Eeva Donner: Katalonia – toisenlainen näkökulma

3.6.2018

Eeva Donner
Eeva Donner

Tätä kirjoittaessani seuraan suorana lähetyksenä Katalonian parlamentin keskustelua, joka koskee Quim Torran valitsemista Katalonian aluepresidentiksi. Torra sai ensimmäisellä kierroksella tarvittavan enemmistön kun äärivasemmistolaisen CUP-puolueen edustajat jättivät äänestämättä. Nyt käydään toisen kierroksen keskustelua ja ilmeisesti Quim Torra valitaan. Näin näyttäyisi päättyvän monien kuukausien piinallinen kausi jolloin Katalonian talous on kärsinyt ja virkakoneisto käytännössä seissyt. Näin myös vältettäisiin välittömät uudet vaalit.

Mitä muuta Torran valinta tarkoittaa, siitä antoi esimakua se kun parlamentin puhemies Roger Turrent ilmoitti että jos ja kun Torra valitaan, hän ei aio mennä asiasta ilmoittamaan kuninkaalle. Eli Turrent eleellään antoi ymmärtää että Espanjan laki ei koske enää Kataloniassa. Itse asiassa Quim Torran valinta on voitto Carles Puigdemontille, entiselle aluepresidentille joka piilottelee Euroopassa.Torra on Puigdemontin marionetti. 

Suomessa olen ollut havaitsevinani kovasti yksisilmäistä näkemystä Katalonian kysymykseen. Esitänpä nyt vähän toisenlaista.

Katalonia on yksi 17 Espanjan autonomisesta alueesta, jotka kaikki syntyivät  Francon kuolemaa seuranneena ns. siirtymäkautena vuodesta 1975 vuoteen 1979, jolloin nykyinen perustuslaki astui voimaan. Jokainen alue neuvotteli itselleen sopivaa sopimusta ja tuloksena on aikamoinen sekametelisoppa. Kataloniaa on aina hiertänyt se, että mm. Navarra ja Baskimaa neuvottelivat itselleen paremman verosopimuksen ja jo vuosikausia tätä verosopimusasiaa on pyritty ratkomaan eri tavoin. Mariano Rajoyn hallitus, laadussaan oikeistolaisin ja huonoin nykyisen  demokratian aikana, on vähentänyt  alueen verotusoikeutta osittain, mikä on lisännyt vettä suoraan itsenäisyyttä ajavien myllyyn.

Tähän saakka Katalonia on ollut kaksikielinen maa ja sen koulut ja yliopistot ovat tunnustaneet opiskelukieliksi sekä katalaanin että kastiliaanon ( espanjankielen).  Ilmassa on nyt ilmiselvää kielivihaa.  Kun Katalonian talous kukoisti, alueelle muutti runsaasti väkeä Espanjan muista osista. He olivat osa maankolkan talousihmettä, joka nyt on hiipumassa itsenäisyysliikkeen ansiosta. Paitsi kataloniaa, myös espanjaa saattoi vapaasti käyttää joka puolella. Nyt on toisin. - Älä vahingossakaan käytä espanjankieltä jos menet Barcelonaan, minua varoitti ystävä.  Hän hämmästytti minut jatkamalla: Muista puhua englantia!

Katalonialla on oma aluehallitus, presidentti ja parlamentti. Alue on itsenäinen mm. terveydenhoidon, koulutuksen, kulttuurin, yhdyskuntasuunnittelun ja maankäytön suhteen. Sillä on omat poliisivoimat, Mossos  d’Esquarda, mutta alueella toimii myös kansallinen Guardia Civil. Viime viikkojen uutisia on ollut miten katalaaniopettajat ovat julkisesti pilkanneet kouluissa kansallisen poliisin lapsia. 

Maankäyttö ja koulutus sekä yhdyskuntasuunnittelu ovat olleet alueita joissa mm. Katalonian ensimmäinen itsenäisyyshahmo, Jordi Pujol perheineen, on kunnostautunut käyttämällä alueen rahoja kuin omiaan ja ottamalla vastaan lahjuksia gryndereiltä. Rahat Pujolit ovat piilottaneet Andorraan.  Suurin osa Pujolin perhettä on tällä hetkellä, jos ei tutkintavankeudessa niin oikeudenkäyntiä odottamassa. Myöskään ei ole kahdella edellisellä aluepresidentillä, Artur Masilla ja Carles Puigdemontilla, puhtaita jauhoja näissä pusseissa.

Tosin korruptio on näihin päiviin asti ollut muunkin maan tapa. Ainoastaan vahvassa nousussa oleva keskustalaispuolue Ciudadanos ( tänään tulleissa puoluekannatusmittauksissa 29,8 prosenttia), on korruptiosta vapaa. Ciudadanos vastaustaa Katalonian itsenäistymistä. Puolueen katalonialainen osa, Ciutatans, oli viime aluevaalien suurin yksittäinen voittaja.

Tärkeää on pitää myös mielessä että eivät kaikki katalaanit halua itsenäisyyttä. Kun ikoninen katalonialainen laulaja ja lauluntekijä Joan Manuel Serrat kielsi käyttämästä lauluaan Mediterráneo itsenäisyysmielisten kokouksissa, hän sai vastaansa vihapuheen aallon.Miestä joka joutui pakenemaan kotimaastaan Francon hirmuvaltaa Meksikoon, alettiin parjata fasistiksi ja maanpetturiksi. Nuoremman polven barcelonalainen elokuvaohjaaja Isabel Coixet on kokenut vastaavaa, myös hänen lastaan on lähestytty vihapuheella. - He (itsenäisyysmieliset) haluavat heittää meidät ( toisinajattelevat) pois kotimaastamme, hän sanoo lehtihaastattelussa.