Viikon kolumni

Jyväskylän puoluekokous vuonna 1975 jäi monilla sosialidemokraattisessa liikkeessä vahvasti mieleen. Rafael Paasion arvokas puheenjohtajakausi päättyi ja Kalevi Sorsa valittiin hänen seuraajakseen. Puoluesihteeriksi tuli Ulf Sundqvist. Puoluekokouksen sisäpoliittinen julkilausuma puhutti pitkään. Kalevi Sorsan 1. hallitus oli jättämässä tehtävänsä ja presidentti Kekkonen määräsi uudet vaalit syyskuulle.

Monet ovat varmaankin leikitelleet ajatuksella, mihin maahan muuttaisi, jos olisi pakko. Vaikeusaste nousee, jos Suomen lisäksi muutkin pohjoismaat pitäisi sulkea pois vaihtoehtojen joukosta. Olen melko varma, että minusta tulisi sellaisessa tapauksessa kiwi.

Tuntematon virus haastaa kansallisvaltioiden vakiintuneet toimintatavat. Nyt tarvitaan joukkuepeliä.

Korona-pandemia on edennyt vaiheeseen, jossa päähuomio on kiinnittymässä katastrofin aiheuttamien vahinkojen, etenkin talouden tappioiden korjaamiseen. Maailmanlaajuisen onnettomuuden seurausten hoitaminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä, jonka avulla voidaan välttää vahinkojen jääminen pysyviksi. Taudin ilmestyttyä on ollut selvää, että sen leviämisen estäminen kuuluu kaikille osaamisen ja voimavarojen mukaan. Jälkihoito ja vastuu vaadittavien toimien rahoituksesta on usein osoittautunut koko prosessin vaikeimmaksi asiaksi. Vastuunkantajat ovat tarkkoja hyväksyttävistä velvollisuuksistaan.

Tänä vuonna juhlitaan maailman kansojen kahta tärkeää tapahtumaa: 75 vuotta tulee kuluneeksi toisen maailmansodan päättymisestä ja Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisesta. Nämä tapahtumat olivat aikanaan yhtä ja ovat sitä yhäkin: YK:n tarkoitus oli pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, kuten YK:n peruskirjassa sanotaan; maailmanrauha on edelleen järjestön keskeinen päämäärä. Maailmanjärjestö syntyi edistämään rauhan lisäksi ihmisoikeuksia ja kansainvälistä yhteistyötä.

Tämän päivän suuri teema on arvailu koronapandemian jälkeisestä tilanteesta. Kyynisimmät tietävät jo, ettei tule tapahtumaan suurempia muutoksia. Maailma jatkaa menoaan. Näin tapahtui öljykriisin, finanssikriisin ja suurten poliittisten mullistusten jälkeen. 

Karanteenissa ollessa ajatus vaeltaa. Kun istuu katsellen parvekkeelta ulos merelle, nousee mieleen kaikenlaisia muistoja. Alkaa ihmetellä oman elämänsä kulkua ja omia valintojaan. Olen monta kertaa tehnyt vääriä valintoja, mutta toverionnen suhteen on elämä mennyt putkeen.

Viimeksi kuluneet viikot ovat tuoneet meissä ja kanssaihmisissämme esiin uusia piirteitä, joista jotkut ovat hyviä ja jotkut taas vähemmän mairittelevia. Kun tieto riskiryhmien karanteenista levisi, auttamishaluiset perustivat Facebook-ryhmiä, taloyhtiöiden ilmoitustauluille ilmestyi asiointiapua tarjoavia lappusia ja erilaiset kansalaisryhmät ryhtyivät selvittämään, miten voisivat olla hyödyksi koteihinsa eristetyille karanteerilaisille. Aivan kaikki lähimmäisemme eivät siis olekaan itsekkäitä "mulle ensin" -tyyppejä, vaan ojentavat hädän hetkellä kätensä apua tarvitsevalle.

Digi - ja media murros näkyvät myös politiikassa. Enää eivät poliitikot istu saunan lauteilla päättämässä tärkeistä, kaikkia koskevista asioista pienessä piirissä, vaan heidän on tultava esiin ja perusteltava kansalaisille päätökset ja linjaukset. Televisiosta ja nettiruudusta on tullut entistä tärkeämpiä politiikan teon foorumeja. Molemmat foorumit ovat paljastavia ja armottomia. Jos onnistut hyvin televisiossa, se palkitaan. Jos toimittaja ja poliitikko kykenevät synnyttämään hyvän ja kiintoisan vuoropuhelun, menestys on lähes taattua. Päinvastaisessa tapauksessa, katastrofi. Some ja printtimedia ovat paljon vaikeammin hallittavissa, josko ollenkaan. Populismin some maailma ja sen vaarallisuus on sitten asia erikseen!

Suomessa oli sunnuntai-iltaan 29.3. mennessä 1240 varmennettua koronavirustapausta, joista sairaalahoidossa oli134 ja tehohoidossa 41 Koronavirustartunnan aiheuttamia kuolemia oli 12. Ensimmäinen tartunta oli todettu Lapissa 28. helmikuutta eli Kalevalan päivänä. Tartuntojen määrä oli alkanut kasvaa 13.3. jälkeen, jolloin oli kulunut 80 vuotta Talvisodan päättymisestä. 

