Viikon kolumni

Suomen Wanhojen Toverien kolumnisteina ovat Kari Arola, Matti Louekoski, Armas Lahoniitty, Aimo Massinen, Aulikki Kananoja, Pirkko Lahti, Pekka Myllyniemi, Maija Anttila, Pertti Paasio, Ulf Sundqvist, Raimo Väyrynen, Eeva Donner, Hannu Tapiola, Irma Suonpää, Matti Hellsten, Sinikka Laisaari, Jacob Söderman ja Antti Vuorenrinne.

Pekka Ovaska, Reijo Hämäläinen, Ulpu Iivari ja Raimo Kantola ovat lopettaneet omasta pyynnöstään kolumnien kirjoittamisen.


Kolumnit ilmestyvät viikon välein, keskikesällä joka kolmas viikko. Aikaisemmat kolumnit ja kirjoittajien esittelyt löytyvät yläpalkin kolumniarkistosta.



 

Viikon kolumnit

Kari Arola: Onnekkaiden onneton perintö

30.9.2018
Me heti sotien jälkeen syntyneet, nyt jo seniorikansalaiset olemme olleet onnekkaita. Ajanjaksomme on ollut jatkuvan vaurastumisen aikaa. Aineellinen elintaso on 1950-luvun varhaislapsuudestani kasvanut kauttaaltaan huikeasti. Suomeen on rakennuttu pohjoismainen hyvinvointimaa, jota maailmalla arvostetaan. Ei ole sattuma, että USA:n ex-presidentti Barack Obama kehui tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet antavaa yhteiskuntamme.

Pekka Myllyniemi: SUOMEN KAHTIAJAKAUTUMINEN 1917 – 1918

22.9.2018
Vuonna 2017 vietettiin erittäin laajasti Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlia valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Tunnus näille juhlille oli ”Yhdessä”. Joulukuun kuudentena päivänä Suomi kyllä julistautui itsenäiseksi, mutta vuosi 1917 osoitti keväästä lähtien, ettei oltu kovin valmiita toimimaan yhdessä. Pikemminkin oli havaittavissa, että oltiin jo seuraavana vuonna ajautumassa erilleen. Tammikuun lopulla 1918 ajauduttiin veriseen sisällissotaan, jonka jälkeen ensimmäisen neljännesvuosisadan ajan kansalaiset olivat niin ”erillään” kuin suinkin. 

Raimo Väyrynen: POPULISMIN JUURET

9.9.2018
Populismi ei ole yksiselitteinen ilmiö, vaan esiintyy monissa poliittisissa muodoissa omine kansallisine piirteineen.  Edistyksellistä populismia tuskin kuitenkaan on, vaan se pitäytyy menneisiin arvoihin. Myös populismin kohdalla pätee jako oikeistoon ja vasemmistoon.  Oikeistolainen populismi uskoo yhteen valtioon, kansaan ja uskontoon sekä mainostaa demokratiaa vain kansallisena opinkappaleena, johon kaikki eri tavalla ajattelevat eivät ole edes oikeutettuja.  Oikeistolainen populismi katsoo, että aito demokratia on riitaista väittelyä ja vaatii yksimielisyyttä ja vahvaa johtajuutta.  Vieraat voimat ja ideologiat ovat kansansielua tärvelevää myrkkyä, jota tulee välttää.  Somalit täytyy pistää räntäsateella rankametsään suomalaista elämänlaatua oppimaan, kuten Teuvo Hakkarainen asian ilmaisi.

Ulf Sundqvist: MINNE VIE POHJOLAN TIE?

2.9.2018
Ensi viikonloppuna pidettävistä Ruotsin eduskuntavaaleista on tulossa todellinen poliittinen trilleri. Spekulaatiot liikkuvat laidasta laitaan. Jos olisi median otsikoihin uskominen oikeistopopulistinen Sverige Demokraterna olisi jo suurin puolue, sosialidemokraattien vaalitulos historian huonoin ja vasemmistovihreän hallituksen taru auttamattomasti lopussa.

Pirkko Lahti: Kenen lauluja median kautta laulat…

25.8.2018
Mediaa seuraten on kiinnostavaa huomata, miten erilaiset asiat nousevat keskustelun aiheiksi.  Politiikka ja puolueiden kokoukset ovat tietysti esillä, mutta eipä näistä kolmesta äsken pidetystä noussut mitään kutkuttavaa uutta, siis demareiden, keskustan ja kokoomuksen kokouksista.

Aimo Massinen: Pääministeri  tuputtanut markkinataloutta kaikkialle

17.8.2018
"Suomessa ei ole koskaan ollut näin huonoa hallitusta. Mutta eihän niin voi missään sanoa." Näin lipsautti kuitenkin arvostettu ja monin tavoin palkittu taloushistorioitsija, professori Markku Kuisma Helsingin Sanomien haastattelussa (29.7.2018). Kuisma viittasi varsinkin siihen, miten Juha Sipilänhallitus tuputtaa markkinataloutta joka paikkaan. " Nyt siitä on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto. Vähän kuin sosialismi oli aikaisemmin," sanoi Kuisma, joka on itse markkinatalouden vankka kannattaja. "Markkinat ovat uskomaton voima. Ne ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä, Kuisma vertasi.

