Viikon kolumni

Suomen Wanhojen Toverien kolumnisteina ovat tällä hetkellä Erkki Liikanen, Kari Salmi, Liisa Ilomäki, Pekka Myllyniemi, Reijo Vuorento, Maija Anttila, Annakati Mattila, Riitta Myller, Eeva Donner, Ulf Sundqvist, Matti Louekoski, Antti Vuorenrinne, Harri Järvinen, Assi Liikanen.


Kolumnit ilmestyvät kahden viikon välein, keskikesällä joka kolmas viikko. Aikaisemmat kolumnit ja kirjoittajien esittelyt löytyvät yläpalkin kolumniarkistosta.



 

Viikon kolumnit

Reijo Vuorento: Hyvinvointivaltio, Itsehallinto ja Sote-ratkaisu

27.11.2022
Hyvinvointivaltio takaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Hyvä niin - pohjoismaat ovat hyvinvointimittareilla maailman kärjessä lähestulkoon kaikilla mittareilla. 

Assi Liikanen: Punapakolaiset Neuvosto-Karjalassa

4.11.2022
Tänä syksynä on ilmestynyt todella mielenkiintoinen kirja: Punapakolaiset, suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa. Kirjan tekijä on historian professori Maria Lähteenmäki Itä-Suomen yliopistosta.

Aimo Massinen: Venäjään voi luottaa kuin Neuvostoliittoon

23.10.2022
Venäjä, Venäjä, Venäjä. Putin, Putin, Putin. Nuo sanat merkitsevät sotaa, kärsimystä ja kuolemaa Ukrainassa, ja kaikenlaista kriisiä koko maailmassa.

Harri Järvinen: Kokoomus kurittaisi kohtuuttomasti

7.10.2022
Poliittinen oppositio on aika hädissään. Näin se on kai nähtävä, koska vyörytys maan hallitusta kohtaan on vähintäänkin kohtuuton. Vaikka Kokoomus johtaa gallupeita viikosta toiseen, puolue näyttää olevan peloissaan, koska Sanna Marinin hallitus on johtanut Suomea historiallisen vaikealla hallituskaudella varsin hyvin.

Antti Vuorenrinne: Häivähdys sinipunaa?

25.9.2022
Runsaat kahdeksan vuotta sitten sain tilaisuuden käydä ruotsalaisen Expressen-lehden toimituksessa. Expressen on länsinaapurin iltapäivälehdistä se porvarillisempi. Lehti ilmoittaa olevansa ”riippumaton liberaali”. Se kuuluu Bonnier-konserniin kuten myös päivälehti Dagens Nyheter ja talouslehti Dagens Industri. Lehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja kuului Bonnier-sukuun. Expressenin kilpailija ja levikiltään sitä suurempi on Aftonbladet, aikaisemmin ay-liikkeen omistama lehti. Nykyään norjalaiseen Schibstedt-konserniin kuuluva Aftonbladet sanoo silti olevansa yhä ”riippumaton sosialidemokraattinen”.

Eeva Donner: Ostovoima

11.9.2022
Minulle sanojen sisältö on merkityksellistä. Tarkastelen eri alojen ilmaisuja kuin ilmiöitä – mitä kukin sana todella tarkoittaa, mihin se viittaa ja mitä sillä halutaan ilmaista.

Matti Louekoski: Nyt en oikein ymmärrä - Onkohan Sanna Marin avoimuuttaan joutunut some-populismin vietäväksi?

31.8.2022
Some-maailma on minulle melkoisen vieras ympäristö. Kun olen muutaman kerran osallistunut siellä käytävään keskusteluun, minulle on jäänyt arvoitukseksi mitä keskustelukumppaneiden päässä oikein liikkuu. Forumihan on avoin ja jokainen voi siellä esittää, mitä haluaa. Ehkä on niin, ettei kaikkea ole tarkoitettu otettavaksi aivan todesta. Siksi se on myös ympäristö, joka edellyttää varuillaan oloa. Viaton yksityinen kuva tai videopätkä voi ilmestyä yleiseen käyttöön missä tarkoituksessa tahansa.

