Rauno Saari

Rauno Saari

Rauno Saari on entinen Länsi-Suomen maaherra ja aluehallintoviraston ylijohtaja. Tätä ennen hän on tehnyt työuraa  valtiosihteerinä  Valtioneuvoston Kansliassa  Paavo Lipposen I ja II hallituksissa, Seppo Lindblomin poliittisena sihteerinä Kauppa-ja teollisuusministeriössä, Turun-ja Porin lääninhallituksen suunnittelupäällikkönä ja läänin sosiaalineuvoksena sekä kaupunginjohtajana Raisiossa.

Vuosien varrella Saarelle  on kertynyt  uottamustehtäviä  kunta-ja kuntayhtymissä, SPRssä, Syöpäsäätiössä, Kelassa, RAYssä sekä Lentopalloliitossa.Tällä hetkellä hän toimii aktiivisesti sotaveteraaneissa sekä on puheenjohtajana Turun Seudun Wanhoissa Tovereissa. Mieluisia harrastuksia ovat  metsästys, kalastus ja risusavotta.

Helmikuu 2019

Sote tulee?

 

Pääministeri  ja valtiovarainministeri viestivät edelleen  sosiaali-ja terveydenhoidon uudistuksesta sotesta, että hyvin tämä vuosisadan uudistus etenisi, kunhan epäilijät vain sen ymmärtäisivät. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on soten vaiheissa riittänyt syksystä  2015, jolloin uudistuksen alustaksi rakentuivat   maakunnalliset niin sanotut itsehallintoalueet ja avuntarpeessa olevien niin sanottu valinnanvapaus.

Kolmessa ja puolessa vuodessa ovat unhoon vaipuneet terveydenhuollon eri tasojen integraatio, syrjäalueiden lääkärivajeen paikkaaminen ja talousvajeen tilkintään lasketut kolmen miljardin säästöt. Eli uudistuksen kaikki kolme keskeistä tavoitetta. On oltu myös omahyväisiä ja ylimielisiä. Menossa on henkeä ollut kuin pohjalaisjutussa. ”Ei tartte auttaa, sano lapualaanen, ku tervakuorman alla makas”.

+++++

Keväällä 2015 Kataisen hallituksen päättäessä työnsä oltiin soten ratkaisuissa varsin lähellä laajassa  poliittisessa yhteisymmärryksessä. Perustuslakivaliokunta vaati kuitenkin vielä tarkistuksia ja  hallitukselta loppui aika. Sipilän hallituksen suunnitelmissa sosiaali- ja terveydenhoidon vastuiden piti siirtyä kunnilta maakunnille 1.1.2019. Sote-keskusten piti aloittaa ensi vuoden alusta ja uudet maakuntien päättäjät piti valita jo tämän vuoden tammikuussa. Aikataulut ovat paukkuneet ja epämääräisesti  puhutaan nyt vuosista 2021 ja 2023. Tilalle on tullut vaikeaselkoista jargoniaa. On siinä viisaammallakin miettimistä, kun ”digikanavaiset palveluinnovaatiot integroidaan asiakasläheisesti valinnanvapauslain turvin”.

Selkeitä ja läpinäkyviä ratkaisuja olisi ollut tarjolla. Professori Jussi Huttunen esitti uudistuksen pohjaksi olemassa olevia sairaanhoitopiirejä, joille vastuu erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhoidosta ja sosiaalipalveluista olisi siirretty. Ne olisivat ostaneet palveluita paikallisen tarpeen mukaan yksityisiltä palvelun tuottajilta. Malli on likipitäen sama, jota on menestyksellä kokeiltu mm. Etelä-Karjalan Eksote-piirissä.

+++++

Eduskunnan perustuslakivaliokunta tarkastelee parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemiä mietintäluonnoksia. Kun se saa kantansa valmiiksi, ilmeisesti viikon parin aikana, sote-paketista vastuussa oleva sote-valiokunta tekee vielä lopullisen mietinnön ennen asian etenemistä eduskunnan suuren salin äänestyksiin. Siinä ratkeaa, tuleeko sote. Jos perustuslakivaliokunta kaipaa suurempia  muutoksia, aika loppuu tältäkin hallitukselta. Eduskunnan viimeinen täysistunto on 15. maaliskuuta. Vaalitaukoa voidaan tietysti yrittää lyhentää ja pätkiä. Ajan loppumisesta on kuitenkin turha syyttää  eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa sen puheenjohtajasta puhumattakaan. Tätä uudistusta väännettäessä on innostuksissaan unohdettu ministeri Ahti Pekkalan viisaus ”Ei pidä juosta lujaa, jos ei ole varma suunnasta. Takaisin on silloin pitkä matka”.

Heinäkuu 2019

Askarruttaa ja ahdistaa?

