MAAILMA MUUTTUU HUOLESTUTTAVAAN SUUNTAAN - Raimo Väyrynen

20.8.2017

Raimo Värynen
Raimo Värynen

Toisen maailmansodan lopputulos muutti kansainvälisen järjestelmän luonteen.  Turvallisuuspolitiikassa monenkeskinen järjestelmä muuttui kaksinapaiseksi: Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtamaksi, ydinasepelotteeseen perustuvaksi valtajärjestelmäksi.  Neuvostoliitto oli kuitenkin ”epätäydellinen suurvalta”, kuten Paul Dibbs asian ilmaisi.  Siltä puuttui taloudellinen vetovoima, kyky uudistua teknologisesti ja toimia vetovoimaisena mallina.  Sillä oli näitä ominaisuuksia 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin se toimi mallina useille kehitysmaille, mutta tämä rooli kaatui sen sisäisiin jäykkyyksiin.

Yhdysvallat omasi sekä sotilaallista, poliittista että sotilaallista valtaa.  Se oli imperialistinen valtio, mutta myös liberaalin kansainvälisen yhteistyön ylläpitäjä.  Voimakkaimpana valtiona se kannatti etujensa mukaisesti avointa järjestystä, joka perustui vapaakauppaan, kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin.  Hegemonisena valtiona se kykeni hyödyntämään näitä oikeuksia, kun taas heikommassa asemassa olevat sosialistiset maat korostivat eristäytymisen siunauksellisuutta.  Ne painottivat suvereenisuuden ja sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.

Nyt vanha kansainvälinen järjestys on murtumassa.  Kansainväliset  voimasuhteet ovat muuttumassa.  Kiina ja Intia ovat tulevaisuuden suurvaltoja, kun taas Yhdysvallat ja erityisesti Euroopan unioni ovat taloudellisessa ja poliittisessa laskussa.  Kiinassa poliittinen sulkeutuneisuus ja taloudellinen avoimuus ovat ristiriidassa keskenään; ne vetävät maan kehitystä eri suuntiin, ja ympäristöongelmat pahentavat tilannetta.  Venäjä on samassa tilanteessa, mutta sen itsekeskeinen politiikka toimii vielä selkeämmin sen omia taloudellisia intressejä vastaan. Intia on omien rajoitustensa puitteissa poliittisesti ja taloudellisesti avoin, mutta kamppailee mittavien kehitys- ja ympäristöongelmien kanssa.

Viimeisen vuoden aikana Yhdysvaltojen suunnanmuutos on kaikista jyrkin. Sen valtiollinen johto on selvästi kääntynyt sisäänpäin.  Se puolustaa Amerikka ensin-periaatteella yksinomaan kansallisia etuja omalta maaperältä käsin.  Vaikka unohdamme muurin Meksikon rajalla, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTAn irtisanomisen ja puolivillaisen suhtautumiseen turvallisuustakuisiin NATO-maille ja muille liittolaisille pelkkinä vaalipuheina, niin esimerkkejä eristäytymisestä jää.  Niistä näkyvimpiä ovat irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja Tyynen meren vapaakauppasopimuksen torpedoiminen.  Presidentti Trumpin antisemitistiset ja rasistiset puheenvuorot sekä rikkaita suosiva talouspolitiikka täydentävät tätä kuvaa.

Yhdysvallat ovat vetäytymässä Pohjois-Amerikan mantereelle. Geopolitiikan tutkijat käyttävät tästä nimitystä ”offshore balancing”. Maata puolustetaan kasvattamalla sotilaallista voimaa, mukaan lukien ydinaseet, jota vain valikoidusti käytetään maan rajojen ulkopuolella.  Sitoutuminen muilla mantereilla liittolaisten puolustamiseen tapahtuu kansallisen sotilaallisen voiman projisoinnilla, eikä pysyvällä joukkojen sitoutumisella näiden alueelle.  Ballistiset ydinaseet nousevat uudelleen kunniaan, joka luonnollisesti herättää liittolaisilla pelkoja joutumisesta hylätyksi vastustajan armoille.

Tosiasiassa Yhdysvaltojen sisällä käydään voimasta kamppailua maan todellisesta suunnasta.  Maan perinteinen turvallisuuspoliittinen eliitti ja valtava tiedustelulaitos, ”syvä valtio”, puolustavat perinteistä politiikkaa ja Yhdysvaltojen asemaa kiistattomana poliittisena ja taloudellisena johtajana. Siihen kuuluu myös sitoutuminen liittolaisten puolustamiseen ja vastustajien laajenemishalun patoamiseen.  Tämä politiikka ei halua sotaa, mutta puolustaa jyrkästi saavutettuja etuja.

Jakomielitautia Yhdysvalloissa syventää se, että Trumpin ja Bannonin populismin vastapainona hallinnossa on ulko- ja sotilaspolitiikassa vastuussa tuntuva joukko perinteisen linjan omaksuneita kenraaleja. Käytännössä strategisen neuvonantajan Steve Bannonin rooli on heikentynyt ja Trump osoittautunut toimissaan päättämättömäksi ja ailahtelevaksi.  Näyttää lähestyvän se päivä, jolloin Trump jää twiittailemaan yksinään ja kenraalit hoitavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan!

Huolestuttavaa tässä tilanteessa on, että psykologisesti ailahtelevalla presidentillä on hallussaan vallan viimekätiset avaimet: sodan aloittaminen käytännössä kongressia kuuntelematta ja ydinaseiden laukaisukoodit.  Koko maailman kannalta olisi suotavaa, että tilanne Yhdysvalloissa ei kärjistyisi näin pitkälle, vaan perustuslaillinen meno säilyisi maassa.