Luovutaan vihdoinkin valtionkirkosta - Eeva Donner

8.10.2017

Eeva Donner
Eeva Donner

- Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin sen mukaan mihin uskonnollisiin yhteisöihin he kuuluvat, kirjoittaa Eeva Donner kolumnissaan: "Ehkä vähitellen vuosikymmenten kuluessa voisi syntyä uudenlaista ajattelua sekä poliittiseen päätöksentekoon että ihmisten väliseen dialogiin kun uskomuksista ja rituaaleista tulisi jälleen sitä mitä niiden kuuluu olla – jokaisen yksityisasioita."

 

Muutama vuosi sitten erosin kirkosta.  Aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen ollut Raamattua lukeva tyttö, pyhäkoulun ahkera Jeesus-kiiltokuvien ansaitsija, harras virrenveisaaja, seurakunnan toimintaan osallistuva maallikko ja jopa kirkollisvaalien ehdokas.

Nyt olin lopullisesti lakannut uskomasta. Minusta on vanhemmilla päivilläni tullut sekulaarihumanisti. Uskonnosta vapautuminen sai näkemään yhteiskuntaa toisin kuin ennen.

 

Tajusin miten kristillispainotteisesti Suomessa asioita lähestytään. Kummemmin sitä ajattelematta myös poliittisessa elämässä arvot kumpuavat kristillis- juutalaiselta pohjalta.  Olemme niin tottuneet kristilliseen tematiikkaan että emme edes välttämättä sitä enää havaitse. Paitsi jos joku arvostelee Suvivirren laulamisesta tai Jouluevankeliumin esittämisestä. Mutta tuolloin arvostellaan lähinnä heitä joiden mielestä  traditiot on heivattava lopullisesti romukoppaan.

 

Henkilökohtaisesti pidän traditioista, ei minulla ole mitään niitä vastaan. Niiden säilyttäminen tai niistä luopuminen ovat vain lillukanvarsia siinä suuremmassa kontekstissa jonka vahvistumisen havaitsen päivä päivältä.  Kunnioitan myös henkilöitä joilla on aito vakaumus. Mutta  tapa jolla eräät politiikot lyövät toisia Raamatulla, on vastenmielistä ja jopa pelottavaa.

 

Maassa jossa mainostetaan olevan uskonnonvapaus, ollaan hanakoita  jakamaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin sen mukaan mihin uskonnollisiin yhteisöihin he kuuluvat.  Annetaan eri uskonnoille erilainen painoarvo. Puututaan kärkkäästi toisen vakaumukseen ja puolustetaan yhtä kärkkäästi sitä omaa.  Kauniisti mainitaan uskontojen pyrkimyksestä dialogiin mutta todellista dialogia en ole havainnut. Näennäistä dialogia käydään kristinuskon ehdoilla.

 

Elämme  aikoja jolloin kristinusko on hämmästyttävällä voimalla läsnä maamme valtapolitiikassa. Lainlaatijat puhuvat vakaumuksesta ja suoraan tai epäsuorasti yhden uskonnon teeseihin vedoten he pyrkivät vaikuttamaan lainlaadintaan ja estämään omaa vakaumustaan vastaan sotivien lakien voimaantuloa. Toisaalta pelotellaan muiden uskontojen, etenkin islamin, oletetuilla opeilla joita tulkitaan omasta uskonnollisesta viitekehyksestä.

 

Luterilaisen ja ortodoksisen kirkkokunnan lisäksi maassamme oli viime vuonna yli 120 erilaista rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Noin neljännes suomalaisista pitää itseään jo nyt uskonnottomina.  Alle kolmekymppisistä Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia uskoo kristinuskon jumalaan ja  34 prosenttia ei usko mihinkään jumalaan.

 

Olisikohan aika irrottaa  vihdoinkin kirkko valtiosta?

 

Aloitettaisiin  luopumalla avioliittoon vihkimisoikeudesta niissä 61 eri yhteisössä joilla se nykyään on ja siirryttäisiin pelkästään siviilivihkimiseen. Merkittäisiin vastasyntyneen lapsen nimi virallisiin papereihin heti syntymän jälkeen kuten useassa maassa jo nyt tehdään, erotettaisiin käytäntö rituaalista. Kristillinen kaste ei ole nimenantotapahtuma vaan lapsen sitominen uskontokuntaan. Jokainen juhlistakoon lapsensa syntymää omilla rituaaleillaan.

 

Siirryttäisiin kouluissa yhteiseen elämänkatsomustiedon opetukseen jossa eri uskontojen opit voisivat olla yhtenä osana. Jokainen uskontokunta voisi antaa tunnustuksellista opetusta omassa yhteisössään niille, jotka sellaista kaipaavat.

 

Ehkä vähitellen vuosikymmenten kuluessa voisi syntyä uudenlaista ajattelua sekä poliittiseen päätöksentekoon että ihmisten väliseen dialogiin kun uskomuksista ja rituaaleista tulisi jälleen sitä mitä niiden kuuluu olla – jokaisen yksityisasioita.

 

Eeva Donner