2015 eduskuntavaalien laaksosta on noustava ja itsenäisyyden juhlavuoden teemasta tehtävä todellisuutta: Vain yhdessä puolue ja kansakunta voi katsoa luottavasti tulevaisuuteen, pidetään kaikki mukana.

Toukokuu 2017

SUOMI TARVITSEE SOSIALIDEMOKRAATTISEN PRESIDENTTIEHDOKKAAN

 

Mauno Koivisto on kuollut. Presidentti on kuollut. Viimeinen oikea presidentti, kirjoittivat eräät toimittajat. Koko kansan Manua on muistettu suurella kunnioituksella ja lämmöllä kaikkien kansanryhmien piirissä.

Presidentti Koiviston perintö on edelleen vahva. Se käsittää hyvät suhteet naapureihin, aktiivisen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja Suomen pitämisen konfliktien ulkopuolella. Paasikiven linja niin, että maatamme ei käytetä hyökkäysalustana kenenkään kimppuun ja vakauden vahvistaminen kaikilla toimilla.

Koko Suomi odottaa presidentti Sauli Niinistön ilmoitusta ehdokkuudestaan tammikuun vaaleihin. Koko kevät on odotettu myös SDPn presidenttiehdokasta. Media on ollut mielenkiintoisella tavalla huolissaan sosialidemokratian tilasta sekä täällä että koko Euroopassa.

Puheenjohtaja Antti Rinne on ilmoittanut, että SDP asettaa oman ehdokkaan. Osa sosialidemokraateista on liputtanut jo ryhmittymistä presidentti Sauli Niinistön taakse. Tätä on perusteltu sillä, että omaa ehdokasta ei löydy ja että hän ei kuitenkaan voita. Olen suuresti hämmästellyt näitä kommentteja.

Historiasta on syytä oppia, mutta historia ei toista sellaisenaan itseään. Olosuhteet aikoinaan Urho Kekkosen taakse mentäessä olivat kokonaan toisenlaiset. Epäonnistuneen Honkaliiton jälkeen puolue asetti oman ehdokkaansa Rafael Paasion. Tulos oli sillä kertaa huono. Seuraavissa kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa SDP nousi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1968 ja 1978 oltiin Kekkosen takana. Kyseessä oli silloin selvä linjan muutos. Kun SDP ei voinut voittaa Kekkosta, oli parasta liittoutua hänen kanssaan. Samalla kertaa SDP pääsi pois ulkopoliittisesta paitsiosta ja kasvoi vahvaksi hallituspuolueeksi.

Presidentin asemaa on muutettu, valtaoikeuksia vähennetty ja pääministeristä tehty todellinen poliittisen vallan ykköskäyttäjä. Samoin on siirrytty suoraan kansanvaaliin. Ulkopolitiikka on kuitenkin edelleen presidentin vallan ykkösasia.

Keskustapuolue ja vasemmistoliitto ovat jo asettaneet ehdokkaansa. Vihreät ovat asettamassa Pekka Haaviston vaikka Ville Niinistö voisi ehkä olla nyt vahvempi ehdokas. Perussuomalaiset asettavat omansa ja kokoomus odottaa Sauli Niinistön ilmoitusta.

Olisi omituista ellemme nyt pysty hoitamaan omaa ehdokasta ja kunnollista kampanjaa. Toivon edelleen, että puolueelta paljon saaneet valtiomiehet ja naiset olisivat käytettävissä vaaleissa. Toivon että kaikki, myös jo kerran kieltäytyneet, ovat valmiita ehdokkuuteen. Se on kunniakas tehtävä Suomen ja sosialidemokraattisten arvojen puolesta. Viimeksi Lahdessa pidetty puoluekokous oli innostunut ja eteenpäin katsova. Se oli myös itseensä luottava ja optimistinen. Vaikka kunnallisvaaleissa ei saavutettu suurimman puolueen asemaa, SDP selvisi kuitenkin toiseksi ja monilla paikkakunnilla tuli voittoja. Mihin nyt on luottamus ja usko omiin voimiin katoamassa? 

