EUROOPAN UNIONI HALLITTUUN MUUTOKSEEN - Raimo Kantola

2.4.2017

Raimo Kantola
Raimo Kantola

Euroopan Unioni juhli 25. maaliskuuta 60 vuotta täyttänyttä Rooman sopimusta 27 jäsenvaltion päämiehen voimin. Yhteisessä julistuksessa matkaa luvattiin jatkaa samaan suuntaan. EU:sta eroava Iso Britannia ei ollut edustettuna. Miten unioni uudistuu ja miten se vaikuttaa Suomessa?

EU:n arvostelu jäsenmaissa on ollut kiivasta ja usein asiatonta. Brexitin siivittämä nationalismi ja populismi ovat päässeet valta-asemaan, tai ainakin lähelle sitä. Suomessa ”jytky" tosin meni ohi ja ”persupuolue” on siirtynyt poliittisen kartan oikeaan laitaan. Häiriköinti EU-asioissa ja muissa kansainvälisissä kysymyksissä kuitenkin jatkuu.

Eräät jäsenmaat ovat poikenneet EU:n perusarvoista synnyttäen hajaannusta sen sisälle. Roomassa 25. maaliskuuta allekirjoitettu asiakirja pyrkii uudistamaan unionia ennen vuoden 2019 syyskuun EU-vaaleja. Julistuksessa tunnustetaan osan jäsenmaista voivan edetä tiiviimpään yhteistyöhön ilman kaikkien jäsenmaiden mukanaoloa. Myöhemmin eteneville varataan tilaisuus tulla mukaan ajan saatossa.

Jäsenmaiden mielestä EU:n pitää olla yhtenäinen, mutta sallia myös erilainen etenemisnopeus eriytyvien valmiuksien mukaan. ”Jos haluat edetä nopeasti, etene yksin. Jos haluat päästä pitkälle, etene yhdessä”, tiivisti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, puolalainen Donald Tusk, joka pesti uusittiin vastoin Puolan hallituksen tahtoa.

Lähinnä Keski-Eurooppalaiset jäsenmaat pelkäävät syrjäytyvänsä muiden edetessä. Tosiasiassa eteneminen on jo nyt eritahtista esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan, Shengenin, euron ja verotuksen vaikutuksesta. Mutta jatkuuko erilaistuminen, koska ainakin EU:n perustaneet jäsenmaat niin halunnevat?

EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin on korostanut, että Eurooppaan on luotu maailman suurimmat sisämarkkinat ja yhteinen valuutta sekä yhdistetty rauhanomaisesti historian ja maantieteen jakama manner. Juncker totesi saavutuksia kuitenkin arvostettavan enemmän muilla mantereilla kuin Euroopassa. Hän esitti maaliskuun alussa edettäväksi viittä väylää eri nopeuksilla.

Suomen pääministeri Juha Sipilä asettui HS:n Vieraskynä palstalla 3. maaliskuuta tukemaan EU:n yhteistyön tiivistämisestä katsoen, että eri nopeuksien sijasta Unioni tulisi pitää yhtenäisenä ja sen pohjalta tiivistää yhteistyötä eri aloilla, kuten puolustuksessa.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen torjui HS:n mielipideosastossa 19.3. mahdollisuuden kahden nopeuden Eurooppaan. Hänen mielestään vain täysjäsenyys sopii Suomelle. Lähtökohdan on oltava selkeä: Suomi haki hänen johdollaan EU:n täysjäsenyyttä, emmekä voi tyytyä vähempään. Olemme lähellä Ranskaa, Saksaa ja muita euromaita. Tanska ja Ruotsi eivät riitä Suomelle ankkureiksi, jyrisi Lipponen lisäten, että vain täysimittaisella jäsenyydellä Suomi voi maksimoida vaikutuksensa eritahtisessa unionissa.

Sipilä siirtyi Rooman kokouksen jälkeen 26.3. hänkin kuvaamaan tuntojaan HS:n mielipidepalstalla. ”Suomen edustama linja tulevaisuuskeskustelussa on ollut kirkas ja selkeä. Se näkyi hyvin myös hyväksytyssä julistuksessa,” hän kirjoitti. Eritahtisuutta Sipilä piti Suomen kannan mukaisena, kun se hyvksytään ehdolla, että pysytään perussopimuksen puitteissa. Suomi ei halua vuosia kestäviä sopimusneuvotteluja ja jäsenvaltioiden jakamista a- ja b-luokan jäseniin. Rakennamme siltoja, emme muureja, hän kirjoitti.

On vaikea todeta, olivatko Sipilä ja Lipponen EU-tavoitteista samaa- vaiko erimieltä. Sipilä oli Rooman kokouksen jälkeen tyytyväinen EU:n tavoitteeseen toimia kilpailukyvyn puolesta sekä lupaukseen painottaa päätöksenteon tehostamista ja toimeenpanoa, joita hän pitää Suomen kannalta keskeisenä. Yleistavoitteita - turvallinen, vauras, kestävä, sosiaalinen ja vahvempi Eurooppa - hän lupasi edistää jatkaen aktiivista kansallista valmistelua. Lipposen kommenttia aiheesta odotellaan.

Jos Ranskan huhtikuisissa vaaleissa enemmistön saa äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman Merine Le Pen, syntyisi EU:n karttaan suuri repeämä ja se voisi jopa hajota. Näin syntyisi BREXIT:n jatkoksi FREXIT ja uudet linjaukset joutuisivat roskakoriin.

Näitä miettiessään vanhan ay-konkarin mieleen palaa Suomen EU-jäsenyyden valmistelu 1990-luvun alkuvuosina. Palkansaajaliike ounasteli tuolloin hankalia vaikutuksia työehtoihin, koska EU:lla oli paljon säädöksiä työelämään liittyvistä asioista.

Suomen eduskunnan ja hallituksen rooli on tulevissa ratkaisuissa keskeinen. Toivottavasti myös palkansaajien näkökulma huomioidaan.

Ay-keskusjärjestöt osallistuivat 1990-luvun alkuvuosina Suomen jäsenyyden valmisteluun perustamalla edustuston Brysseliin. Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset olivat suopeita yhteistyölle. Myöskään työnantajien suunnassa ei esiintynyt suuria vaikeuksia. Asiat olivat hallussa presidenttien Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari taustatuella.

Sittemmin vientivetoinen Suomi on hyötynyt EU:n avoimista sisärajoista. Kauppa kävi, työttömyys väheni, velkoja maksettiin ja hyvinvointi kasvoi. Työelämän säännöt säilyivät kutakuinkin ennallaan ja eläkejärjestelmän tulevaisuus jopa varmistui jäsenyyden myötä. EU:n syyksi ei voida lukea kitukasvuisia vuosia 2008 - 2016.

Sipilän hallituksella on ollut tapana tehdä päätöksiä niiden kohteita kuulematta. Työnantajaleiri on joutunut militanttien ravisteluun ja suhde palkansaajiin kiristynyt. Yhteistyössä voitaisiin rakentaa kansallista yhtenäisyyttä, jota tullaan koettelemaan sopimusmekanismin hajautuessa sekä hyvinvoinnin ja puolustusmäärärahojen vaatiessa paljon taloudellisia satsauksia. Talouden yleisten parametrien noustessa suomalaiset palkansaajat ja eläkeläiset eivät enää hyväksy joutumista talousongelmien pääasiallisiksi maksajiksi.