Viikon kolumni

Olen seurannut ja ollut mukanakin erilaisissa poliittisissa riennoissa jo yli 40 vuoden ajan – ei kai tänne SWT:n kolumnistiksi muuten pääsisikään – mutta nykyisen opposition kaltaiseen toimintaan en ole aikaisemmin törmännyt. Lyhyesti sanoen se on ollut ala-arvoista, jopa vastenmielistä.

Isossa maassa vallanvaihtokin on isoa peliä. Yhdysvalloissa pelkästään vallanvaihtoon on liittovaltion budjetissa varattu noin 10 miljoonaa dollaria, suurin osa tulevan presidentin käyttöön. Mutta, mutta... Vielä viime viikolla rahat seisoivat tilillä. Vallanvaihdon käytännön kysymyksiä hallinnoiva yleisten palvelujen virasto (General Services Administration) ei antanut lupaa käynnistää vallanvaihtoa. Tietysti viraston päällikkö kuuluu presidentti Trumpin nimittämään hallintoon ja, harvinaista kyllä, on istunut tehtävässä täydet neljä vuotta.

Suomen Kuvalehden toimittaja Elina Järvinen on lehden numerossa 43/23.10. kertonut surullisen tarinan aiheesta yritysdemokratia. - Kun päätös on tehty, mistä sitten neuvotellaan. Toimittaja Järvinen on osuvasti tuonut esille kauan yritysmaailmaa askarruttaneen ongelman ytimen ja nykytilan. Kun kuulet termin yt, voit kysyä mikä yritys on vuorossa irtisanomaan henkilökuntaansa. Juuri muita johtopäätöksiä ei yt anna aihetta vetää. Siitä on tullut vahva käytäntö. Valitettavasti

Muutaman päivän päästä tästä, 3.11.2020, ratkaistaan Amerikan Yhdysvaltojen yhteiskuntakehityksen suunta, ei vain neljäksi vuodeksi vaan pidemmällä tähtäyksellä. Jos Joe Biden voittaa on toivottavaa ja todennäköistä, että USA suuntautuu takaisin perinteelliseen, kansainväliseen rooliinsa. Sääntöpohjainen, monikansallinen yhteistyö kaipaa USA:n täysivaltaista osallistumista. Valtavat globaalit haasteet jäävät ratkaisematta ilman suurvaltojen ja erityisesti USA:n aktiivista tukea. 

Kotitalousvähennysjärjestelmä – piikalaiksikin kutsuttu – rakennettiin noin parikymmentä vuotta sitten. Siihen on tehty vuosien saatossa vähäisiä muutoksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että muutoksia olisi tulossa myös ensi vuonna. Sen vuoksi nyt olisikin oikea aika käydä laajempaakin keskustelua siitä miten laki on toteutunut ja onko siinä jotakin muutakin korjattavaa kuin vain euro- ja prosenttiluvut.

Suomen koulutuspolitiikan uusin iso muutos on oppivelvollisuuden pidentäminen 18 vuoteen ja päätös toisen asteen maksuttomuudesta. Tällä rakenteellisella uudistuksella annetaan tärkeä signaali siitä, että koulutus kannattaa ja että Suomi panostaa koulutukseen, mikä on luontevaa jatkoa perinteiselle koulutuksen arvostukselle.  Uudistusta on arvioitu kriittisesti mm. siitä, että pelkkä rakenteellinen uudistus ei riitä, ja hallitus onkin tietääkseni päättänyt lisätä erilaista sosiaalista ja opiskelun tukea. Tavoitteena on, että yksikään nuori ei jää vaille koulutuksen tuomia mahdollisuuksia, selviää yhä monimutkaisemmista yhteiskunnan haasteista ja että tämäkin uudistus tukee tasa-arvon toteuttamista. Hyvä näin.

Amerikalla on iso merkitys poliittiseen keskusteluun myös meillä Suomessa. Some antaa tietysti kaikupohjaa ja ääntä siellä toimijoille sekä alustoja, tekniikkaa ja uutta infraa oikein ja väärin käyttäjille.

Innokkaalle teatterin harrastajalle maaliskuun puolivälissä alkoi poikkeuksellinen aika, jota voisi kuvata vaellukseksi kuivalla aavikolla. Teatteri- ja oopperaesitysten televisioinnit olivat kuin janoisen taivaltajan harhanäkyjä. Sitä luuli näkevänsä keitaan, joka sitten osoittautuikin kangastukseksi, sillä - valitettavasti – teatterin näyttämölle tarkoitetun esityksen taika katoaa, kun näytelmä muutetaan biteiksi ja tuodaan televisioruudulle.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) seurallinen ja meluisa tuttumme on jälleen täällä. Lajin läpimuutto Jäämeren saarilta Suomen kautta koukaten on menossa. Keskustelu tästä hanhesta on ollut tänä kesänä poikkeuksellista. Kansalaisaloitetta on kerätty metsästyksen sallimiseksi ja 50 000 allekirjoitusta on kasassa. Maan hallitus on koronan paineiden keskelläkin asiaa pohtinut  (MT 22.5.2020). Nyt asia tulee myös eduskunnan käsittelyyn.

