Kari Salmi

Kari Salmi

Kari Salmi on kaupunkineuvos, entinen Lahden kaupunginjohtaja,valtiosihteeri sisäministeriössä ja ARA:n johtaja. Hän on myös Suomen Wanhojen Tovereiden sekä Helsingin Vanhojen Tovereiden puheenjohtaja. Salmi on ollut SDP: jäsen vuodesta 1971.

Tammikuu 2019

Demokratian ja myös sosialidemokratian tulevaisuudesta on huolehdittava

 

Kymmenissä valtioissa valitaan tänä vuonna Suomen tapaan kansalliset parlamentit. Liian harvassa maassa, Euroopassakin, parlamenttivaalit toteuttavat todellista edustuksellista demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta kuten Suomessa tapahtuu. Ulf Sundqvist kuvasi viime kolumnissaan sitä muutosta, mikä varsin nopeasti on tapahtunut ihan globaalisti. Monesti samalla myös sosialidemokraattien vaikutus eri maiden politiikassa on huolestuttavasti heikentynyt ja se näkyy myös demokratian heikentymisenä. Oikeastaan vain Saksassa – vaikkakin heikentyen - ja Pohjoismaissa demarit näkyvät ja vaikuttavat, mutta joutuvat sielläkin kamppailemaan perinteisten kilpailijoiden lisäksi yhä kasvavia ääriaineksia vastaan.

Tänä vuonna tulee 100 vuotta siitä, kun Suomi sai perustuslain, jossa maan demokraattisesta johtamisesta, vaaleista, kansalaisten oikeuksista, tasa-arvosta, sekä oikeusvaltio- periaatteesta säädettiin. Sen aikaansaanti oli todella arvostettava suoritus ja heti sisällissodan jälkeen. Keväällä 1919 oli myös eduskuntavaalit, joihin Kokoomuspuolue, mikä oli perustettu 1918 marraskuussa, valmistautui vielä kovasti kuningasmielisenä, vaikka Saksa oli jo antautunut juuri puolueen perustamisen aikaan. K J Ståhlberg teki perustuslain laadinnassa uskomattoman työn Väinö Tannerin ja Santeri Alkion tukiessa häntä. Ståhlbergistä tuli sitten tasavallan ensimmäinen presidentti.  

Vuonna 1919 hyväksyttyyn perustuslakiin perustuva demokratia kesti 1930 – luvun äärioikeisto- ja revanssipolitiikan, talvi- ja jatkosodat, 1940-luvun vaaran vuodet, ja ehkä voidaan todeta, myös 1970-luvun alkupuolen vuodet. Kun katsotaan heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneitä valtioita, oli Suomi ainoa, joka säilyi itsenäisenä koko ajan. 

Nyt taas, kuten 1930-luvulla, demokratiaa ja oikeusvaltio- periaatetta sortavat Euroopassakin äärioikeistolaiset, nationalistiset ja populistiset näkemykset. Se on todella huolestuttava ilmiö. Oli karmeaa nähdä itsenäisyyspäivän illansuussa hakaristiliput kotinurkillakin Helsingin Hakaniemessä! Kaiken kaikkiaan se orastava humaani maailma, mikä alkoi kylmän sodan loputtua, Oslon Lähi-itää koskevissa neuvotteluissa ja Berliinin muurin sorruttua, tuntuu nyt olevan mennyttä. 

Demokratian kriisistä pitää kirjoittaa ja puhua, koska kaikkihan tapahtuu ihan näkyvissämme. Hitlerin nousu Saksassakaan ei tapahtunut missään pimeydessä tai salaa. Hänhän tuli valtaan Weimarin Saksassa demokraattisin keinoin tuhotakseen kyllä sitten demokratian ja viedäkseen maailman uuteen sotaan ja tuhoon. Jokainen Saksassa tiesi tai olisi pitänyt tietää, mitä hän edusti. Kun hän alkoi tuhota demokratiaa, oli itsenäinen lehdistö vielä elossa ja kutakuinkin toiminnassa, mutta ei se häntä pysäyttänyt.  

