Ulf Sundqvist: On aikoihin eletty

25.3.2018

Ulf Sundqvist
Ulf Sundqvist

Pakinoitsijamestari Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen), joka sivu mennen sanottuna oli kotoisin vaimoni synnyinpitäjästä, Pohjois-Savon Kangaslammilta, oli kielimiehiä. Sen ohella, että hän käänsi Marseljeesin Savon murteelle,  hän on myös tunnettu lausahduksestaan ”till tidernapas har man levat” (on aikoihin eletty).

Tämä sattuva tokaisu tuli jälleen mieleen, kun Helsingin Sanomat lauantaina 24.3. julkaisi komean kuvan Helsingin pormestarikaartista ylipormestari Jan Vapaavuoren johdolla ja koko aukeaman jutun otsikolla ”Helsingin poliitikot pelkäävät kaappausta”.  Tarinan konna oli tietenkin sote ja aivan erityisesti kaavailtu maakuntauudistus.  Kaupungin valta siirtyy jonnekin, sote-uudistus menee pieleen, demokratia vesittyy, palveluita joudutaan karsimaan, kaupungistumisen megatrendi on unohtunut.

Helsingin johto on kritiikissään oikeassa ja niin ovat myös Uudenmaan liiton ja kuntien edustajat. Arvostelijoiden kuoro vahvistuu päivä päivältä, mutta hallituspuolueet porhaltavat eteenpäin mistään välittämättä. Onhan se ennenkuulumatonta, että itsenäisen Suomen historian suurimpia uudistushankkeita aiotaan viedä läpi kannatuksensa menetetyn hallituksen toimesta, muutaman äänen eduskunta-enemmistöllä, vastoin laajan asiantuntijakaartin yhteistä käsitystä sekä vastoin kuntien ja sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan yleistä mielipidettä. On siis aikoihin eletty.

Tästähän ei hyvää seuraa. Miten on mahdollista, että keskusta ja kokoomus jääräpäisesti pitävät kiinni lehmäkaupastaan, joka todistettavasti johtaa ennennäkemättömään valtiollistamiseen ja vallan keskittämiseen. On meillä siinä porvarillinen diplomityö. Hurskastellaan tulevasta maakunnan verotusoikeudesta. Se kun vielä keksitään tuhotaan pian lopullisesti kuntien rahoituspohja. Sekö on keskustan tavoite, 18 kunnan Suomi?

Säästötavoitteista puhutaan. Vastaansanomattomasti on jo osoitettu, viimeksi Helsingin johdon suulla, että ollaan lisäämässä kustannuksia. Sipilän hallituksen itsensä asettamat, arvovaltaiset talouspolitiikan ja lainsäädännän arviointineuvostot ovat lausuneet varsin kriittiset kommentit esillä olevista hankkeista. Uudistus johtaa todennäköisesti huomattavaan valtiontalouden lisärasitukseen ja lainsäädäntö on juosten kasattu.

Kuntien rooli on elintärkeä, sanotaan ”uudistajien” leirissä. Jäljelle jää aivan keskeisiä tehtäviä, joista koulutuspolitiikka on ensimmäinen. Mutta jos kuntien rahoituspohjaa murretaan jo alkuvaiheessa, samalla kun joudutaan varautumaan siihen, että valtion vastuulla olevat sote-kustannukset nousevat suunniteltua korkeammiksi, jokainen tietää miten silloin Suomen jo kireällä olevan koulutuspolitiikan käy. Tekee mieli vielä kerran kysyä keskustapolitiikoilta, joiden kanssa aikanaan taisteltiin peruskoulu läpi vastoin ankaraa oikeiston yksityisintoilua, tätäkö haluatte?

Olemme systeemikriisin partaalla soten tapaisten uudistusten kanssa. Demokratia on vaarassa. Nyt ajetaan läpi maakuntavaaleja kuin käärmettä pyssyyn. Pääministeri ilmoittautuu jo ehdokkaaksi maakuntavaltuuston.  Mitä tekemään? Edustamaan valtion budjettivaltaa maakunnan haaveita vastaan? Vai aikooko hän olla Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston lähettämänä erikoislähettiläänä valtioneuvostossa ja eduskunnassa, missä maakunnan budjetista päätetään. Ei tätä ole loppuun harkittu.

Helmikuussa tänä vuonna julkaistiin Sitran neuvonantajien Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin laatima raportti Suomen päätöksentekojärjestelmän ja hallinnon kyvystä selviytyä tulevista haasteista. Selvitys,  jonka otsikko on Kansanvallan peruskorjaus, on varsin mielenkiintoinen ja kriittinen analyysi maamme tämän päivän tilasta. Raportti sisältää myös runsaasti ehdotuksia konkreettisiksi  korjaustoimenpiteiksi, joihin soisi suhtauduttavan erittäin vakavasti sekä puolueissa että hallinnossa.

Kuvaavaa tämän päivän sote-sekoilulle on se, että se miltei kaikilta osin on ristiriidassa Kansanvallan peruskorjaus-raportin kanssa.  Aikalisä – time out – olisi nyt ainoa oikea ratkaisu soten osalta.

”Työ tahottako tietee

mitenkä sihtoo meinink´tiä?

Se litkijä meinoo teijän leppee.

mikä suoniloissanno lirisöö. –

Suoniloissanno lirisöö”

Marseljeesi: Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen