Riitta Myller

Riitta Myller

Riitta Myller

 

Kiinnostuksen kohteet; yhteiskunnallinen kehitys ja maailman muuttuminen ympärillämme, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka sekä vapaaehtoistyö.

Eduskunnan jäsen vuosina 1987-1995 ja uudelleen 2011-2019 ja välissä Euroopan parlamentissa 14.5 vuotta.

Maasliskuu 2019

Markkinapaikka

 

Teleoperaattoreilta tulee yhteydenottoja, tarjouksia ja viestejä ovista ja ikkunoista. Entisiä tarjouksia parannellaan ja uusia täkyjä viritellään. Nyt kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa ollaan ajamassa kilpailuun, saanko tulevaisuudessa eri sote-yhtymiltä saman tyyppisiä houkutteluviestejä? Todennäköisesti. Jo nyt yksityislääkärit tätä menetelmää käyttävät. Tiedänkö, ovatko tarjoukset hyödyllisiä saatikka tarpeellisia?

Suomalainen terveydenhuolto on tällä hetkellä rankattu yhdeksi maailman kustannustehokkaimmista. Sen sijaan niissä maissa, joissa terveydenhoito on markkinaehtoista, on se käyttäjälleen ja yhteiskunnalle kalliimpaa ja monet kansalaisryhmät poissulkevaa. Kilpailuun liittyvä mainonta ja asiakkaiden houkuttelu maksavat ja lopulta ne maksaa asiakas tavalla tai toisella, joko suorina käyttäjämaksuina, heikentyneenä palveluna tai kasvavina veroina.

Hallituksen yritys viedä väkipakolla eduskunnasta läpi omaa lehmänkaupan tuloksena syntynyttä maakuntahallintoa ja sen sisälle viriteltyä markkina-sotea on ollut tuskaista seurata. Tarvitsemme leveämmät hartiat sosiaali- ja terveyspalveluille, se on kaikille selvää, mutta sitä varten ei tarvita enempää monialaista maakuntahallintoa kuin soten valinnanvapauttakaan. Tarvitaan lisää voimavaroja perusterveydenhuoltoon ja sieltä toimivat hoitoketjut erikoissairaanhoitoon ja sosiaalipalveluihin tavoitteena terveyserojen kaventaminen eli tarpeellisen hoidon ja hoivan tarjoaminen kestävillä kustannuksilla kaikille sitä tarvitseville.

EU-notifikaatio on ollut päivän sana perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen. On ollut hupaisaa, miten hallitus yrittää käyttää EU vastaisuutta politiikkansa edistämiseen. Suomi saa päättää itse oman sosiaali- ja terveysmallinsa ja emme kysele lupaa EU:sta sanoi ministeri Saarikko eduskunnan kyselytunnilla ja pääministeri säesti.

Toki näin on. Mutta kun sote tuotetaan julkisella rahoituksella ja pyritään siihen, että julkinen ja yksityinen sote toimisivat samalta viivalta, on välttämätöntä varmistaa, että kilpailulainsäädännön mukaiset valtionapu säädökset eivät vuoda. EU-säädöksillä halutaan varmistaa reilut kilpailuolosuhteet ja estää korruptiota. Jos valinnanvapaus jätetään sote-paletista pois, ei EU kierrostakaan tarvita.

Syyskuu 2019

Tämän päivän ja tulevaisuuden komissaari
 

Suomalaisina ja pohjoismaalaisina olemme usein ajatelleet, että EU vetää etelään ja pitäneet tästä yhtenä esimerkkinä sitä miten EU:n yhteisiä budjettivaroja on käytetty. Välimeriyhteistyön ja Itämeriyhteistyön budjettien välillä on toki iso ero, mutta niin on alueen haasteidenkin. Tätä ovat EU:n eteläiset jäsenmaat yrittäneet selittää jo ainakin pari vuosikymmentä.

Haasteena on erityisesti olleet sodat ja köyhyys niin Lähi-idässä kuin Afrikassa mikä on näkynyt mm. pakolaisten ja laittomien maahamuuttajien epätoivoisena pyrkimisenä Eurooppaan. EU:n Välimeriyhteistyön kantava sisältö on ja on ollut miten vähentää ja hallita pakolaisuutta tukemalla alueiden kehitystä EU:n ulkorajoilla.

Nyt tätä massiivista ja jo pitkään vailla yhteistä tahtotilaa ollutta poliittista kokonaisuuttaa aloittaa EU:ssa luotsaamaan suomalainen, iästään huolimatta jo monessa liemessä keitetty, osaava Jutta Urpilainen. Afrikka kokonaisuutena on tärkeä yhteistyökumppani EU:lle ja koko alueella on suuret kehittymismahdollisuudet.