Antti Vuorenrinne: Hajamietteitä kapinaviikoista

27.7.2018
Muistovuoden 1918 vietto on edennyt puoliväliin. Sata vuotta sitten sisällissota oli jo ohi. Sen karmeat jälkiselvittelyt olivat vielä kesken. Näyttää siltä, että sisällissota koskettaa meitä yhä edelleen eri tavoin siksi, että siitä on vain sata vuotta. Useimmat meistä ovat tavanneet ja tunteneet henkilöitä, jotka osallistuivat tai olivat tavalla tai toisella osallisina tapahtumiin. Minunkin isoisäni virui Hennalan vankileirillä kesästä syksyyn. Siksi vuoden 1918 muistelu ei vieläkään ole helppoa eikä sen pidäkään olla. Suomalaisilla on vielä paljon selviteltävää.

Aulikki Kajanoja: KÖYHYYDEN MONET KASVOT

6.7.2018
Viime vuosina sosiaalipoliittista keskustelua niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin on hallinnut vanha vitsaus – köyhyys. Vaikka absoluuttinen köyhyys on Suomessa ja koko maailmassa vähentynyt, ei köyhyyttä ole kyetty kitkemään pois edes ns. hyvinvointiyhteiskunnista. Tosin yleisesti käytetty köyhyyden  määritelmäkin on sellainen, että osa pienituloisista jää aina tulojaon pohjimmaiseen osuuteen.

Matti Louekoski: SDP – haluttu morsian vai pirttihirmu

17.6.2018
Viikko sitten pidetyissä hallituspuolueiden kokouksissa jäi ajankohtaisista tärkein ja vaikein asia, sote sivurooliin. Siitä ei juurikaan keskustelua käyty. Sen viipyminen todettiin ja toteuttamisen tarpeellisuutta vakuuteltiin. Katseita käännettiin – sinänsä ymmärrettävästi – tulevaan. Ja siellä näytti kiinnostavan erityisesti yhteistyö suosiomittauksia johtavan SDP:n kanssa. Mitä ehtoja ja mitä vaatimuksia? Aiheen käsittely oli niin innokasta, että media jo alkoi puhua kosintamenoista. Pääministerin viitan sovittelu ja ehtojen asettelu on liian aikaista kummallekin hallituspuolueen puheenjohtajalle.

Matti Hellsten: SATANEN LISÄÄ ELÄKELÄISILLE – POPULISMIA VAIKO TARPEELLISTA?

10.6.2018
Suomessa on satojatuhansia köyhiä tai köyhyysuhan alla eläviä. Tähän joukkoon kuuluu mittava joukko eläkkeensaajia. He ovat asemassa, jossa eivät enää itse voi mitenkään vaikuttaa asemaansa. Iäkkäät - jo pitkään eläkkeellä olleet - eivät voi millään keinolla lisätä tulojaan. Syitä on monia, miksi niin suuri joukko eläkkeensaajia elää köyhyydessä. Useimmiten se johtuu katkonaisesta työurasta. Se koskee etenkin naisia, jotka ovat olleet kotona hoitamassa lapsia. Toinen keskeinen syy on matalapalkkatyö. Näiden yhdistelmä on erityisen tuhoisa.

Eeva Donner: Katalonia – toisenlainen näkökulma

3.6.2018
Tätä kirjoittaessani seuraan suorana lähetyksenä Katalonian parlamentin keskustelua, joka koskee Quim Torran valitsemista Katalonian aluepresidentiksi. Torra sai ensimmäisellä kierroksella tarvittavan enemmistön kun äärivasemmistolaisen CUP-puolueen edustajat jättivät äänestämättä. Nyt käydään toisen kierroksen keskustelua ja ilmeisesti Quim Torra valitaan. Näin näyttäyisi päättyvän monien kuukausien piinallinen kausi jolloin Katalonian talous on kärsinyt ja virkakoneisto käytännössä seissyt. Näin myös vältettäisiin välittömät uudet vaalit.

Armas Lahoniitty: PAIKALLISTA ITSEHALLINTOA KAVENNETAAN

27.5.2018
Suomalaista kuntien itsehallintoa ja kuntalaisten vaikutusvaltaa on pidetty kansainvälisesti esimerkillisenä ja tärkeänä osana kansalaisyhteiskuntaa. Kunnallishallinto on toki kokenut muutoksia runsaan puolentoistasadan vuoden olemassaolonsa aikana.  Varallisuuteen perustuva äänioikeus kunnallisvaaleissa muutettiin yleiseksi ja yhtäläiseksi vasta sisällissodan jälkeen.

Jacob Söderman: Vanhaa ja uutta ulkopolitiikkaa

20.5.2018
Mannerheimilla on ollut maamme historiassa monta roolia, muutamat kovin kielteisiä. Myönteinen oli hänen roolinsa tasavallan presidenttinä 1944 - 46. Maamme siirtyi silloin rauhan oloihin. Hänet valittiin eduskunnassa tasavallan presidentiksi Risto Rytin pyydettyä eroa. Tarkoituksena oli näin luoda Suomelle mahdollisuus erillisiin rauhanneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. 