Meillä on myös loistavia nuoria poliitikkoja, joista voidaan nimittää ehdokas, joka jatkossa on entistä vahvempi tulevaisuuden tekijä. Voidaan tehdä hieno ja tyylikäs tulevaisuuteen katsova kampanja.

Euroopan poliittinen kenttä on liikkeessä. Viimeksi sen osoittivat Ranskan presidentinvaalit. Miksi siis jättää juuri tässä tilanteessa pelikenttä muille puolueille?

Voimme arvostaa presidentti Sauli Niinistön työtä monessa kysymyksessä, erityisesti hänen aktiivisuuttaan suhteiden ylläpitämisessä Venäjään ja Ruotsiin ja läntisiin maihin. Välillä hän on myös tyylikkäästi hillinnyt innokkaimpia liittoutujia ja aseiden kalistelijoita. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa löytyy yhteinen sävel, mutta edelleen on myös keskusteltavaa. Tarvitaan Suomen poliittisen johdon lisäpanoksia aseistariisunnan ja rauhan vahvistamisessa.

Presidentti Sauli Niinistöltä olen odottanut voimakkaampia puheenvuoroja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymistä vastaan. Globalisaation rumat jäljet näkyivät USAn presidentinvaaleissa. Ne näkyvät myös monessa Euroopan maassa. Suomessa monella mittarilla mitattuna eriarvoisuus lisääntyy jo lapsesta saakka. Globalisaatio ja maailman avautuminen on tärkeä ja kannatettava kehitys mutta sen aiheuttamia kustannuksia ei saa jättää yksittäisten kansalaisten ja heidän perheittensä maksettaviksi. Niiden, jotka keräävät globalisaation kasvattamat pääomat on myös osallistuttava rakennemuutosten kustannuksiin. Eriarvoistumisen pysäyttäminen Suomessa on omissa käsissämme. Siinä presidentin arvojohtajuudella olisi tehtävää. Siinä SDPn ehdokas voisi toimia innoittajana.

Lokakuu 2017

Sosialidemokratian tehtävä - Armas Lahoniitty

 

SDP:n arvot vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat edelleen kestäviä, kirjoittaa Armas Lahoniitty kolumnissaan. - Niiden toteuttaminen tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskunnassa on sosialidemokratian suuri tehtävä. On luotava näkemys pitkän aikavälin linjauksesta, mutta myös jokaisessa eduskunnan ja kunnanvaltuuston päätöksessä on punnittava toteutuvatko nämä arvot ihmisen - yksilön - kannalta parhaalla ja kestävällä tavalla.

Suunnannäyttäjä

Sosialidemokraattinen puolue Suomessa perustettiin 1899 Turussa. Puolue sai lentävän lähdön poliittisessa vaikuttamisessa kun se osallistui 1907 ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin ja siitä tuli ylivoimaisesti suurin eduskuntaryhmä. Vuonna 1916 pidetyissä vaaleissa puolue sai enemmistön parlamentissa. SDP:llä oli merkittävä vaikutus demokraattiseen muutokseen ja vielä ennen kansalaissotaa säädettiin lait kahdeksan tunnin työpäivästä ja yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta kunnallisissa vaaleissa. Täytäntöönpano siirtyi sisällissodan jälkeiseen aikaan samoin kuin torpparilaitoksen lakkauttaminen.

Sotien välinen aika oli porvarillisten puolueiden ja osin äärioikeiston valtakautta. SDP joutui tosissaan puolustamaan demokratiaa. Mutta silloinkin yhteiskunnallista edistystä saatiin aikaan, mm. oppivelvollisuuslaki ja ensimmäiset sosiaali- ja eläkelait.