Autoritääriset johtajat tuhoavat varsin harvoin nytkään demokraattista järjestelmää parissa yössä. Ensin hivutetaan alas demokratian perusteita, sitten pannaan media ”kuriin” ja lopuksi muutetaan vaalien ja valitsemisen perusteet. Aika lailla näin on käynyt mm. Turkissa, Venäjällä ja Unkarissa ja tältähän meno näyttää uuden presidentin myötä myös Brasiliassa. 

Luin jouluna USA:n entisen ulkoministerin ja YK-lähettilään Madeleine Albrightin loppuvuodesta ilmestyneen kirjan ”Fascism, a warning”. Siinä hän kertoo perheensä ja omat lapsen kokemuksensa toisen maailman sodan aikana ja sen jälkeen Tšekkoslovakiassa ja Saksassa.  Näine kokemuksin hänestä sittemmin tuli amerikkalainen diplomaatti ja ulkopolitiikan asiantuntija, joka näkee selvästi nyt mm. sen, että maailmassa on johtajia, jotka käyttävät samaa taktiikkaa kuin fasistit 1920- ja 1930-luvuilla. Kirja antaa ajastamme faktapohjaisessa analyysissaan järkyttävän ja pelottavan kuvan.

Kukin suvereeni valtio tietenkin päättää asioistaan itsenäisesti, mutta kansalaistenkin tulisi herätä huomaamaan mihin asiat ovat menemässä. Nyt on valtioita, jotka pyrkivät saamaan lisää elintilaa lähialueilleen ja niitä, jotka nationalismissaan vetäytyvät kansainvälisestä yhteistyöstä erilaisia muureja rakentamalla. Globaalit ongelmat, kuten ilmastomuutos, väestönkasvu ja – muutto jne., eivät ratkea itsekkyydellä, vaan valtioiden monenkeskisellä yhteistyöllä. 

Tänä vuonna on myös EU – vaalit. Oikeistopopulistit ovat tiivistämässä kovasti voimiaan saadakseen suuremman vaikutuksen Euroopan Parlamenttiin. Siksikin EU – vaalit ovat tärkeät. EU on tärkeä Suomen kaltaiselle pienelle maalle, mutta riittävän vahvasti demokraattisten voimien käsissä oleva EU on suorastaan elintärkeä koko Euroopalle. 

Alussa totesin, että myös sosialidemokratian tulevaisuudesta pitää huolehtia. Mm. tutkija Ilona Lahdelma on viime joulukuun alussa pohtinut hyvin tätä tulevaisuutta artikkelissaan. Sosialidemokratia on saavuttanut monet alkuperäiset tavoitteensa, mutta kun maailma muuttuu nopeasti koko ajan, haasteena on pystyä olemaan valmiina muutoksiin ja vaalia demokraattista yhteiskuntajärjestelmää, siihen kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. 

Elokuun retkeilypäivillä paneudumme vaalikoitosten jälkeen näihinkin asioihin.

Hyvää ja tervettä alkanutta vuotta!

Kari Salmi

Toukokuu 2019

Äänestäkää EU – vaaleissa! 

 

EU – vaalien ennakkoäänestys alkaa 15.5 ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 26.5. Viime EU – vaaleissa äänestysprosentti oli erittäin alhainen – reilu 30 %. Aktiivisimmat äänestäjät olivat kokoomuslaisia. Demarit ja kannattajamme äänestivät aivan liian laiskasti. Nyt tulevissa vaaleissa niin Suomessa kuin kaikissa EU – maissa populistisilla ja nationalistisilla ryhmittymillä on halua vallata EU:n päätöksenteko. Nyt ne eivät siis enää haluakaan lopettaa EU:ta, vaan muuttaa sen omia tarkoitusperiään palvelevaksi. Erityisesti Perussuomalaiset puhuvatkin nyt eduskuntavaalien toisesta kierroksesta, jossa halutaan näyttää, että se trendi, joka näkyi eduskuntavaaleissa ja jatkuu jo nyt julkaistuissa gallupeissa, jatkuu edelleen EU – vaaleissa. Persussuomalaiset hakeutuvat Italian Salvinin ja Unkarin Orbanin kanssa samaan joukkoon.

