Viikon kolumni

Olipa kerran mies, joka oli saanut varttua vaatimattomassa, mutta hyvässä työläiskodissa. Lapsia perheeseen karttui puoli tusinaa. Vanhimmat ponnistivat maailmaan jo sodan aikana.

Useamman hallituksen enemmän tai vähemmän eri sisältöisenä valmistelema sote-uudistus etenee maan nykyisen hallituksen linjaamana kohti toimeenpanoa.

Ehkä kymmenisen vuotta sitten kirjoittaessani tällaista kolumnia etsin huolella, löytyisikö Euroopasta (EU) enemmän kuin yksi sosialidemokraattinen pääministeri. Saattoi olla, että Tanskan Helle Thorning-Schmidt oli tämän uhanalaisen lajin viimeinen edustaja jonkun viikon ajan, kunnes Belgian Elio Di Rupo onnistui selättämään maansa pitkällisen hallituskriisin.

Suomen ns. talousviisaiden arviot kansantaloutemme kehityksestä näyttävät kuluvan vuoden osalta yllättävän suuria kasvulukuja. Ensi vuoden osalta hajontaa alkaa selväsi ilmaantua ja vuosi 2023 herättää erimielisyyttä. Koronan takia pakollisen lainanoton lopettamisaikataulu on suoranainen riidan aihe. Valtiovarainministerin lupaama ansioverotuksen alennus jakaa mielipiteet, ajankohdasta puhumattakaan.

Norjan äskeisten suurkäräjävaalien tulos johti historiallisesti harvinaiseen tulokseen. Vain kaksi kertaa aikaisemmin kaikkien pohjoismaiden pääministerit ovat tulleet vasemmalta, vuoden verran vuosina 1947-48 ja 22 päivää vuodenvaihteen yli 1958-59. Nyt johtavat sosialidemokraatit mantereella ja vihreä vasemmistolainen Islannissa.

Elokuussa tuli kuluneeksi 300 vuotta siitä, kun Uudenkaupungin rauha solmittiin. Itärajamme on keskeisiltä osin se, miten se tuolloin piirrettiin. Elokuussa tuli kuluneeksi myös 30 vuotta siitä, kun Moskovassa tehtiin epäonnistunut vallankaappausyritys.   Tapahtumien tahti oli sen jälkeen ripeä. Presidentti Mauno Koivisto lähetti 12. syyskuuta Mihail Gortbatshoville viestin, että YYA-sopimus tulisi uusia. Tammikuussa 1992 allekirjoitettiin uusi sopimus lopulta Venäjän kanssa. Joulukuussa 1991 Maastrichtin huippukokouksessa Hollanti oli esittänyt jäsenneuvottelujen avaamista Itävallan ja Ruotsin kanssa. Ehdotusta ei hyväksytty, mutta se lisäsi painetta Suomessa Maaliskuussa 1992 Suomi jätti EU-jäsenhakemuksen. Paljon tapahtui lyhyessä ajassa.

Viron mediaa hallitsi koko viime viikon yksi aihe ylitse muiden. Jokaikisessä tiedotusvälineessä on muisteltu kolmen vuosikymmenen takaisia dramaattisia tapahtumia. Elokuun 20. päivänä 1991 kello 23.03 Viron tasavallan korkein neuvosto teki päätöksen Viron itsenäistymisestä.

Uudet kunnanvaltuutetut on valittu. Luottamustoimista on pääosin sovittu. Lähes neljä vuotta kestävä työ on alkamassa. Sitä tulee sähköistämään eduskunnan juhannusviikolla tekemä päätös. Lähes kaksi vuosikymmentä valmisteltu massiivinen sosiaali- ja terveydenhoidon uudistus kirjattiin laiksi. Ratkaisu on sulka Marinin hallitukselle, mutta iso läjäys kuntakentälle. Kuntapäättäjät törmäävät vaalikaudella ongelmiin, joita ei ole haluttu tai uskallettu ennakoida. Ehkä syntyviä ongelmia ei ole tiedostettu.