Annakati Mattila: Uusi Yle-laki syntyi mediajättien ehdoin

11.8.2022
Kun heinäkuinen sairaalakeikka ja sen jälkeinen toipuminen ovat rajanneet viimeaikaisen elämäni pääosin neljän seinän sisälle, minusta on tullut Yle Areenan suurkuluttaja. Olen aiemminkin arvostanut sen monipuolista ja laadukasta tarjontaa, mutta oikeastaan vasta nyt olen kunnolla tajunnut, miten paljon vaihtoehtoja Areenassa on katsojalle ja kuuntelijalle tarjolla. Se on digimedian kuluttajalle varsinainen karkkikauppa: kiinnostavia dokumentteja, koukuttavia tv-sarjoja kutkuttavasta jännityksestä historialliseen epookkiin, musiikkia ja teatteria, laatuelokuvia, koskettavia haastatteluja ja paljon, paljon muuta. 

Maija Anttila: Mihin olemme menossa?

4.7.2022
Yhä useammin herään ajattelemaan, mihin maailma on oikein menossa ja mihin tämä monenlaisten ristiriitojen, vastakkainasettelujen, konservatismin ja toisaalta huiman tulevaisuuden kehityksen ja mahdollisuuksien tila oikein päättyy? Kun avaan päivän lehtiä tai kuuntelen uutisia tai ajankohtaislähetyksiä, tulee tosi ahdistava tunne. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, minkä päättymisestä tai seurausvaikutuksista ei kukaan oikein uskalla tehdä arvioita. Sota on täynnä moraalista rappiota, valehtelua, epäoikeudenmukaisuutta ja suurta surua. Miksi tämäkin sota piti sytyttää?

Liisa Ilomäki: Kun katse kääntyi toiseen suuntaan

15.5.2022
Suomi hakee NATOn jäsenyyttä. On latteata kirjoittaa, että elämme historiallisia aikoja, sillä sen ovat sanoneet ja kirjoittaneet kaikki itseään kunnioittavat ihmiset, mutta niinhän se vain on. Elämme sellaista muutosten aikaa, jota emme olisi halunneet, ja joka peruttamattomasti vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Kun presidentti ja pääministeri antoivat yhteisen viestinsä NATOon liittymisestä, tuntui ihan fyysisesti siltä kuin pitäisi katsoa eri suuntaan kuin tähän asti on totuttu, kääntyä sellaiset 90 astetta jonnekin päin. 

Kari Salmi: Ruotsin ulkopolitiikka ja Suomi

29.4.2022
Venäjän aloitettua raakalaismaisen hyökkäyksen Ukrainaan, liikahtivat suomalaisten Nato-kannat radikaalisti, mutta niin kävi myös Ruotsissa. Suomi mainitaan nyt Ruotsin mediassa ja Nato-päätöksenteon valmistelussa useammin nyt kuin kymmeniin vuosiin. 

Reijo Vuorento: Naapurukset NATO:on?

17.4.2022
NATOsta keskustellaan nyt ahkerasti Suomen lahden molemmin puolin. Keskusteluon kuitenkin erilaista Suomessa ja Ruotsissa, vaikka ulkoinen turvallisuusympäristön muutos on samankaltainen- Venäjän hyökkäys ja sotatoimet muuttivat turvallisuusasetelmaa myös Itämeren alueella. 

Ulpu Iivari: Tarjolla on kokeneita päättäjiä

3.4.2022
Joulukuussa 2019 Suomen hallitus sai kansainvälisesti poikkeuksellisesta huomiota. Suomeen oli nimitetty maailman nuorin pääministeri ja hän oli nainen, sosialidemokraattien Sanna Marin, josta tuli seuraavana kesänä puolueensa puheenjohtaja. Myös muiden hallituspuolueiden johdossa oli nainen. Anna-Maja Henrikssonia lukuunottamatta heistä kenelläkään ei tuolloin ollut  hallituskokemusta edellisiltä vaalikausilta. Myöhemmin viisikkoa täydensi Annika Saarikko, joka oli toiminut ministerinä Sipilän hallituksessa. 

Assi Liikanen: Vahvat naistaitelijat

12.3.2022
Seurattuani viikkoja Ukrainan tilanteen kiristymisestä kertovia uutisia, alkoi kovasti ahdistaa. Päätin mennä katsomaan taidetta, se on aina auttanut, vienyt hetkeksi ajatukset muualle ja virkistänyt. Ateneumiin oli avautunut näyttely ”Moderni nainen”. Sinne piti päästä! Jo nimenkin puolesta tunsin sen heti omakseni. 