Sinikka Laisaari: NYT KORJATAAN SITÄ MIKÄ EI OLE RIKKI

10.5.2018
Silläkin uhalla, että olen kaavoihin kangistunut vanhan liiton edustaja, aion ihmetellä tätä nykyisen hallituksen Sote-esitystä. En ole esityksen asiantuntija. Olen kuitenkin seurannut useiden arvostamieni asiantuntijoiden kuten esimerkiksi arkkiatri Risto Pelkosen ja professori Martti Kekomäen esittämää kritiikkiä nykyistä esitystä kohtaan. Pari päivää sitten Raimo Sailas totesi hallituksen esityksestä, että suuria kuluja syntyy henkilöstön palkkojen yhdistämisestä ja tietojärjestelmistä. Työterveyshuollon ja yksityisten terveysvakuutusten kustannusten mahdolliset siirtymiset yhteisistä verovaroista kustannettaviksi ovat suuria kysymysmerkkejä. Säästöjä ei siis ole näköpiirissä.

Maija Anttila: Solidaarisuus

29.4.2018
Huomasin eräästä lehtijutusta, että Saksan SPD oli ottamassa puolueteemakseen ”solidaarisuuden”. Aluksi se tuntui absurdilta. Miten yksi arvo voisi kantaa ja konkretisoitua riittävän isoiksi teoiksi Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa. Myöhemmin en ole havainnut SPDn uuden puheenjohtajan Andrea Nahleksen kertoneen, millaisia asioita puolue tulee ajamaan solidaarisuus käsitteen alla.

Kari Arola: Padot purkuun ja vaelluskalat uimaan

22.4.2018
Energiatuotannoltaan vähäiset vesivoimapadot on purettava ja kosket palautettava ennalleen. Aikoinaan vapaana pauhaavat koski oli monien runoilijoiden, kirjailijoiden ja taidemaalareiden muusana. Luonnon jylhyys oli inspiraation lähde. Tänään on toisin.

Pekka Myllyniemi: SISÄLLISSODAN MUISTAMINEN

15.4.2018
Viime vuonna vietettiin niin sanotusti yhdessä itsenäisyyden satavuotisjuhlia, vaikka kansakunta oli vuonna 1917 ollut perin juurin erillään. Tammikuun lopulla 1918 valtakunta ajautuikin sisällissotaan, joka sota ja kaikki sen seuraukset vaativat lähes 40 000 suomalaisen hengen. Heistä kolme neljäsosaa oli suomalaisia punaisia, joita menehtyi eniten vankileireillä sodan päätyttyä ja teloituksissa sodan aikana. Taisteluissa punaisia kaatui 5 199 ja valkoisia 3 414. Sodassa sai lisäksi surmansa noin 3 000 venäläistä, 500 saksalaista ja muutamia kymmeniä Ruotsin kansalaisia. Sota vaati yli 10 000 suomalaisuhria enemmän kuin talvisota.

Raimo Väyrynen: KAUPPASOTAA VAI UHITTELUA?

8.4.2018
Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa on kohtuuttoman helppo arvostella. Hän ei omaa presidentin tehtävään mitään relevanttia kokemusta, ei sisä- eikä ulkopolitiikassa.  Hän on narsistinen ja itsekeskeinen persoona, joka toimii omien mielijohteidensa vallassa, eikä halua huomioida hänelle annettuja neuvoja. Hän on vaarallisella tavalla henkilö, ”vakaa nero” ja ”ylivoimainen neuvottelija”, joka itse tietää mikä on Yhdysvalloille parhaaksi.

Irma Suonpää: Uusi vuosi, kauhea muisto

1.4.2018
Siinä ne ovat, pienet pyöreät kivet, betoniin valettuina. Kun olin pieni, kävin Hiljan kanssa täällä. Kivistä oli tehty vuosiluku ja suorakaiteen muotoinen kehys. Kun saavuimme, kivet oli usein sekoitettu sikin sokin. Hilja kokosi ne taas järjestykseen. Niitä ei vielä silloin oltu valettu betonilaattaan. Ne olivat Irjanteen hautausmaan perällä. Siellä vanhalla puolella oli Hiljan isän hauta. Toimme sinne aina kukkia. Pieni hautakumpu ilman muistomerkkiä. Täällä hautausmaalla me naapurin Maritan kanssa kävimme usein jonne tulimme pyörillä. Meidät lähetettiin kastelemaan hautoja. Silloin ei ollut palveluja seurakunnan puolesta.

Ulf Sundqvist: On aikoihin eletty

25.3.2018
Pakinoitsijamestari Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen), joka sivu mennen sanottuna oli kotoisin vaimoni synnyinpitäjästä, Pohjois-Savon Kangaslammilta, oli kielimiehiä. Sen ohella, että hän käänsi Marseljeesin Savon murteelle,  hän on myös tunnettu lausahduksestaan ”till tidernapas har man levat” (on aikoihin eletty).

Voit kommentoida blogikirjoituksia Facebookissa.