EU:ssa on paljon byrokratiaa, itsekkäitä pyrkimyksiä, turhiakin kustannuksia aiheuttavia toimintoja, mutta se on edelleen erittäin tärkeä foorumi ja toimija niin isoille kuin Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Itse asiassa sosialidemokraattisten tavoitteidemme: tasa-arvo ja solidaarisuus, demokratia ja ihmisoikeudet, ilmasto, ympäristö ja kestävä kehitys, nuoriso ja tulevaisuus, sukupuolten tasa-arvoisuus, pakolais – ja maahanmuuttokysymykset, sekä rauha ja turvallisuus, ei ole vähentynyt vaan niiden merkitys korostuu ihan uudellakin tavalla. Siksi on erittäin tärkeää, että EU – vaaleissa äänestetään. Meillä sosialidemokraateilla on erinomaisia, kokeneita ja myös nuoria ehdokkaita! 

On järkyttävää, että esimerkiksi Viron uuden hallituspuoleen Ekren ministeri pitää EU:ta vasemmistolaisena hirvityksenä. Suomessa Laura Huhtasaari on sanonut, että  ”EU alkaa muistuttaa pahasti Neuvostoliittoa”. Luulisi, että Euroopan vastuulliset konservatiivisetkin ryhmittymät olisivat myös huolissaan tästä ääripopulistisesta ja – nationalistisesta kehityksestä. Ainakin Petteri Orpo on sanoutunut irti tällaisista sanomisista. Mikäli demokraattiset voimat menettävät enemmistönsä EU:n päätöksenteossa, on edessä entistä epävarmempi ja riitaisempi Eurooppa. Kun tähän lisää ne jännitteet mitkä leimaavat jo nyt suurvaltojen suhteita turvallisuus- ja kauppapolitiikassa, epävarmuus nousee entisestään. Kaikki se optimismi, mikä leimasi 1990 – luvun alkua kylmän sodan ajan päättyessä, tuntuu nyt hävinneen. 

Muutama sana käydyistä eduskuntavaaleista. Ymmärrän hyvin, että vaaleissa käytetään muista puolueista kovaa kieltä, mutta nyt oli uusiakin tulokulmia. Kun tunnen monia kokoomuslaisia hyvin, ihmettelen, jotkut käyttivät merkittävästi energiaa Perussuomalaisten puolustamiseen, mutta myös oman johtonsa mollaamiseen. En oikein usko, että se tuo äänestäjiä Perussuomalaisista takaisin Kokoomukseen.  Vai onko se näkyvä oire siitä, että osa Kokoomuksesta nyt liukuu oikealle ja hakee yhteyttä perussuomalaisiin näkemyksiin?  Talouspolitiikan näkemyksissä on voinut halutessa nähdä samansuuntaisuutta ja maahanmuuttopolitiikasta näyttää joillakin olevan ihan samat näkemykset. Puoluekenttä näyttää ainakin nyt olevan kovassa muutoksessa, kun kolmen suuren ”järjestelmä” on purkautunut ja Perussuomalaiset tulleet puoluekenttään pysyväisen luontoisesti mukaan. 

Antti Rinne on aloittanut hallitusneuvottelut Säätytalolla. Arvostelu ja ohjeiden anto on kovaa. Taas on poliittisten kommentoijien, erilaisten tutkijoiden, neuvojien ja asiantuntijoiden, sekä gallupfirmojen kulta-aika! Annetaan me puheenjohtajalle tuki todella kovassa tehtävässä!

Muistakaa myös ilmoittautua Retkeilypäiville Jyväskylään 23.8!

Kaikki Suomen Wanhat Toverit! Käykää joukkoinenne äänestämässä EU – vaaleissa sosialidemokraattisia ehdokkaita! Meillä on mahdollisuus kolmeen paikkaan, mutta ilman vahvaa äänestysotetta se ei onnistu!