Erkki Liikanen

Erkki Liikanen

Erkki Liikanen tuli Eduskuntaan v 1972 vain 21 vuotiaana ja oli kansanedustaja aina vuoteen 1990. Liikanen oli SDP:n puoluesihteeri 1981 – 1987 ja SDP:n puoluetoimikunnan jäsen 1978 – 1990. Hän toimi valtionvarainministerinä 1987 – 1990. Liikanen oli Suomen EU-suurlähettiläs 1990 – 1994 ja Suomen ensimmäinen Euroopan komission jäsen 1995 – 2004. Hän oli Suomen Pankin pääjohtaja 2004 – 2018. Liikanen on ollut myös mm Teiniliiton puheenjohtaja, Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsen, presidentin valitsijamies kolmesti, Outokumpu Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja, Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja sekä Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtaja. 

Elokuu 2020

SDP:n historiatyö uuteen vauhtiin. Hannu Soikkasen aloittama työ kohti nykypäivää.
 

Jyväskylän puoluekokous vuonna 1975 jäi monilla sosialidemokraattisessa liikkeessä vahvasti mieleen. Rafael Paasion arvokas puheenjohtajakausi päättyi ja Kalevi Sorsa valittiin hänen seuraajakseen. Puoluesihteeriksi tuli Ulf Sundqvist. Puoluekokouksen sisäpoliittinen julkilausuma puhutti pitkään. Kalevi Sorsan 1. hallitus oli jättämässä tehtävänsä ja presidentti Kekkonen määräsi uudet vaalit syyskuulle.

Mutta oli muutakin. Hannu Soikkasen SDP:n historiaa kuvaava Kohti kansanvaltaa 1. osa (1899 - 1937) oli juuri ilmestynyt.  Ensikertalaisena puoluetoimikunnan varajäsenenä hankin Jyväskylässä kirjan ja sain siihen Hannu Soikkasen omistuskirjoituksen. Hän oli myös opettajani yliopistolla. Soikkanen jatkoi merkittävää työtään. Kohti kansavaltaa 2. osa (1937-1944) ilmestyi vuonna 1987 ja 3.osa (1944-1952) vuonna 1991. 

Sulkavan Työväenyhdistys täytti 100 vuotta vuonna 2005. Olin luvannut mennä Sulkavalle vappuna järjestettyyn juhlaan pitämään juhlapuheen. Edellisellä viikolla Hannu Soikkanen oli soittanut ja kysynyt, pääsisikö mukaan. Olin iloinen, mutta kysyin ujosti syytä. Hän kertoi kirjoittaneena Paavo Seppäsen kanssa myös Sulkavan historian 2. osan muutama vuosi aikaisemmin. Ajoimmekin Hannun ja hänen puolisonsa kanssa Sulkavalle viisi tuntia ja illalla saman takaisin. Se oli unohtumaton sd-liikkeen historiaseminaari.

Hannu Soikkanen poistui joukostamme viime toukokuussa. Hänen työnsä arvostus elää. Kesäkuussa SDP:n puoluehallitus käsitteli historiatyön jatkoa ja hyväksyi historiatoimikunnan esityksen. Mikko Majander laatii 4. osan, joka käsittelee vuosia 1952 - 1957. Se ilmestyy vuonna 2021. 

Ensi vuoden alusta dosentti Matti Hannikainen ryhtyy laatimaan historialle jatkoa.  5. osa tulee käsittelemään ajanjaksoa vuodesta 1957 lähtien aina Jyväskylän puoluekokoukseen saakka ja ylikin. Se julkaistaan Suomen työväenpuolueen 125-vuotisjuhlavuonna 2024. 

Lukijaa kiinnostavat suuret kysymykset ovat: Miten yhteiskunta muuttui ja miten yhteiskuntaa muutettiin? Mikko Majanderin me tunnemme hyvin. Matti Hannikainen on arvostettu yhteiskunta- ja taloushistorian tutkija, joka on viime vuosinä keskittynyt työeläkejärjestelmän historiaan.

Nyt käynnistetty historiatyö kattaa poikkeuksellisen tärkeän ajanjakson. Sen alussa Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta. Rakennemuutos käynnistyi Suomessa myöhään. Teollisuuden työpaikat kasvoivat 1970-luvulle saakka. Maatalous- ja palkansaajaväestön ristiriidat olivat usein politiikan suuria kysymyksiä. 

Sitten maa- ja metsätaloudessa tuottavuus kasvoi. Moottorisaha korvasi pokasahan ja traktori hevosen. Työpaikkoja vapautui eikä uusia syntynyt samassa tahdissa. Maaseutualueet tyhjenivät väestöstä. Ruotsiin muutto kasvoi jyrkästi. Ensimmäinen populismin aalto.

Noihin vuosiin ajoittuivat monien hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareiden luominen. Poliittiset olosuhteet eivät olleet liikkeelle aina helpot. Puoluehajaannus ja pitkä oppositiokausi vuodesta 1958 vuoteen 1966.  Myös 1960-luvulle tehtiin kuitenkin tärkeitä uudistuksia. Luotiin sairausvakuutus ja työeläkejärjestelmän perusta. Mikä ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen rooli?

Sitten tuli vuoden 1966 vaalivoitto. Vasemmiston enemmistö eduskuntaan ja vasemmiston yhteistyö. Rafael Paasion 1. hallitus vasemmiston ja keskustan varaan. Mauno Koivisto pääministeriksi vuonna 1968.  Suurten uudistusten kausi alkoi. Silloin kiistelty peruskoulu-uudistus. Kansanterveyslaki vanhan kunnanlääkärijärjestelmän tilalle. Päivähoitolaki helpotti naisten tuloa työelämään.