Venäjällä valta siirtynyt joko perinteen voimalla, kuten tsaarien tapauksessa, tai valtajärjestelmän sisäisillä järjestelyillä, kuten kommunistisen puolueen kohdalla. Molemmissa tapauksissa vallansiirtoon liittyi usein järjestelmän sisäinen valtataistelu, välillä verinenkin. Kommunistien valtajärjestelmän hajottua välillä käytiin puolidemokraattiset vaalitkin, jossa oligarkkien rahat kuitenkin näyttelivät suurta osaa. Vladimir Putinin noustua valtaa oligarkit saatiin asteittain järjestetykseen, mutta samalla vaalit muuttuivat yhä enemmän ohjatun tai suvereenin demokratian suuntaan.

Otsikko on kömpelöhkö viittaus kirjailija Juhani Ahon kirjaan ”Hajamietteitä kapinaviikoilta”, jota hän alkoi kirjoittaa 19.3.1918 eli tätä kirjoittaessani aika lailla 102 vuotta sitten. Elämä ja olot olivat tuolloin aivan muusta syystä vakavia ja sekavampia kuin nyt. Toisaalta Uusimaa oli tuolloinkin osalta suomalaisista aluetta, jonne ei päässyt tai sieltä pois. Heti seuraavana vuonna 1919 ”espanjalainen” aiheutti kyllä aivan samanlaisia toimenpiteitä kuin tällä hetkellä tehdään. 

Uudet ja oudot asiat koetaan usein uhkana. Ne herättävät pelkoa ja ahdistusta. Toki jotkin edessä olevat uudet asiat ovat myös haaste. Asioiden kokemisessa usein järki ja tunteet etsivät tasapainoa. Jos pelko tai ahdistus ehtii syntyä, eivät tieto/järkiasiat useinkaan enää pure. Siis kaikessa tiedottamisessa tulisi saada ihmisille ensin tietoasioita ja sitten tarvittaessa värittää niitä tuntein. Tieto lisää asioiden hallittavuutta.

Kun vasta 34-vuotias nuori nainen nousee raketin lailla pääministeriksi, onhan se poliittinen sensaatio missä maassa tahansa. Sanna Marinin saama huomio maailmalla on kuitenkin ollut poikkeuksellisen laajaa. Satoja haastattelupyyntöjä ympäri maailmaa on hänelle tulvinut viime vuoden joulukuussa tapahtuneen valintansa jälkeen. Hänen luennoilleen jonotetaan.

Amerikan demokraattien supertiistai osoitti miljardööri Mike Bloombergille, ettei rahalla saa kaikkea. Massiivisesta panostuksesta huolimatta tulos jäi vaisuksi ja Mike pani pillit pussiin. Tai ei aivan. Miken rahamassi siirtyy nyt Joe Bidenin tueksi. Ja jos sekään ei auta, niin kaipa Mike tukee Bernie Sandersiakin, jos niikseen tulee. Tosin Sanders ei varmaankaan halua Miken rahoja vaalityöhönsä.

Monen ikätoverin lailla olen pohtinut, mihin voin siirtää kotikirjastoni sitten, kun siirtyminen nykykodista ”vanhuuden kotiin” - Pirkko Lahden lanseeraama hyvä käsite – tulee ajankohtaiseksi taikka kun haluan säästää suvun nuoremman polven kirjakuorman aiheuttamalta taakalta. Kuulun siihen ikäpolveen, jolle kirja  itsessään on jo melkein pyhä asia. Tästä seuraa, että tunnen jonkin sortin vastuuta kirjojeni tulevasta kohtalosta enkä pysty kuvittelemaan kirjojani taloyhtiön toukokuisella roskalavalla.

Hallituksen rivit on saatava kiireesti ojennukseen ja kyräily ryhmien kesken lopetettava. Yhdessä laaditun ohjelman sisältö on toteutuakseen pitkäjänteistä toimintaa vaativa ja kalliskin. Valtion tulorakenteeseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, menoja sen sijaan on vähintäänkin riittävästi ja etupainoisina. Ohjelman toteutus ei onnistu, jos yhteistyö ei nykyisestä parane.

Yhdistyneet Kansakunnat täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 75 vuotta ja juhlii sitä monin tavoin erityisesti tulevana syksynä. Valtion- ja hallituksen päämiehet tai heidän edustajansa kokoontuvat 21. syyskuuta juhlakokoukseen, jonka teemana on ”tulevaisuus jonka haluamme, YK jota tarvitsemme: vahvistamme yhteisen sitoumuksemme multilateralismiin”, monenkeskiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Kokouksen on tarkoitus hyväksyä yhteinen julistus. Juhlavuoden ohjelmaan kuuluvat myös nuorison ”täysistunto”, joka järjestetään YK:n talous- ja sosiaalineuvoston vuoden 2020 ”Nuorisofoorumin” yhteydessä, ja nuorisovetoinen ”globaali dialogi” juhlavuoden teemasta. Lisäksi muistetaan YK:n peruskirjan allekirjoittamisen 75-vuotispäivää 26. kesäkuuta ja YK:n päivää 24.10.

Hufvudstadsbladetin kolumnisti Torbjörn Kevin analysoi 9.2. 2020 lehdessä Ruotsin ja Suomen poliittista kehitystä, jossa on paljon yhteisiä piirteitä. Kummassakin maassa populistinen oikeisto on kivunnut mielipidemittausten kärkijoukkoon. Suomessa perussuomalaiset johtavat mittauksesta toiseen, naapurissa ruotsidemokraatit hengittävät sosialidemokraattien niskaan. Kummassakin maassa perinteellinen oikeisto on jäänyt ääri-ilmiön jälkeen.