 

Ilmastonmuutos on ajan aihe. Osaksi puheet ja kirjoitukset ärsyttävät. Osaksi ne ahdistavat. Kesän parhaaseen mökkiaikaan YLE ja osa lehdistöä ovat markkinoineet selvitystä, jonka mukaan vapaa-ajan mökeille tapahtuva liikenne on paha ympäristön saastuttaja, oikea vaiettu ongelma. Se kun nojaa yksityisautoiluun. Uutisoinnissa ei ole pohdittu mökkeilyn merkitystä muilta osin, sen paremmin mökkiläisen hyvinvoinnin kuin maaseudun asukkaiden toimeentulon kannalta. Jos todetaan, ettei mökkeily ole ekologisesti kestävää, niin mitä pitäisi sitten tehdä sen toisen puolen kansasta, joka nyt viettää vapaa-aikansa eri puolilla Suomea olevilla mökeillä. Hiilijalanjälkeä kun ei synny vain yhdestä asiasta ja yhdellä tavalla elää. Se askarruttaa ja ahdistaa.

Antti Rinteen (sd) hallituksen tavoite on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030. Liikenne- ja viestintäministeriöstä selitetään hurskaana, että tavoitteena ei ole poistaa liikennettä. Liikenne pitää vain saada päästöttömäksi. Suomessa on liki kolme miljoonaa autoa. Joka toisella kansalaisella on auto. Autokanta on vanhaa ja päästöt korkeat verraten EU:n määrittämään puhtaan päästön tasoon. Koko autokanta pitäisi siis uusia parin seuraavan hallituskauden aikana. Ministeriössä puhalsivat reippaat tuulet koko  Juha Sipilän (kesk) hallituksen ajan. Tuloksia ei paljon syntynyt. Miten nyt jatketaan, se askarruttaa.

Ministeri Sanna Marin (sd) on vastuutettu lähes mahdottomaan tehtävään. Yhdyskuntarakennetta kehittämällä saadaan kyllä suurissa asutuskeskuksissa jotain aikaan. Joukkoliikenteen kehittämisessä on käyttämättömiä mahdollisuuksia. Mutta kaupunkirakenteiden muuttaminen kestää sukupolvien ajan ja joukkoliikenne ei palvele maaseudun asutusta edes tekohengityksellä. Sähkö- ja hybridiautoja meillä on vasta 15000 eli vain nimeksi. Eikä sähköautoilu ole lisääntyessäänkään kestävä ratkaisu. Uudentyyppisiä bio-, kaasu- ja vetypohjaisia voimanlähteitä on kehitettävä. Siinä kuluu pakosta aikaa ja tupakkia.

Sanna Marin kertoo (HS 20.7.2019) pyrkimyksenään olevan edistää liikennepolitiikassa kestävää kehitystä niin, että päätökset ovat myös sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja ratkaisut taloudellisesti kestäviä. Tähän kolmiyhteisöön - jos se pysyy kasassa - ei ole huomauttamista. Päättävässä asemassa olevalta  toivookin malttia kuunnella, mikä kansalaisia askarruttaa tai nyt jopa ahdistaa.

Kansanedustaja-emeritus Timo Roos (sd) muistutti aikanaani, minkälaista taitoa politiikan ammattilaisen vaaditaan . ”Se on kuin lannan ajoa ilman perälautaa”

Joulukuu 2019

Tuulta päin
 

Antti Rinteen hallitus sai kovaa kritiikkiä koko olemassaolonsa ajan. Viime kevään hallitusohjelma on ollut niin opposition kuin tiedotusvälineiden arvosteltavana. Sisäänajo-aikaa ei annettu eikä edes pientä ymmärrystä löytynyt. EU-puheenjohtajuuskaan ei myötätuntoa lisännyt. Oli kuin kaikki ikävät asiat olisivat hallituksen syytä. Ihmeellistä tämä on myös siksi, ettei hallitus juuri mitään erityistä tehnyt. Enempi hoiti vain rutiineja, joita mm Veikkaus ja Posti edustivat.

Hallituksen ohjelma on tietysti poikkeuksellinen. Se nojaa 75 % työllisyysasteeseen. Sen mukana seisotaan tai kaadutaan. Ei ole ollut myöskään tapa edetä menot edellä. Kritiikkiä on ylläpitänyt usko raamatun seitsemään rikkaaseen ja seitsemään laihaan vuoteen. Koska korkeasuhdannetta on kestänyt kohta kymmenen vuotta, niin ollaan varmoja, että kyllä se susi pian tulee. Tätä pelottelua on riittänyt.

Hallituksen tavoite on rohkea, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Työttömien määrä on jatkuvasti alentunut. Varsinais-Suomessa se on laskenut 10 %. Maan työllisyysaste oli lokakuussa 72,7 %. Bruttokansantuote on kasvanut viime vuodesta 2,2 % ja yksityinen kulutus vielä hivenen enemmän. Viime vuoden lopun notkahdus on jo takana. Kauppa käy. Meillä ei olekaan taantumaa. Tilanne näyttää varovastikin arvioiden kohtuulliselta. 

