Viikon kolumni

Sosialidemokraattien tavoitteena ovat saumattomat, oikea-aikaiset, helposti saavutettavat ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Niistä tiedottamisen on oltava selkeää ja ymmärrettävää.

Eletään viimeistä viikkoa ennen kunnallisvaaleja. Nyt pitäisi kirjoittaa sellainen innostava, viime hetken henkeä nostattava kolumni, vai mitä? Vaan kun en pysty.

Onko Suomesta tullut entistä vaikeammin hallittava maa? Viime vuonna oli jonkin aikaa - koronapandemiasta johtuen – yksituumaisuutta, rauhallisuutta ja hyvää käytöstäkin, mutta ei enää. Välikysymyksetkin ovat arkipäivää. Välikysymys on erittäin vahva toimi, sillä onnistuessaanhan se johtaa hallituksen kaatumiseen ja samalla mitä todennäköisimmin uusiin vaaleihin. 

Pitkään on keskusteltu ikäihmisten toimeentulosta ja palveluista. Kokonaisuudesta voi sanoa: paljon puhetta, vähän villoja. Tilanne kriisiytyy ja monin paikoin hoiva- ja hoitohenkilöstön saatavuus on heikentynyt. 

Vanha tarina kertoo yli 80-vuotiaasta belgialaisesta pariskunnasta,jossa vaimo tuli pormestarin luo ja sanoi haluavansa erota. Belgiassa pormestari solmii ja erottaa liitot. Pormestari kyseli: Kauanko olette olleet naimisissa. Nainen: Yli 50 vuotta. Pormestari: Eikös nyt kannattaisi jatkaa, kun on noin pitkä avioliitto takana. Nainen: Liika on liikaa!

Vanhetessa haluamme sinnitellä kotona mahdollisimman kauan! Tämä on vanhuspolitiikkaamme ydintä ja lakikin sen sanoo. Kotia voidaan korjata tarpeita vastaavaksi. Kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa on saatavilla. Omaishoitajille maksetaan ja vapaapäivät taataan. Palveluasumisen erilaisia ratkaisuja löytyy joka kunnasta. 

Vaalikausi on edennyt puoliväliin. On aika antaa Sanna Marinin (sd) hallitukselle välitodistus. Tätä vaalikautta leimaa totaalisesti koronavirus. Sen vuoksi hallituksen välitodistuksen arviointikin perustuu pääosin viruksen torjuntataisteluun.

Suomessa on jouduttu tekemään paljon asioita eri tavalla kuin ennen pitkään jatkuneen koronakriisin takia. Tuskin kukaan ihminen tai mikään taho on välttynyt koronan aiheuttamista välttämättömistä muutoksista omassa elinpiirissään.

Jospa tähän alkuun sopisi pieni tietokilpailu työväenlehdistön historiasta. Oikeat tai ainakin melkein oikeat vastaukset löytyvät tämän jutun lopusta. Koettakaapa vastata googlettamatta!

Korona-epidemian puhkeaminen ja sen nopea leviäminen sai ajattelemaan, että tämä vitsaus on sen laatuinen, ettei sillä varmaankaan käydä poliittisia pelejä. Taudin voittaminen vaatii yhteistä kansallista ja kansainvälistäkin ponnistus. Ongelma on hoidettava terveyden- ja sairaanhoidon parasta asiantuntemusta kärkenä ja riittävän järeitä rajoitus- ym. toimia käyttäen, mieluiten enneaikaisesti kuin myöhässä. Nyt on kuitenkin aihetta ihmettelyyn.

Analyysia ajankohtaisista aiheista 1) presidentin aloitteesta sunnuntaina 28.3. 2) sopimusyhteiskunnan kohtalosta ja 3) oikeiston harhapoluista

Olemme eläneet nyt koronapandemian kanssa runsaan vuoden. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aivan pian tilanne ei tästä kovin paljoa parane. Julkisuudessa on puhuttu paljon pandemian vaikutuksista nuorisoon ja heidän hyvinvointiinsa. Varmasti on niin, että tilanne on outo ja vaikea. Nuorille se on varmasti erityisen vaikea sen vuoksi, että he ovat tottuneet liikkumaan paljon ja heidän sosiaalinen elämänsä on vilkkaampaa kuin vanhempien ihmisten.