Demokratian vahvistaminen ja hyvinvointiyhteiskunta

Sotien jälkeisenä aikana aina 2000-luvun alkuun sosialidemokraateilla oli vahva vaikutus koko yhteiskunnan kehitykseen. Kansanvaltainen poliittinen järjestelmä lujittui. Yhteistyö poliittisen keskustan ja koko vasemmiston välillä toimi vuosikymmeniä. Palkansaajat järjestäytyivät entistä laajemmin ja olivat mukana vaikuttamassa kehityksen suuntaan. Tänä aikana suomalaiset nousivat kansainvälisen mittapuun mukaan vauraiden hyvinvointiyhteiskuntien ja vakaiden valtioiden joukkoon. Suomi on kaksituhattaluvulle tultaessa kehittänyt toistasataa sosiaalista innovaatiota joita tohtori Ilkka Taipale on ansiokkaasti markkinoinut ympäri maailmaa.

Suomesta tuli myös teknologisen kehityksen, koulutuksen ja tasa-arvon mallimaa maailmalle vaikka ongelmia edelleen oli ja on. Samaan aikaan pystyimme osallistumaan kansainväliseen kehitykseen ja aktiiviseen toimintaan mm. YK:ssa, Pohjoismaisessa yhteistoiminnassa ja Euroopan yhdentymisessä. Taloudellinen kehitys loi vaurautta koko maalle ja tuloeroja kavennettiin.

Globalisaatio ja oikeiston nousu

Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan, se on aina muuttunut. Globalisaation, digitalisaation ja robotisaation sanotaan muuttavan merkittävästi elämäämme. Eri maat ja kansallisuudet ovat entistä enemmän kytköksissä toisiinsa. Ihmiset tulevat yhä enemmän liikkumaan maasta toiseen. Tämä tapahtuu sekä työn ja hyvinvoinnin perässä että myös vakavien kriisien aiheuttamina. Työelämä muuttuu pätkätöiksi ja ammatit vaihtuvat useaan kertaan. Globalisaation myötä suuryritysten valta on voimakkaasti lisääntynyt. Finanssijättien vaikutus ulottuu nyt kansallisen lainsäädännön ulkopuolelle ja omaisuus keskittyy harvoille ihmisille miljardien eläessä köyhyydessä.

Viimeaikaisten ilmiöiden mukaan demokratiakin on uhattuna, jopa monessa ns. länsimaassa. Me pidämme demokratiaa koko yhteiskuntajärjestelmän perustana.  Demokratiaa uhkaavat aseelliset konfliktit ja äärioikeiston nousu. Yhtä paljon sitä uhkaa globaalien suuryritysten valta ohi demokraattisten järjestelmien. Pääomien keskittyminen harvojen käsiin lisää köyhyyttä ja totalitääristen hallintojen valtaa. On muistettava, että ”yksi henkilö yksi ääni” periaate on demokratian ydin. Monella ihmisellä ainoa mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen on tuo yksi ääni. Siksi sen yli ei voida antaa minkään organisaation tai taloudellisen vallan mennä globalisaationkaan nimissä.

Arvot kaiken lähtökohta

Monet ovat SDP:n viimeaikaisten kannatuspudotusten jälkeen vaatineet suuren linjan selkeyttämistä. Voin yhtyä siihen vaatimukseen. SDP:n arvot vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat edelleen kestäviä. Niiden toteuttaminen tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskunnassa on sosialidemokratian suuri tehtävä. On luotava näkemys pitkän aikavälin linjauksesta, mutta myös jokaisessa eduskunnan ja kunnanvaltuuston päätöksessä on punnittava toteutuvatko nämä arvot ihmisen - yksilön - kannalta parhaalla ja kestävällä tavalla. Globalisaatio ja digitalisaatio eivät ole meidän vihollisiamme, mutta niiden väärä toteuttaminen ja etujen kasaaminen vain harvoille ja vahvimmille on vastoin aatettamme. Tärkein eriarvoistumisen estämisen väline on verotusjärjestelmä ja kansainvälisen finanssijärjestelmän avoimuus. Sitä tulee kehittää niin, että digitalisaation, globalisaation ja robotisaation hyödyt käytetään kaikkien hyväksi ja estetään varallisuuden keskittyminen. Suomen on kaikkialla oltava veropakoilua ja varallisuuden pimittämisyrityksiä vastaan.