Keskustelua voi käydä siitä, onko hallituksella ollut tähän osuutta. Rinteen hallituksen taholta ei ole ollut esillä juuri muuta kuin palkkatuki. Työllistämisessä  keskityttiin osatyökykyisiin. Se on hyvä asia, mutta ei yksin ratkaise ongelmia, joita on työvoiman kysynnässä. Maahanmuuttopolitiikka on menneisyydestä ja sen säilymistä entisellään on vaikea ymmärtää. Puhutaan, että Suomessa tarvitaan eksperttejä. Mutta yhä kasvava tarve on osaavista käsistä. Lisäksi maaseutu ja haja-asutusalueet tyhjenevät, kuolleisuus ylittää syntyvyyden ja huoltosuhde vinoutuu. Sote- ja kuntauudistuksessa ei ole tapahtunut edistystä. Luvattua infra-investointien jytkyäkin on saanut odottaa niin maan- kuin rautateiden rakentamisessa. Tunninjuna odottaa lähtömerkkiä Turussa.

Mutta olisi Rinteen hallitus voinut ohjelmassaan nojata laajempaankin tuloperustaan. Veropolitiikka on Sipilän hallituksen kopio. Hallitus epäonnistui jo heti lähdössä. Varallisuuserot kasvavat eikä ole esitetty mitään sen estämiseksi. Verovälttelyynkin pitäisi puuttua. Eläkkeistä ja ilmastosta on sitä vastoin puhetta riittänyt, eikä loppua näy. Eikä Sanna Marinin hallituksen piirissäkään näissä asioissa poliittista voittajaa löydy.

Lisäksi tulevat valmiiksi hankalat työehtosopimusneuvottelut Niitä ei saisi sössiä. Myrskypilvistä huolimatta toivoo Sannan hallitukselle vastatuulen taittumista myötäiseksi.

 

Syyskuu 2020

Ne tulivat taas!

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) seurallinen ja meluisa tuttumme on jälleen täällä. Lajin läpimuutto Jäämeren saarilta Suomen kautta koukaten on menossa. Keskustelu tästä hanhesta on ollut tänä kesänä poikkeuksellista. Kansalaisaloitetta on kerätty metsästyksen sallimiseksi ja 50 000 allekirjoitusta on kasassa. Maan hallitus on koronan paineiden keskelläkin asiaa pohtinut  (MT 22.5.2020). Nyt asia tulee myös eduskunnan käsittelyyn.

Yhtenäinen linja tämän hanhen kannanhoitoon puuttuu. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) on pahoitellut hanhien aiheuttamia mittavia haittoja. Hyvä niin. Ongelmien tiedostaminen on askel tietoon. Kiivaaksi herännyt keskustelu käy hanhien pelloille aiheuttamista tuhoista. Mökkirantojen, puistojen ja uimapaikkojen osalta keskustelua on käyty turhaan vuosia!

Pari vuosikymmentä sitten tämä uhanalaiseksi määritetty hanhilaji asettui pesimään Itämeren alueelle. Tänään lintu on yhtä tuttu niin Turun saaristossa, kun Helsingin Arabian tai Töölönlahden rannoilla (HS 23.7.2020). Siellä ne käskyttävät pelottomina ihmisen ja muiden eläinten liikkumista.

Viime syksynä rannoillamme pesiväksi kannaksi laskettiin 33700 yksilöä. Se ei ole paljon niihin yli 500 000 miljoonaan lintuun verraten, jotka levähtävät täkäläisillä pelloilla matkalla pohjoiseen ja sieltä takaisin. Pesimäkanta on kuitenkin kasvanut Suomessa 10% vuosittain ja mikään ei uhkaa tätä kehitystä. Katoavasta, uhanalaisesta luonnonvarasta ei valkoposkihanhen osalta ole enää kyse.

Hanhien aiheuttamia vahinkoja on koitettu peittää rahallisilla korvauksialla. Viranomaiset ovat myös jakaneet ehkäiseviksi tarkoitettuja ohjeita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen neuvo on, että ”tulisi vähentää lajia houkuttelevien alueiden houkuttelevuutta”. Neuvotaan myös tekemään kylvöjä, jotka eivät hanhille maistu sekä aitaamaan puistot ja rannat. Mökkiläiset tietävät, että mitkään aidat ja pelotteet eivät valkoposkille toimi. On myös esitetty ajatuksia erillisistä lintuja varten viljellyistä pelloista, joille linnut opetettaisiin. Se vaatii jo mielikuvitusta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on myöntänyt tälle ja ensi syksylle  yksittäisille tiloille luvat yhteensä 3500 linnun ampumiseen. Tämän Viron ja Ruotsin laajalti käyttämän poikkeusluvan perusteena on viljelyvahingon estäminen.

Ihmeellisen vaikealta näyttää sen tunnustaminen, että luonnonsuojelulaki on tämän lajin osalta jäänyt ajastaan. Kannanhoitoon eivät yksittäisten tilojen poikkeusluvat riitä. Kun uhanalaisuus on menettänyt uskottavuuden, suojelupäätöstä pitäisi tarkastella nykyisestä tilanteesta. Valkoposkihanhen osalta se merkitsisi yhtäläistä kannan turvaavaa harkintaa, jota suoritetaan viranomaisten toimesta vuosittain muidenkin metsästettävien riistaeläinten osalta.