Aimo Massinen: VENÄJÄN KARHUN PELOSSA

6.3.2022
Venäjän karhu taas elämöi, kohotti kämmentänsä ja löi. Tällä kertaa Ukrainassa. Uhka tulee aina idästä. Pelon ilmapiiri toistuu, olipa naapurissa vallassa tsaari tai mikä tahansa muu yksinvaltias, kuten Stalin tai Putin. Me suomalaiset jos ketkä tiedämme idän uhkan vuosisatojen kokemuksella.

Harri Järvinen: Kannustamisen jalo taito

20.2.2022
Reilu viikko sitten maan hallitus teki ja saman tien kertoi julki kauan puheena olleet ja odotetut työllisyystoimet, joiden arvioidaan lisäävän julkisen talouden kestävyyttä noin 110 miljoonalla eurolla ja työllistävän muutama tuhat ihmistä. Eri etujärjestöjen ja eri puolueiden kommentit tehdyistä linjauksista olivat taas liiankin odotettuja.

Antti Vuorenrinne: Suomettumisen häpeä?

5.2.2022
Anu Kantola ja Veli-Pekka Leppänen reagoivat Helsingin Sanomissa Marjo Vilkon käsikirjoittamaan ja Jari Tervon tähdittämään TV1:n sarjaan Kylmän sodan Suomi. Sarjassa palattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin, erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla, kun YYA oli johtotähti ja alituisesti yhä korkeampiin sfääreihin kehittyvä ”justavuus” ja ”rauhanomainen rinnakkaiselo yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten maiden välillä” oli ajan totuus. TV-sarja patisti meidät aikalaiset häpeämään valheellista rähmällään oloa ja itsepetosta.

Matti Louekoski: Politiikan merkkipäivä ilman suuren juhlan aihetta 

23.1.2022
Kirjoitan tätä kolumniani 21 päivänä tammikuuta 2022. Sattumalta tämä päivä on Suomen poliittisen historian merkkipäivä. Tasan 50 vuotta sitten, 21.1.1972, Helsingin Sanomat (HS) julkaisi Ahti Karjalaisen ehdotuksen tasavallan presidentin toimikauden jatkamisesta poikkeuslailla.

Eeva Donner: Yksinasuvat vanhat naiset

9.1.2022
Käytävästä, sen pimeimmästä kohtaa, paloi lamppu.  Katsoin kattoa, mietin pitkän aikaa mitä tehdä. Polttimoita minulla toki oli, kokonainen laatikollinen. Ja tikkaat. Mutta uskaltaisinko tikkaille, kääntäisinkö lampun kupua kaksi käsin kun en voisi mistään ottaa tukea? Entä sitten, kun kupu olisi irti, miten näkisin irrottaa palaneen polttimon? Mihin asettaisin lampun kuvun vai täytyisikö minun, kupu kädessäni, laskeutua tikkaat lattialle, asettaa kuvun lipaston päälle, kiivetä ylös ja irroittaa sokkona polttimo ja yrittää sovittaa uusi sen tilalle?

Annakati Mattila: Viisauden lahjoista suurin on ystävyys

30.12.2021
Kirjahyllyä siivotessani putkahti esiin kukkakantinen kirjanen, jonka päälle on painettu koukeroisin kirjaimin sana Muistoja. Kun avasin kirjan, sen sivuilta löytyi toinen toistaan koreampia kiiltokuvia. Pulleiden kerubien ja värikylläisten kukkakimppujen lomaan oli yli puoli vuosisataa sitten raapustettu epävarmoin lapsenkäsin muistovärssyjä, kuten ”Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.” Ja alle oli tietysti merkitty kirjoittajan nimi. Muistojen kirjoittaminen oli tyttöjen huvi. Minunkin muistokirjassani on vain yksi pojan nimi. Ne harakanvarpaat kirjoitti pikkuveljeni - myönnän - ankaran painostuksen alaisena.

Voit kommentoida blogikirjoituksia Facebookissa.

Facebook-sivun näyttäminen ei onnistunut. Tarkista markkinointievästeiden hyväksyminen ja selaimen yksityisyysasetukset.