Toteuttaessamme oikeudenmukaisuutta joudumme usein sanomaan myös ei ahneimpien saalistajien esityksille. Taloustieteilijä Thomas Pikettyn tilastot osoittavat että tuloerot ovat lähteneet kasvuun sen jälkeen kun Margaret Thatcher ja Ronald Reagan nousivat valtaan ja uusliberalismi sai monen maan politiikassa yliotteen.

Suomessa ratkaisevan sysäyksen tähän antoi verojärjestelmän muutos siten että pääomatulot ja ansiotulot muutettiin erikseen verotettavaksi. Yhdeksänkymmentäluvulla omaksuttiin Suomessakin monia uusliberalistien talouspoliittisia oppeja.

Ay-liike on kumppani

Ay-liike on juuriltaan sama kuin sosialidemokratia. Se syntyi olosuhteiden pakosta puolustamaan palkansaajia, torjumaan köyhyyttä ja toteuttamaan oikeudenmukaisuutta työelämässä. Jokaiselle pitää turvata ihmisarvoinen elämä.  Suomen oikeisto ja työnantajajärjestöt ovat yhtyneet uusliberalistien vaatimuksiin heikentää työntekijäpuolen neuvotteluasetelmaa. Tätä merkitsee EK:n sanoutuminen irti sopimuspolitiikasta, ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamisvaatimukset. Tässä on kunnostautunut erityisesti Suomen Yrittäjät. Heidän pitäisi kyllä pienyrittäjien etujärjestönä ymmärtää mihin tämä johtaa. Se muutos jättäisi yksityiset työntekijät työantajien armoille.

Siksi en ymmärrä sitä että monet pienipalkkaisetkin ihmiset tukevat tällaisia hankkeita. Palkansaajien yhteistyö ja yhteenliittyminen on välttämätöntä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä on tulevaisuuden työelämän muutokset huomioiden huomenna vielä tärkeämpää. Ay-liikkeen pitää erityisesti panostaa kehityksen tutkimiseen, seuraamiseen ja omaan osaamiseensa työpaikkatasolla. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän työntekijöiden riiston ja epäreilun kilpailun estämiseksi. Meidän on Suomessakin pystyttävä käyttämään hyväksemme globalisaation ja kansainvälisen avautumisen mahdollisuuksia mutta samalla estämään väärinkäytökset .

Oikeudenmukaisuus

Sosialidemokratian suuri tehtävä on edelleen pyrkiä luomaan jokaiselle suomalaiselle, eurooppalaiselle ja maailmankansalaiselle hyvän elämän edellytykset. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo ja se on kaiken perusta. Ensi kädessä meidän täytyy noudattaa tätä politiikkaa Suomessa, mutta se ei riitä. On oltava tiivisti mukana sekä eurooppalaisessa että globaalissa kamppailussa oikeudenmukaisen maailman puolesta. Tälle pohjalle rakentuu SDPn tulevaisuus.

Tammikuu 2018

Armas Lahoniitty: Yhdessä-tunnuslause unohtui yhdessä yössä

 

Ajatus kulkee niin että kyllä nälkä ajaa töihin pienemmälläkin palkalla.” Näin luonnehtii Armas Lahoniitty kovaan oikeistolaiseen ihmiskäsitykseen perustuvaa työttömyysturvan aktiivimallia: ”Työttömän aktivoimiseen tarvitaan rangaistuksia, byrokraattista kyttäämistä ja työttömyysturvan leikkausta niin että hänen elintasonsa kurjistuu” - Itsenäisyyden juhlavuoden tunnuslause ’yhdessä’ unohtui siis nopeasti vuoteen 2018 siirryttäessä, hän toteaa kolumnissaan.  

 

Viime vuosi 2017 oli Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Vuoden tunnussana oli ”yhdessä”. Kun vuosi vaihtui sisällissodan 100-vuotismuistovuodeksi sana yhdessä unohtui tai sai aivan uuden sisällön.