Nämä kaikki ovat valtavia kysymyksiä, jotka ovat tapahtuneet vanhojen toverien elinaikana. Siksi historiatyö tulee kiinnostamaan suuresti. Yhtä tärkeää on, että liikkeen historia saadaan valmiiksi, jotta nuorella polvella on käytettävissään sekä sosialidemokraattisen liikkeen ja että hyvinvointiyhteiskunnan historian kattava suuri kertomus.

Historian tutkijoiden tukena on SDP:n historiatoimikunta, johon kuuluvat arvostetut tutkijat Tapio Bergholm, Seppo Hentilä, Pauli Kettunen, Maria Lähteenmäki ja Jukka Pekkarinen. Olen toimikunnan puheenjohtaja.

Nyt käynnistyvän työn lisäksi on tehty optio historiatyön jatkosta. 6. osa tulisi vievään 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen. Historiatyön tukemiseksi ja rahoituksen varmistamiseksi on käynnistetty myös Kansan Sivistysrahaston kulttuurilahjakampanja.  Toivon, että monet osallistuisivat siihen, kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan.

https://kulttuurilahja.fi/

Helmikuu 2021

Suomi tuli EU:n jäseneksi pää pystyssä, omana itsenään ja pärjäsi. Nyt on sama ote.

Mauno Koiviston presidenttikauden suuri asia oli päätös hakea EU:n jäsenyyttä. Koivistolle perusratkaisu oli selvä: Haluamme paikan sen pöydän ympärille, jossa asioista päätetään. Neuvottelujen aikana hän pyysi sanomaan ”niille Brysselissä”, että emme tuo mukana ongelmiamme.

Oli uskomaton sattuma, että jäsenneuvottelut tulivat loppusuoralle vuonna maaliskuun 1, päivän aamuna, jolloin Koivisto oli vielä presidenttinä. Mutta ne valuivat iltaan. Silloin presidenttinä oli Martti Ahtisaari. EU:n jäsenyyden kannalta molempien asenne oli konstailematon. Suomi haluaa olla EU:n rakentava ja täysivaltainen jäsen.

EU-jäsenyys alkoi vuoden 1995 tammikuussa. Maassa oli silloin Esko Ahon hallitus, mutta jo huhtikuussa muodostettiin Paavo Lipposen 1. hallitus. Lipponen jatkoi pääministerinä kaksi vaalikautta. Se oli Suomen Eurooppa-politiikan luomisen kannalta tärkeää aikaa. Arvokkaan panoksen toi myös pysyvä edustaja Antti Satuli.

Istuin silloin ensimmäisenä suomalaisena komissaarina. Kirjoitin noista vuosista tammikuussa ilmestyneen kirjan Komissaari(Siltala 1995). Komissaari ei mukaan voinut puhua omasta maastaan, mutta sai pitää korvat auki. Suomea tunnettiin vähän, sen maine rakentui asteittain. Ensimmäistä kertaa Suomi tuli esille, kun puhuttiin Amsterdamin sopimuksesta. Komissiota edustanut Marcelino Oreja kertoi, että avoimuudesta on päätetty ottaa uusi artikla sopimukseen. ”Kun Suomi on sitä esittänyt ja Suomi on ollut koko ajan niin rakentava jäsen”. Se oli suuri askel. Avoimuus tuli perussopimukseen ja käytäntöön.

Vuodelle 1999 osui Suomen 1. puheenjohtajakausi. Lokakuussa Tampereella oli huippukokous, jossa listalla olivat yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ja taistelu rikollisuutta vastaan. Kaukonäköistä. Asiat ovat yhä polttavan tärkeitä. Joulukuussa toinen huippukokous oli Helsingissä. EU:n laajentumisneuvotteluihin otettiin mukaan kuusi uutta maata.  Viro oli päässyt liikkeelle jo aiemmin, nyt tulivat mukaan myös Latvia ja Liettua. Ennakkoehdoksi kaikille asetettiin oikeusvaltioperiaatteen hyväksyminen. Jäsenyys toteutui vuonna 2004, oikeusvaltiosta toteutumisesta kamppaillaan edelleen.

Suomen ensi vuosien Eurooppa-politiikassa korostui halu olla rakentava jäsen ja tukea yhteisiä instituutioita. Mutta jossain piti luonnollisesti ajaa myös ”ns. omaa asiaa”. Suomi halusi EU:n uuden elintarvikeviraston. Pääministeri Paavo Lipponen pani paljon peliin sen puolesta. Siinä ei onnistuttu, mutta lopputuloksena saatiin vielä tärkeämpi. Kemikaalivirasto. Vuoden 1999 Berliinin huippukokouksessa oli myös saatu ratkaistuksi jäsenyysneuvotteluissa avoimeksi jäänyt kipeä paikka, kuinka saada koko Suomi epäsuotuisten alueiden tuen piiriin.

Kirjassani kuvan ensimmäistä vuosikymmentä. Nyt olemme eläneet Sanna Marinin hallituksen aikaa. On ollut ilo seurata hallituksen Eurooppa- politiikkaa. Siinä on samaa konstailemattomuutta kuin jäsenyyden ensimmäisellä vuosikymmenellä. Viime kesän Brysselin huippukokouksessa Suomi selvisi hyvin. Puolusti omaa kantaansa, mutta haki myös yhteisiä ratkaisuja. Sanna Marin ja Tytti Tuppurainen on myös viestineet onnistuneesti. Arvo pitää antaa myös ulkoministeri Pekka Haavistolle ja valtiovarainministeri Matti Vanhasella. Hallitus on toiminut Eurooppa-politiikasa yhtenä joukkueena.

Erkki Liikanen

Kirjoja: Olin joukon nuorin, Otava 2019;  Komissaari, Siltala 2020.