Maija Anttila: Vapauden ja valinnan kallis hinta

17.12.2017

Maija Anttila
Maija Anttila

- Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon on aina kuulunut verorahoitteiset kaikille yhdenvertaisesti tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelut kirjoittaa Maija Anttila kolumnissaan: Murhemielellä katselen jos keskusta nyt myy muutamasta maakuntajohtajan ja poliittisen päättäjän paikasta koko perusterveydenhuollon ja suuren osan erikoissairaanhoidosta markkinoille, veroparatiisiyhtiöiden saalistettaviksi.

 

Itseänikin alkaa jo kyllästyttää sote-uudistuksesta puhuminen. Mutta nyt ei pitäisi antaa periksi, vaan puhua ja vaikuttaa.

Nyt ovat kaikki palikat kasassa, mutta vaarallisen hajalla. Sote-uudistusta on valmisteltu palasina. Mitään selkeätä yhteen kokoamista tai kokonaisarviointia muutosten yhteisvaikutuksista ei ole tehty. Siinä piilevät uudistuksen suuret uhat.

Kykenevätkö kansanedustajat, joiden käsissä uudistus nyt on, kokoamaan eri palaset eli maakunnan rakentamiseen, sen ja sote palveluiden järjestämiseen, rahoitukseen ja valtion vahvaan rooliin liittyvät osat ja kytkennät yhteen?

Kykenevätkö he arvioimaan miten tässä kokonaisuudessa aivan erilaisilla pelisäännöillä toimivat kansainvälisten sijoittajayhtiöiden omistamat isot terveysyritykset tulevat toimimaan? Miten heidän tavoitteensa poimia parhaat palat kilpailutusten kautta pääsevät toteutumaan? Miten julkisen sektorin vastuulle jäävien kaikista vaativimpien ja paljon työtä edellyttävien palveluiden ylläpitämisen silloin käy?

Kaiken aikaa on pidettävä mielessä että julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain mukaan turvata kaikille kansalaisille heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Todellinen vaara on että meille rakentuu kaksinkertainen ja entistä epätasa-arvoisempi sote- palvelujärjestelmä. Jokaisen huulilla olleella valinnan vapaudella tulee olemaan kallis hinta!

Kiihkeimmät markkinaehtoisuuden ajajat haluavat leimata sote-uudistusehdotuksiin kriittisesti suhtautuvat ja niiden epätasa-arvosta ja kalleudesta varoittelevat kaiken uudistuksen vastustajiksi ja yksityissektorin toiminnan kieltäjiksi. Näin ei ole. Mielelläni näkisin sellaisen voittoa tavoittelemattoman yksityisen terveysyrityksen julkisen toimijan rinnalla, kuten on esim. Britanniassa, tai jonkun muun kuin kansainvälisten sijoittajayhtiöiden omistamien pörriäisten tai terveystalojen osakkeen omistajien etuja valvovien toimijoiden levittäytymisen julkiselle sektorille.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon on aina kuulunut verorahoitteiset, kaikille yhdenvertaisesti tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Olen kasvanut ja sitoutunut siihen ideologiaan vahvasti, nähnyt sen vahvuudet, mutta myös parantamisen tarpeet. En halua tämän järjestelmän romuttamista, mikä on suuri uhka tässä sote uudistuksessa. Siitä ovat keskeiset asiantuntijat poliittisesta taustasta riippumatta samaa mieltä.

Tämä asia on nyt maan hallituksen, ensisijaisesti keskustan ja kokoomuksen vastuulla. Murhemielellä katselen, jos keskusta joka on vuoden 1972 kansanterveyslain yhdessä sosialidemokraattien kanssa valmistellut ja voimaan saattanut nyt myy muutamasta maakuntajohtajan ja poliittisen päättäjän paikasta koko perusterveydenhuollon ja suuren osan erikoissairaanhoidosta markkinoille, veroparatiisiyhtiöiden saalistettaviksi.

Halvalla menee ja kalliiksi tulee. Usko Alkiolaisuuteen rapisee.

Sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannukset ovat noin 22 miljardia euroa. Tästä osuudesta yksityiset terveysjätit havittelevat 8 – 9 miljardin pottia. Jokainen voi kuvitella, millaisen suuren mylläyksen ja pysyvän muutoksen se saisi aikaan nykyiseen verrattuna. Eikä se muutos tähän päättyisi, vaan paine vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltoon kasvaisi ja kustannukset samalla tavalla. Kaikki vakuutuspohjaiset järjestelmät ovat kalliimpia kuin oma verorahoitteisemme.

Työterveydenhuolto, mikä haluttiin jättää sote-uudistuksen ulkopuolelle, tulee todennäköisesti näyttämään tietä. Se on aikoinaan luonut pohjan mehiläisten ja terveystalojen kasvulle ja halulle vallata julkisia palveluita entistä enemmän. Työterveydenhuoltoon käytetään noin vajaa miljardi. Monet asiantuntijat pitävät sitä epätasa-arvoisena ohituskaistana ja että siinä hoidetaan kalliisti terveitä ihmisiä. Työterveydenhuolto on muissa maissa järjestetty muun terveydenhuollon osana. Kritiikki jonojen syntymisestä on vain organisointi-kysymys.

Sotessa tarvittavat uudistukset voidaan hyvin toteuttaa nykyistä järjestelmää kehittämällä ja siihen kehittämisvaiheessa lisäeuroja laittamalla. Sitä kautta voidaan huomattavasti varmemmin saada aikaan tulevaisuudessa tarvittavia säästöjä. Tällä Sipilän, Orpon mallilla näin ei tapahdu.

 

Maija Anttila    17.12.2017