Tarkoitan tässä tammikuun alusta voimaan tullutta lakia työttömien pakollisesta aktivoinnista. Aktivointimallin toimenpiteet perustuvat kovalle oikeistolaiselle ihmiskäsitykselle. Työtön on laiska ja itse syyllinen tilanteeseen.

Työttömiä on ollut pahimmillaan yli kymmenen prosenttia työikäisestä väestöstä eli noin 300 000. Kaikki vakavasti otettavat puolueet ovat tavoitelleet työllisyysasteen kohottamista. Työttömyysluvut pitävät sisällään kovin erilaisia ryhmiä joiden työllistyminen vaatii myös erilaisia toimenpiteitä. Osa työttömistä tarvitsee enemmän henkilökohtaista palvelua, uudelleenkoulutusta ja muuta valmennusta.

Ymmärrän että tämän vuoksi ns. aktiivimallia piti valmistella. Sitä piti valmistella yhteisymmärryksessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Kuitenkin hallitus päätyi ehdotukseen joka on pelkästään valtiovarainministeriön ja Elinkeinoelämän keskusliiton hyväksymä.

Missään vaiheessa ei neuvoteltu esimerkiksi työttömien kanssa siten että heitä olisi aidosti kuultu. Sosiaalipolitiikan asiantuntijoiden ja yhteiskuntatutkijoiden kannanotoille ei myöskään annettu mitään merkitystä. Myös ne monet taloustieteilijät jotka eivät ajatelleet Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tai valmisteluryhmän puheenjohtajan Martti Hetemäen ajatusten mukaisesti jätettiin huomiotta.

Muistettakoon lisäksi että kun KIKY sopimus hyväksyttiin lupasi hallitus olla enempää leikkaamatta työttömyysturvaa.

Aktiivimallissa kuten monissa muissakin nykyhallituksemme päätöksissä on työtön ihminen määritelty laiskaksi yhteiskunnan sosiaali- ja työttömyystukien keräilijäksi joka välttelee työn vastaanottamista.

Kaikkein härskein oli kokoomuksen kansanedustaja Susanna Kosken loukkaus työtä vailla olevia kansalaisia kohtaan. Työttömän aktivoimiseen tarvitaan rangaistuksia, byrokraattista kyttäämistä ja työttömyysturvan leikkausta niin että hänen elintasonsa kurjistuu.

Tämä kävi hyvin ilmi valmisteluryhmän puheenjohtajan alivaltiosihteeri Martti Hetemäen lausumasta että esillä oli useampia ehdotuksia ja pahempaakin kuin tämä malli oli tarjolla.

Hetemäki siis ajattelee että aktiivimallin toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden pitäisi olla iloisia että oltiin näin lempeitä!

Mykkäsen, Vartiaisen ja muiden tämän nykyhallituksen ja eliitin kuplassa elävien keskuudessa vallitsee selvä periaate joka näkyy erityisesti veropolitiikassa. Rikkaita ja pärjääviä tulee palkita ja köyhiä, työttömiä ja muutenkin tukea tarvitsevia pitää rangaista, koska syy on heidän itsensä. He ovat joka tapauksessa laiskoja.

Miksi ei aktiivimallissa voitu lähteä positiivisesta aktivoinnista? Työttömyysturvaa tai taloudellista kannustinta vahvistettaisi kun olet aktiivinen, mutta ei leikattaisi nykyisestä tasosta jos et täytä uusia kriteereitä.

Eräät sosiaalipolitiikan ammattilaiset ovat myös todenneet että työttömyyskorvaus on luonteeltaan vakuutus, jota työssäoloaikana maksetaan työttömäksi joutumisen varalle. Näissä leikkauksissa unohdetaan täysin tämä vakuutusrooli. Pitäisikö siis leikkauksia ryhtyä suorittamaan myös muissa vakuutuksissa? Pienennettäisi palovakuutuskorvausta kun et aktiivisesti sammuttanut paloa?

Malli on saanut lähes poikkeuksetta arvostelua työttömyyttä tuntevilta tai näitä asioita hoitavilta asiantuntijoilta.