Ihmisen elämään mahtuu sellaisia virstanpylväitä, joidenka merkitystä ei kannata väheksyä tai niiden ohi ei saa kulkea pysähtymättä. Lapsuuden päättyminen, nuoruudesta aikuisuuteen siirtyminen, opinnot, avioituminen, lapset, kuolemat ovat mm. tällaisia pysähtymispaikkoja. Aikuisuudessa työelämästä irtaantuminen, eläkkeelle siirtyminen on myös tärkeä virstanpylväs, minkä merkitystä pitäisi vielä enemmän korostaa ja miettiä, mitä tämän jälkeen.

Edesmenneellä äidilläni Allulla oli tapana sanoa, että meidän sukumme, Kareliukset, on ihmettelijäsukua. Nuorempana tuo ilmaisu joskus ärsytti, joskus huvitti. Mutta kun ikää on tullut lisää ja on tullut katseltua maailmanmenoa jo jonkun vuosikymmenen, niin täytyy myöntää – olen liittynyt sukuni ihmettelijäsiipeen.

Sosialidemokraattien tavoitteena ovat saumattomat, oikea-aikaiset, helposti saavutettavat ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Niistä tiedottamisen on oltava selkeää ja ymmärrettävää.

Eletään viimeistä viikkoa ennen kunnallisvaaleja. Nyt pitäisi kirjoittaa sellainen innostava, viime hetken henkeä nostattava kolumni, vai mitä? Vaan kun en pysty.

Onko Suomesta tullut entistä vaikeammin hallittava maa? Viime vuonna oli jonkin aikaa - koronapandemiasta johtuen – yksituumaisuutta, rauhallisuutta ja hyvää käytöstäkin, mutta ei enää. Välikysymyksetkin ovat arkipäivää. Välikysymys on erittäin vahva toimi, sillä onnistuessaanhan se johtaa hallituksen kaatumiseen ja samalla mitä todennäköisimmin uusiin vaaleihin. 

Pitkään on keskusteltu ikäihmisten toimeentulosta ja palveluista. Kokonaisuudesta voi sanoa: paljon puhetta, vähän villoja. Tilanne kriisiytyy ja monin paikoin hoiva- ja hoitohenkilöstön saatavuus on heikentynyt. 

Vanha tarina kertoo yli 80-vuotiaasta belgialaisesta pariskunnasta,jossa vaimo tuli pormestarin luo ja sanoi haluavansa erota. Belgiassa pormestari solmii ja erottaa liitot. Pormestari kyseli: Kauanko olette olleet naimisissa. Nainen: Yli 50 vuotta. Pormestari: Eikös nyt kannattaisi jatkaa, kun on noin pitkä avioliitto takana. Nainen: Liika on liikaa!

Vanhetessa haluamme sinnitellä kotona mahdollisimman kauan! Tämä on vanhuspolitiikkaamme ydintä ja lakikin sen sanoo. Kotia voidaan korjata tarpeita vastaavaksi. Kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa on saatavilla. Omaishoitajille maksetaan ja vapaapäivät taataan. Palveluasumisen erilaisia ratkaisuja löytyy joka kunnasta. 

Vaalikausi on edennyt puoliväliin. On aika antaa Sanna Marinin (sd) hallitukselle välitodistus. Tätä vaalikautta leimaa totaalisesti koronavirus. Sen vuoksi hallituksen välitodistuksen arviointikin perustuu pääosin viruksen torjuntataisteluun.

Suomessa on jouduttu tekemään paljon asioita eri tavalla kuin ennen pitkään jatkuneen koronakriisin takia. Tuskin kukaan ihminen tai mikään taho on välttynyt koronan aiheuttamista välttämättömistä muutoksista omassa elinpiirissään.

Jospa tähän alkuun sopisi pieni tietokilpailu työväenlehdistön historiasta. Oikeat tai ainakin melkein oikeat vastaukset löytyvät tämän jutun lopusta. Koettakaapa vastata googlettamatta!