Lähiluonto on nykyään jopa tieteellisesti osoitettu tärkeäksi terveyden ja hyvinvoinnin lähteeksi. Suomessa olemme siinä hyvässä tilanteessa, että myös kaupungeissa luontoa yleensä löytyy helposti jo kävelymatkan päässä. 

Koronan tartuntojen rajaamiseen ja taudin leviämisen ehkäisemiseen on Espanjassa kokeiltu tosi kovia keinoja. Maa, jolla on 17 eri hallintoaluetta (ja kaksi kaupunkihallintoa Afrikan puolella), on toteuttanut keinojaan eri alueilla eri tavalla. Keskushallinto määräsi viruksen leviämisen alkupuolella määräaikaisen poikkeuslain joka hetkeksi jo saikin koronaluvut koko maassa laskemaan, mutta lakia ei voitu enää poliittisista syistä jatkaa.

Kaikki hyvät voimat varjelkoot meitä suomalaisia hallitukselta, jossa oikeistopopulistit pääsevät määräävään asemaan. Sen saavuttaakseen heillä ei edes tarvitse olla hallituksessa enemmistöä, vaan muutama ministeripaikka riittää. Röyhkeys ja kovaan ääneen huutaminen pitävät huolen siitä, että oma asia pysyy esillä. 

Kuntavaalien ehdokasasettelu päättyy parin viikon päästä. Runsaan kuukauden kuluttua 7. huhtikuuta on ennakkoäänestys jo alkanut. Uurnille kokoonnutaan sunnuntaina 18. huhtikuuta. Innokkaimmat, kuten perussuomalaiset, ovat kampanjoineet jo viime kesästä lähtien. Niin olisivat voineet tehdä muutkin.

Tulevat kuntavaalit käydään monia ajatuksia, huolestuttaviakin, herättävissä tunnelmissa. Toista vuotta maailmaa jäytänyt korona pandemia ei osoita toivoa herättävää laantumista, Yhdysvaltojen demokratiaa ja oikeusvaltiota uhanneet tapahtumat, joidenka lopputuloksia emme vielä tiedä ja mitkä ovat tuttuja myös Euroopassa, huolestuttavat. Kaikenlaiset salaliittoteoriat jylläävät ja sekoittavat ihmisten mieliä, puhumattakaan vihapuheista ja valheista. Toisen maailmansodan jälkeisistä kauheuksista selviäminen toi Eurooppaan ihan uudenlaista rauhan ja hyvinvoinnin tavoittelua, yhteistä vuoropuhelua, ristiriitojen sovitteluhalua. Kestääkö eurooppalainen demokratia ja kunnallinen itsehallinto ja demokratia nyt tämän kriisivaiheen, vai näemmekö jonkinlaisen oikeisto/etno/nationalismin vyöryn eri puolilla Eurooppaa ja maatamme.

Mauno Koiviston presidenttikauden suuri asia oli päätös hakea EU:n jäsenyyttä. Koivistolle perusratkaisu oli selvä: Haluamme paikan sen pöydän ympärille, jossa asioista päätetään. Neuvottelujen aikana hän pyysi sanomaan ”niille Brysselissä”, että emme tuo mukana ongelmiamme.

Isäni Vilho Adolf Myllyniemi oli syntynyt Etelä-Pohjanmaalla Karijoella 21.9.1909. Hän oli sotilas, tykkimies ja viestimies. Suoritettuaan varusmiespalveluksen Hämeenlinnassa hän jäi vakinaiseen palvelukseen Jääkäritykistörykmenttiin vuonna 1932 ja siirtyi vuonna 1936 Suojeluskuntajärjestön palvelukseen sotilasohjaajana Poriin Satakunnan sk-piiriin, jolloin allekirjoittanut oli yhden vuoden ikäinen. Äitini Alli Elisabet os. Tevanen oli syntynyt Hämeenlinnassa 12.12.1916. Hän tapasi isäni Vilho Adolfin Hämeenlinnassa, jonne tämä oli tullut suorittamaan varusmiepalvelustaan ja jäi sen jälkeen vakinaiseen palvelukseen, Avioliiton he solmivat 15.12.1934.