Aktiivisuudesta taloudellisti palkiten ja työvoimahallinnon resursseja vahvasti lisäten olisi saatu positiivista henkeä talouteen aikana jolloin yritykset valittavat jo työvoimapulaa eräillä aloilla. Kyllä työvoimapulaa helpottaisi myös palkkojen tason korottaminen.

Kohta on pörssiyhtiöiden tulosjulkistusten aika ja ennakkoon on veikattu parhaita tuloksia pitkiin aikoihin. Ennakoidut osinkoarviot tukevat tätä ennustetta. Se osoittaa että investointeihin ja myös työntekijöihin satsaamiseen yhtiöillä on varaa.

Hallitus voisi nyt vähän kannustaa yhtiöitä vaikkapa palkkaamaan työntekijöitä. Se voi itse päättää käyttääkö se piiskaa – kuten työttömille - vai antaako bonuksia kuten yritysjohtajille?

Toivon että kaikki käyvät allekirjoittamassa kansalaisaloitteen Aktiivimalli-lain kumoamiseksi nykyisessä muodossaan ja että vuotta 2018 vietettäisiin oikeassa ja rehellisessä ”yhdessä” hengessä.

Toukokuu 2018

PAIKALLISTA ITSEHALLINTOA KAVENNETAAN

 

Suomalaista kuntien itsehallintoa ja kuntalaisten vaikutusvaltaa on pidetty kansainvälisesti esimerkillisenä ja tärkeänä osana kansalaisyhteiskuntaa. Kunnallishallinto on toki kokenut muutoksia runsaan puolentoistasadan vuoden olemassaolonsa aikana.  Varallisuuteen perustuva äänioikeus kunnallisvaaleissa muutettiin yleiseksi ja yhtäläiseksi vasta sisällissodan jälkeen.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa kunnallishallinnolla on ollut vahva rooli erityisesti sen käytännön toteuttamisessa. Näin oli peruskoulun, päivähoidon ja terveyskeskusten ja sosiaalitoimen kohdalla. Itse asiassa kunta huolehti ihmisen elämästä syntymästä vanhuuteen, vain hautaus jäi kirkolle.

Suuri kaappaus

Mitä tälle itsehallinnolla on tapahtumassa? Viime vuosien aikana kunnallisia tehtäviä on yhä laajemmassa määrin siirretty yksityisten hoidettavaksi ja yhtiöitetty kunnan osakeyhtiöiden hoitamiksi. 

Nyt hallitus on tuonut eduskuntaan vuosisadan suurimman kunnallishallinnon supistamisehdotuksen, jota ”SOTE uudistukseksi” kutsutaan. Sosiaali- ja terveysasioiden hoito siirretään maakunnille ja kunnallisen tason tehtävistä budjeteista yli puolet leikataan.

Hallituksen esitys pitää sisällään valtavan itsehallinnon supistamisen ja päätösvallan siirron valtiovarainministeriölle, ei suinkaan maakunnille. Vaikka maakuntavaltuustot valitaan suoralla vaalilla, itsehallinnon muut tunnusmerkit eivät toteudu. Maakunnilla ei ole itsenäistä verotusoikeutta vaan valtiovarainministeriö jakaa jokaiselle maakunnalle parhaaksi katsomansa summan ja edellyttää että valtuusto tällä hoitaa alueen terveys- ja sosiaalipalvelut tarpeesta huolimatta.

Valtiovarainministeriön diktatuuri

Tämän on VVM ja erityisen selvästi ilmoittanut valtiosihteeri Martti Hetemäki. Ministerit Vehviläinen ja Orpo ovat painottaneet että valta on maakunnilla ja ne ovat vastuussa palveluista. Sen sijaan rahasta vastaa ministeriö ja jos se ei riitä vastuu on maakunnan.

 Maakunnan vastuulla on, että rahat riittävät huolimatta väestön ikääntymisestä tai sairastavuudesta. Kun nyt katsotaan, että sosiaali- ja terveydenhuoltomenot kasvavat n. 2,9 prosenttia vuodessa niin Hetemäen ja Orpon mukaan ne voivat kasvaa vain 0,9 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että suuryritysten tulo terveysmarkkinoille tarkoittaa, että verovaroista täyttyy puristaa satoja miljoonia tai jopa miljardi yksityisten yhtiöiden voittoihin, itse kulujen lisäksi.

