Komitealaitos uudelleen käyttöön - Matti Louekoski

19.2.2017

Matti Louekoski
Matti Louekoski

Oikeuskansleri Jonkka kiinnitti taannoin varsin kovasanaisessa lausunnossaan huomiota valtioneuvoston lainvalmistelun tasoon. Kanslerin mukaan lakiesityksiin on jäänyt valmistelussa aivan liian usein karkeitakin virheitä. Mm. lakiesitysten perustuslaillisuutta ei ole osattu arvioida oikein. Virheistä on seurannut monien esitysten perusteellisen korjaamisen tai jopa peruuttamisen tarve. Virheitä aina sattuu ja niitä joudutaan korjaamaan. Jos korjaamisesta tulee suorastaan sääntö ja kaikkein keskeisimpinä pidettyjä esityksiä peruutetaan sarjana, on jotakin perusteellisesti vialla.

Kaikkein suurimpana valmisteluvirheenä pidän ns. liikennekaareen liittynyttä ministeri Bernerin ”selvitystä” mm. autoveron poistamisesta, kulkuväylien yhtiöittämisestä ja eräistä muista liikenteen hoitoon liittyneistä hankkeista. Aivan käsitteellisesti kysymys ei ollut edes selvityksestä, vaan ministerin mielipiteestä, ehkä vain haaveesta. Kun valtioneuvostolle laaditaan selvitys jonkin hankkeen hoitamisesta, tulee siihen sisältyä ainakin alustava arvio hankkeen etenemisen mahdollisuudesta ensin valtioneuvostossa ja sitten yleisemminkin. Ministeri Bernerin ns. selvitys jäi muuten huitaisuksi ilmaan, paitsi että se aiheutti harmia ja vahinkoa autokaupalle ja yleistä hämminkiä, mitä oikeastaan onkaan tekeillä. Olisi ministeri Bernerin pitänyt tietää, ettei 900 milj. euron autoveron menetys ole valtiovarainministeriölle läpihuutojuttu. Puhumattakaan siitä, mitä mieltä kansalaiset ovat tiestön, kansallisomaisuuden yhtiöittämisestä

Valtioneuvoston lainvalmisteluohjeiden mukaan lakiesitysten perusteluissa on oltava arvio esityksen toteuttamisen kustannuksista ja muista käytännön vaikutuksista. Nämä arviot ovat puuttuneet liian monesta hallituksen esityksestä tai jos arvioita on ollut, ne ovat olleet pahasti pielessä.

Aikaisemmin oli lainvalmistelussa käytössä ns. komitealaitos. Komiteoihin oli mahdollisuus saada vähin kustannuksin kussakin valmisteltavassa asiassa maan paras asiantuntemus. Erityisesti tärkeissä asioissa pidettiin huoli siitäkin, että myös oppositio oli komiteoissa edustettuna. Näin saatiin ennalta luotettavaa tietoa valmisteltavien hankkeiden toteuttamisen mahdollisuuksista eduskunnassa.

Nykyisen hallituksemme toimia seuratessa joutuu toistuvasti ihmettelemään, ovatko pääpuolueet todella mukana samaa hallitusohjelmaa toteuttamassa. Siinä määrin eri suuntiin lausunnot ja arviot, esimerkiksi taloustilanteesta menevät. Haparoivalle hallituksellekin olisi eduksi saada toimilleen pätevää taustavoimaa, aivan kuin nyt liikennehankkeiden kanssa on käymässä. Ministeri Berner saa avukseen laajapohjaisen valmistelijajoukon sinänsä tärkeiden uudistusten valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi. Muuten olen sitä mieltä, että ministeri Bernerin syntilista hyvin riittäisi siirtymiseen muihin tehtäviin. Sekoilut valtion omistuspolitiikan ohjailussa ovat kruunu liikennepolitiikan töppäilyjen päälle.

Aloitin tämän kirjoituksen oikeuskanslerin ankarista sanoista lainvalmistelijoille. Voin jatkaa, ettei lakiesitysten perustuslaillisuuden tutkinta siitä paranisi, että maahan saataisiin joidenkin kaipaama perustuslakituomioistuin. Nyt esitysten perustuslaillisuuden tutkii eduskunnan arvovaltainen perustuslakivaliokunta maan parhaita asiantuntijoita kuultuaan. Tutkinta tapahtuu etukäteen eikä jää odottamaan jotakin myöhempää, jälkikäteistä setvimistä muka puolueettomassa tuomioistuimessa.

Perustuslakituomioistuimen perustaminen olisi kallis ja kankea. Se olisi monella tavalla taka-askel nykyiseen hyvin toimivaan järjestelmäämme verrattuna. Se tutkisi asiat jälkikäteen, mikä automaattisesti merkitsisi tutkittavien asioiden osalta ehkä vuosien epävarmuuden aikaa. Tuomioistuin varmasti tukeutuisi niihin samoihin voimiin, joilla nytkin on ratkaiseva osuutensa lopputuloksessa. Älä sekoita  järjestelmää, joka toimii moitteetta. Se on tärkeä hyvän hallinnon periaate.

Hallituksessa tulisi olla edes yksi juristi, jos ei oikeusministerinä, niin muulla pallilla. Hän voisi yhteisistä esityksistä karsia ainakin selvimmät ja pahimmat mokat jo esittelyvaiheessa. Oikeuskansleri on kyllä paikalla, mutta hän ei ole valtioneuvoston neuvonantaja eikä ohjaile siinä ominaisuudessa hallituksen työtä.