Suomen taitavin poliitikko - Aimo Massinen

5.11.2017

Aimo Massinen
Aimo Massinen

- Kuka on Suomen taitavin nykypoliitikko, kysyy Aimo Massinen kolumnissaan. ”Onko hän Eero Heinäluoma, pelimiesten kuningas? Vai kenties Ben Zyskowicz, jolta ei puhe lopu? ” Ehkä hieman yllättäväkin vastaus vie kirjoittajan pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan vallankäyttöä: ”... valtio ei ole yritys, vaan laajemman demokratian hallintomalli, jonka kanssa Suomen taitavimman piilopoliitikonkin olisi opittava elämään.”

 

Kuka on Suomen taitavin nykypoliitiikko? Onko hän Eero Heinäluoma, pelimiesten kuningas? Vai kenties Ben Zyskowicz, jolta ei puhe lopu? Mauri Pekkarinen, pekkaroinnin väsymätön isäkin on varmaan ehdolla tässä listassa? Eikä moni unohda ikuista pyrkijää Paavo Väyrystäkään, tai eduskunnan ennätysmies Ilkka Kanervaa, puhumattakaan omaan valtakategoriaansa noussutta Sauli Niinistöä! Taitavat naispoliitikkoehdokkaat jääkööt nyt listaamatta, vaikka toki heitäkin on.

Kaikki edellä mainitut ovat hyviä ehdokkaita Suomen taitavimmaksi poliitikoksi, mutta kyllä Suomen taitavimmaksi ja ainakin hyvin vaikutusvaltaiseksi piilopoliitikoksi kohoaa mies, jota ei äkkipäätä poliitikoksi mielletäkään. Hän on tietenkin Suomen rikkaimpiin henkilöihin lukeutuva Björn Wahlroos!

Säännöllisesti epäsäännöllisin väleihin hän ryhtyy analysoimaan Suomen poliittista ja talouspoliittista ilmastoa, ohjeistamaan poliitikkoja - ja mollaamaan ay-liikettä. Hän kirjoittaa kirjoja, antaa haastatteluja ja antautuu eri seminaarien keskushahmoksi.

Wahlroosin kaikkea poliittista toiminta saattelee aina valtava julkisuus. Valtamedia on jo kauan sitten sopeutunut hänen sylikoirakseen. Rikkaan miehen sanaan uskotaan, varsinkin kun hän on taitava sanankäyttäjä. "Nalle" on hellyttävä lempinimi, kuten läheisellä kaverilla konsanaan.

***

Tuoreimpana tempauksena Wahlroos on julkaissut pamfletin "Hiljainen vallankumous", jossa hän tarttuu politiikan perustaan, kaikkein pyhimpään, perustuslakiin, sekä itse sisältöön että sen tulkintaan. Vuodesta 2000 voimassa ollut perustuslaki on Wahlroosin mielestä halvaannuttanut Suomen hallitsemisen. Suomea ei johda kukaan! kuuluu hänen väitteensä.

Wahlroos kaipaa tasavallan presidentille lisää valtaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalta hän siirtäisi vallan erityiselle perustuslakituomioistuimelle. Ilmeisesti näin saataisiin ehkä hänelle mieleisemmät vallankäyttäjät, jotka eivät turhaan kiinnittäisi huomiota kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Nythän on Wahlroosin harmiksi sikäli ikävä tilanne, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuus on harvinaista kyllä uskottu vasemmistolaiselle Annika Lapintielle ja lausunto-oikeus muutamalle "väärälle" professorille. Wahlroos ideologisoi Lapintien toiminnan, vaikka hän ei tätä juurikaan tunne ja vaikka hän on saanut perustuslakivaliokunnan jäseniltä tehtävässään laajaa tunnustusta tasapuolisuudesta. Lapintie onkin keskittynyt lähes kokonaan vain johtamaan valiokuntaansa ja jättänyt muun eduskuntatyön vähemmälle.

Kritiikki perustuslakivaliokunnan työtä kohtaan johtuu tietenkin ennen muuta sote-palvelujen yksityistämisen tielle asetetuista esteistä. Tuleva valinnanvapauslaki ei ehkä sallikaan sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtämistä yksityisten yhtiöiden hoidettavaksi niin laajasti kuin Wahlroos ja Kokooomuskin haluaisi.

***

Wahlroos vaatii yllättäen myös tasavallan presidentille lisää valtaa, ei  takaisin ihan koko kekkosta vaan kevyen kekkosen verran. Siitäkin huolimatta, että nykyinen Sauli Niinistöhän häärää siellä täällä lähes kuin Urho Kekkonen! Mikä johtuu osin siitäkin, että pääministeri Juha Sipilä on ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU mukaan lukien niin näkymätön ja aloitekyvytön.

Ei hyvät ihmiset, älkäämme palatko enää edes lähelle Kekkosen yhden miehen valtapolitiikan aikoja, vaikka UKK paljon hyvää tekikin. Kyllä nykyinen työnjako tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kesken on toistaiseksi toiminut - myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU:n kin osalta.

Perustuslain mukaan "ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Ja jos presidentti ja hallitus eivät pääse linjasta sopuun, riidan ratkaisee eduskunta. 

***

Wahlroos haluaisi vallankäytön ja perustuslakien tulkinnankin harvojen käsiin. Yrityselämässä näin ehkä menetellään, jolloin päätöksenteko on nopeampaa.

Mutta valtio ei ole yritys, vaan laajemman demokratian hallintomalli, jonka kanssa Suomen taitavimman piilopoliitikonkin olisi opittava elämään. 

 

Aimo Massinen     5.11.2017