Maakuntavaltuustoilla ei ole mitään mahdollisuutta vastata näillä eväillä alueen palvelutarpeeseen, niin että hoidot ja huolenpito voidaan turvata ja että hoitoon pääsee nopeammin eli palvelut paranevat ja monipuolistuvat koko Suomessa. Uudistus merkitsee valtavaa tulonsiirtoa palveluista yksityisille yrityksille osinkoihin. Ei kai kukaan tosissaan usko, että voidaan luoda useiden prosenttien tuottavuuden kasvu hetkessä. Martti Hetemäen yritys selittää tuottavuuspotentiaalia digitalisaation lisäämisen avulla TVn uutisissa 24.5. oli avuton. Olisi kaikkien kannalta parasta että VVM ei sekaantuisi terveydenhuollon sisältöratkaisuihin ilman ammattitaitoa.

Yhtiöittämiskiihko

Tämä on suurin yksittäinen yksityistämis- ja yhtiöittämisprosessi, joka tehdään arvioimatta sen seurauksia. Alkuperäinen tavoita on kadonnut poliittisten koplausten suohon.

Suuri kunnallisten toimintojen yhtiöittäminen on tarkoittanut muutoinkin kuntalaisten demokraattisten oikeuksien ja vaikutusvallan vähenemistä. Osakeyhtiöiden tehtävä lain mukaan on voiton tuottaminen ja se ei ole ollut alkuperäisen kunnallisen itsehallinnon tarkoitus. Osakeyhtiöt ovat vähentäneet kansalaisten suoraa osallistumista ja myös kunnallisia luottamustoimipaikkoja. Ne vääristävät kunnallishallintoa koska julistetaan salaisiksi sellaisia asioita, jotka pitäisi olla julkisia. Mm. kunnallisen ammattikorkeakoulua ylläpitävän osakeyhtiön hallitus ilmoittaa, että rehtorin viran hakijoita ei julkisteta, koska osakeyhtiölaki ei tätä vaadi. Monia muita seikkoja pimitetään myös. Ymmärrän että johtaviin viranhaltijoihin on pesiytynyt myös halu päästä mahdollisimman vähällä, koska alan yhtiöittämisellä kunnan johtajien ei tarvitse johtaa itse työtä jota tehdään, riittää kun antaa tehtävät osakeyhtiölle.

Yhtiöiden hallituksiin muodostuu myös puolueista huolimatta sisäänpäin lämpiäviä ”klubeja”. Kun asioista kysyy yhtiöltä hallituksen jäsenet vastaavat etteivät voi kertoa yhtiön sisäisistä asioista.

Maakuntavaltuustot näennäisdemokratiaa

Ministerit ovat moneen kertaan vakuuttaneet, että maakuntavaltuustoilla on vahva asema ja suuri päätösvalta. Maakunnat ovat ilman omaa rahoitusvaltaa ja nyttemmin eräät asiantuntijat ja SOTEn hankejohtajat ovat suoraan todenneet, että niiden päätösvalta on olematon. Terveyden huollon siirtyessä yksityisille yhtiöille maakuntavaltuustoille ja hallitukselle ei asiantuntijoiden mukaan jää valtaa päättää enää palveluiden määrästä ja laadusta hinnasta puhumattakaan.

Jos tämä SOTE lainsäädäntö menee läpi tällaisessa muodossa, SDPlla on sen jälkeen suuri tehtävä asettua valvomaan ja tukemaan kansalaisia, potilaita ja sosiaalipalveluja tarvitsevia siinä, että he saavat palvelut ajallaan, laadukkaina ja että asiakasmaksut pidetään kurissa eriarvoisuuden vähentämiseksi. SDPn tulee olla ihmisen puolella kaikkialla ja kaikissa tilanteissa myös oikeudellisia keinoja kaihtamatta.