Sotea on valmisteltu yli kymmenen vuotta. Nyt tuntuu, että äänenpainot ovat koventuneet niin, että valmista on tultava, olkoon lopputulos mitä tahansa. Tuskastumisen ymmärtää, koska sote uudistus on monimutkainen, vaikea ja ihmisten kannalta ratkaisevan tärkeä. Mutta oikeuttaako valmistelun vaikeus ja pitkäpiimäisyys ummistamaan silmänsä jo näkyvissä olevilta tulevilta ongelmilta? Mielestäni näin ei saisi tapahtua. 

Maan hallitus on monessa suhteessa onnistunut erinomaisesti. Talous on kehittynyt EU maista lähestulkoon parhaiten, elvytystä jatketaan. Kaipolan paperitehtaan sulkeminen on ensimmäinen suuren luokan negatiivinen uutinen onnistuneen Koronan hoidon varjossa. Siihenkin syyt löytyvät pääosin rajojemme ulkopuolelta sanomalehtipaperin kysynnän vähentyessä. 

Aate vai liike oli Suomen Sosialidemokraattisen puolueen Tampereen puoluekokouksessa 24.8.2020 yksimielisesti valitun puheenjohtajan Sanna Marinin linjapuheessaan esittämä kysymys. Samoin hän esitti kysymyksen päämäärä vai matka? Hänen vastauksensa on: molemmat. Ei ole liikettä ilman aatetta, eikä matkaa ilman päämäärää. Marin korosti, että me asetamme rohkeita tavoitteita, koska haluamme muuttaa maailma. Me teemme pitkäjänteistä demokraattista työtä yhteistyössä muiden puolueiden kanssa – kompromisseja ja konsensusta hakien, tehdäksemme tavoitteitamme todeksi.

Seurasin Tampereen puoluekokousta etänä kotisohvaltani Espanjassa.  Olin iloinen kun niin moni asia, joita olen vuosien kuluessa itse ajatellut, sai nyt periaatejulistuksessa ”virallisen” muodon.  Samoin riemuitsen kun vihdoinkin taas voin olla sitä, joksi olen aina itseni puolueessa laskenut, demokraattinen sosialisti!

Koronapandemia pysäytti vanhojen tovereiden kerhojen toiminnan huhtikuussa.  Kun suuri osa jäsenistöstä kuuluu +70 ikäluokkaan, rajoittui rajusti myös monen toverin henkilökohtainen liikkuminen ja kanssakäyminen. Kun alkuun meni kauppaan, tuntui, että oli puntiksella. Koimme varsin kovan puuttumisen yksilön vapauksiin, mutta olen kuitenkin varma, että toverit ymmärsivät, että näin Sanna Marinin hallituksen oli pakko tehdä.  

Jyväskylän puoluekokous vuonna 1975 jäi monilla sosialidemokraattisessa liikkeessä vahvasti mieleen. Rafael Paasion arvokas puheenjohtajakausi päättyi ja Kalevi Sorsa valittiin hänen seuraajakseen. Puoluesihteeriksi tuli Ulf Sundqvist. Puoluekokouksen sisäpoliittinen julkilausuma puhutti pitkään. Kalevi Sorsan 1. hallitus oli jättämässä tehtävänsä ja presidentti Kekkonen määräsi uudet vaalit syyskuulle.

Monet ovat varmaankin leikitelleet ajatuksella, mihin maahan muuttaisi, jos olisi pakko. Vaikeusaste nousee, jos Suomen lisäksi muutkin pohjoismaat pitäisi sulkea pois vaihtoehtojen joukosta. Olen melko varma, että minusta tulisi sellaisessa tapauksessa kiwi.

Tuntematon virus haastaa kansallisvaltioiden vakiintuneet toimintatavat. Nyt tarvitaan joukkuepeliä.

Korona-pandemia on edennyt vaiheeseen, jossa päähuomio on kiinnittymässä katastrofin aiheuttamien vahinkojen, etenkin talouden tappioiden korjaamiseen. Maailmanlaajuisen onnettomuuden seurausten hoitaminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä, jonka avulla voidaan välttää vahinkojen jääminen pysyviksi. Taudin ilmestyttyä on ollut selvää, että sen leviämisen estäminen kuuluu kaikille osaamisen ja voimavarojen mukaan. Jälkihoito ja vastuu vaadittavien toimien rahoituksesta on usein osoittautunut koko prosessin vaikeimmaksi asiaksi. Vastuunkantajat ovat tarkkoja hyväksyttävistä velvollisuuksistaan.

Tänä vuonna juhlitaan maailman kansojen kahta tärkeää tapahtumaa: 75 vuotta tulee kuluneeksi toisen maailmansodan päättymisestä ja Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisesta. Nämä tapahtumat olivat aikanaan yhtä ja ovat sitä yhäkin: YK:n tarkoitus oli pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, kuten YK:n peruskirjassa sanotaan; maailmanrauha on edelleen järjestön keskeinen päämäärä. Maailmanjärjestö syntyi edistämään rauhan lisäksi ihmisoikeuksia ja kansainvälistä yhteistyötä.