SAKSALAINEN SUOMI 1918 - Pekka Myllyniemi

28.12.2016

Pekka Myllyniemi
Pekka Myllyniemi

Kirjoituksen otsikko on lainattu Marja-Liisa ja Seppo Hentilän tuoreesta tutkimuksesta, joka osoittaa, kuinka valtionjohto hyväksyi saksalaisten vahvan otteen Suometa valkoisten voitettua Suomen sisällissodan saksalaisten avulla. Porvarillisen Suomen ja Saksan vajaan vuoden kestänyt liittolaissuhde toteutui täysin saksalaisten ehdoilla.

Suomen vasemmisto haki 1917 itsenäisyyteen tukea tavoitteilleen Venäjän bolševikeilta, oikeisto Saksasta. Puoluekentän kummallakaan laidalla ei todellista valtiollista riippumattomuutta osattu pitää realistisena mahdollisuutena.

Helsingin yliopiston historian professorin Henrik Meinanderin mukaan sitä pidettiin kaukana tulevaisuudessa häämöttävänä määränpäänä, joka voitaisiin saavuttaa sodan ja kaaoksen väistyttyä. Konkreettinen osoitus tästä oli, ettei 6.joulukuuta annettu itsenäisyysjulistus aiheuttanut missään eduskuntaryhmässä karnevaalitunnelmaa.

Kommunistien päästyä lokakuussa valtaan Venäjällä eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä 1917. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen tammikuun lopulla 1918 maan suurin puolue sosiaalidemokraatit tekivät kapinan, ja punakaartit ottivat vallan Etelä-Suomessa.

Porvarillisten puolueiden itsenäisyyttä ajavien ryhmittymien epävirallinen edustaja valtioneuvos Edvard Hjelt esitti Berliinissä Saksan sotilasjohdolle kutsun saapua Suomen avuksi jo marraskuun lopussa 1917. Saksalaisten apu toteutui Itämeren divisioonan noustua maihin Hangossa 3. päivänä huhtikuuta 1918 ja vallattua Helsingin, jossa divisioonan komentaja kenraali Rüdiger von der Goltz järjesti 14.4. oman paraatinsa.

Toukokuussa 1918 sisällissodan taistelut olivat ohi kaikilla rintamilla. Valkoinen Helsinki oli vahvasti saksalainen Helsinki. Eduskunnan ensimmäisessä istunnossa 15.5. saksalaiset upseerit esiintyivät kenraalinsa johdolla hallituksen eturivissä. Eduskunta oli tynkäeduskunta.  Sosiaalidemokraateista vain Matti Paasivuori päästettiin istuntoon. Saksalaisten maihinnousu punaisten selustaan varmisti valkoisten voiton ja lyhensi sisällissodan taisteluja viikoilla, kenties kuukausilla. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim järjesti valkoisten voitonparaatin seuraavana päinä 16.5.

Vanhasuomalaisen J. K. Paasikiven johdolla muodostettu senaatti luopui yhdessä väliaikaisen valtionhoitajan P.E.Svinhufvudin kanssa joulukuussa vuonnan1917 kaavailluista tasavaltaisista linjoista ja ajoi eduskunnan niukalla enemmistöllä läpi monarkistisen valtiomuodon.  Lokakuun alussa 1918 saksalainen prinssi Friedrich Karl von Hessen valittiin maan ensimmäiseksi kuninkaaksi.

Saksan antauduttua kuukauden kuluttua jouduttiin kuitenkin umpikujaan. Svinhufvud pyysi 12.12. eroa valtionhoitajan tehtävästä ja samana päivänä Mannerheim, joka oli jatkuvasti suhtautunut kriittisesti saksalaissuuntaukseen, valittiin uudeksi valtionhoitajaksi korjaamaan huonosti hoidettuja suhteita läntisten voittajavaltioiden suuntaan. Siinä hän onnistui erinomaisesti.

Marja-Liisa ja Seppo Hentilä tulkitsevat, että keväällä 1918 Suomi pelastui Saksan avulla, mutta syksyllä 1918 Suomi pelastui myös Saksan avulta.

Saksan avulla on selvä, mutta miten niin myös Saksan avutta. Taistelujen tauottua toukokuun alussa 1918 Itämeren divisioona, yli 10 000 miestä, jäi Suomeen yli puoleksi vuodeksi. Sotilaallisen avun myötä ja sen hintana Suomen valkoinen hallitus luovutti kohtalonsa ehdoitta Saksan keisarikunnan käsiin. Maaliskuun alussa 1918 Saksan kanssa solmitut valtiosopimukset olisivat tehneet Suomesta siirtomaan, jonka ulkomaankauppaan ja luonnonvaroihin Saksa olisi saanut lähes rajoittamattoman nautintaoikeuden. Saksalaiset jäivät Suomeen perustamaan armeijaa, josta oli määrä tulla ”Pohjolan teräsnyrkki”, Sen tehtävänä olisi jatkossa ollut Saksan sotilaallisten intressien puolustaminen Koillis-Euroopassa. Antautumisen takia Saksan avulta putosi kuitenkin pohja pois.