EU:n jäsenmaiden ja EU:n eri instituutioiden yhdessä on kyettävä tukemaan Afrikan kehitystä , että sen potentiaali saadaan käyttöön ja että afrikkalaiset itse siitä hyötyvät. Työsarkaa on. Köyhyyteen, jota sodat ja konfliktit ruokkivat, on entistäkin vaikeampi puuttua ilmastonmuutoksen oloissa. Tämä on kuitenkin tehtävä, erityisesti Euroopan oman edun nimissä.

Afrikan ongelmat ovat suoraan nähtävissä Euroopassa. Pitkään padottu työperäinen maahanmuutto yhdistettynä Afrikan väestönkasvuun ja työpaikkojen puutteeseen ajaa sotien ja konfliktien ohella ihmisiä liikkeelle. Tämä on kuten nähty räjähdysherkkää polttoainetta, jota erityisesti äärioikeisto on käyttänyt hyväksi kasvaen lähes kaikissa EU maissa luomalla pelkoa ja epäluuloa kansalasten keskuuteen omalla agendallaan.

Jutta Urpilaisen EU komissaarin salkun painoarvosta on taitettu peistä. On joko tahallista poliittista vähättelyä tai pahemmanlaatuista lyhytnäköisyyttä, jollei sen arvoa ymmärrä. Myös EU:n yhteisen koheesion eli yhteenkuuluvuuden kannalta on tärkeää, että tähän saakka erityisesti etelän alueille tärkeitä asioita hoitamaan tulee pohjoisen poliitikko. Tämä edesauttaa myös laajemman ymmärtyksen kehittymistä pohjoisen asioihin. Tässäkin mielessä on hyvä, että Rinteen hallitus on ottanut hajurakoa ns uuteen Hansaliittoon. EU:ssa ei tarvita uusia jakolinjoja vaan entistenkin häivyttämistä nykyistä vahvemman yhteisen politiikan luomiseksi.

Tammikuu 2020

Silloin ennen

 

Viime aikoina olen yllättänyt itseni ihmettelmästä miten tähän on tultu, ei sitä ennen. Muistan hyvin, että teininä vannoin, että minulta ei kuulla lausetta, ennen kaikki oli paremmin.

Erityisen usein olen miettinyt ajan lentoa ja nykymenoa, kun uutiset tulvivat Trumpin ja hänen hengenheimolaistensa twitter tajunnanvirtaa. Sosiaalisesta mediasta, sen vuorovaikutteisuudesta, interaktiivisuudesta, intoiltiin mahdollisuutena saada tavallisen kansan ääni kuuluviin.

Tässä on varmasti monin tavoin onnistuttu. On monenlaisia kanavia, joilla esimerkiksi nuoret ovat saaneet omia hengentuotteitaan esille ja ovat päässeet toteuttamaan itseään. Toinen puoli on se, että yhä useammat valitsevat vain ne aiheet joita haluavat seurata ja ohittavat muut ajankohtais- ja uutisaiheet.

Itse olen twitter seurailija. Tätä kautta on somemaailman karu arki iskenyt tajuntaan. Huomaan twitterin kautta eläväni melkoisessa punavihreässä kuplassa, johon muuta väriä tuovat joidenkin toimijoiden aktiiviiset yritykset syväluodata populismia ja erityisesti äärioikeistoa ja sen puheenpartta. Syväluotaukset tapahtuvat mm. kuvakaappausten avulla heidän omilta sivuiltaan.

Tällä tavoin eteen levittäytyy todella ristiriitainen kuva todellisuudesta. Kun kuvaan vielä lisätään valeprofiilit ja tietoiset maalittamiset, tulee epätoivoinen olo. Eikä vähiten siksi, että tästä tietoisesta epäluottamuksen rakentamisesta kasvaa tuki äärioikeistolle ja sitä käyttävät hyväksi populisit, joille mikään ei ole pyhää, jos se palvelee oman idean edistämistä.

Tuloksia on nähty. Ilmastodenialismi, ilmastonmuutokseen liittyvien tieteellisten tosia-asioiden kieltäminen, on vakava asia jonka ohessa myös kaikki tieteellinen tieto on haluttu kyseenalaistaa. Brexit on meitä lähellä oleva jo toteutunut someajan poliittinen manooveri.

Mitä pitäisi tehdä? Paluuta entiseen ei ole. Mediakasvatusta ja monipuolista faktapohjaista tiedonvälitystä on usein tarjottu vastaukseksi. Riittääkö se, en tiedä, mutta ainakin sitä on aktiivisesti oltava tarjolla.