Matti Hellsten: SATANEN LISÄÄ ELÄKELÄISILLE – POPULISMIA VAIKO TARPEELLISTA?

10.6.2018

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Suomessa on satojatuhansia köyhiä tai köyhyysuhan alla eläviä. Tähän joukkoon kuuluu mittava joukko eläkkeensaajia. He ovat asemassa, jossa eivät enää itse voi mitenkään vaikuttaa asemaansa. Iäkkäät - jo pitkään eläkkeellä olleet - eivät voi millään keinolla lisätä tulojaan. Syitä on monia, miksi niin suuri joukko eläkkeensaajia elää köyhyydessä. Useimmiten se johtuu katkonaisesta työurasta. Se koskee etenkin naisia, jotka ovat olleet kotona hoitamassa lapsia. Toinen keskeinen syy on matalapalkkatyö. Näiden yhdistelmä on erityisen tuhoisa.

Moni ajattelee, että mitä tästä nyt vouhotetaan. Aika hoitaa ongelman. Ei muuten hoida. Köyhien eläkkeensaajien kohderyhmä kyllä osittain muuttuu mutta ongelma säilyy. Iäkkäiden naisten osuus vähenee mutta ei poistu. Tilalle tulee syystä tai toisesta yhteiskunnan sivuraiteelle joutuneita miehiä. On hyvä muistaa, että tänä päivänä puhutaan paljon syrjäytyneistä nuorista. He ovat tulevaisuuden eläkeläisköyhiä.

Eläkeläisköyhyys on Suomen häpeäpilkku, jolle on tehtävä jotakin. Vanhan sanonnan mukaan sivistysyhteiskunnan tuntee siitä, miten se kohtelee vanhuksiaan!

Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea totesi tässä pari vuotta sitten, että Suomessa minimitoimeentulo on liian matala. Tämän vuoksi Suomi joutui ”tarkkailuluokalle”. Se velvoitettiin raportoimaan toimenpiteistä, joilla ongelmaa korjataan.

SDP:n Antti Rinne lupasi vappupuheessaan, että jos SDP pääsee hallitukseen, se korottaa alle 1.400 euron eläkkeitä nettomääräisesti sadalla eurolla kuukaudessa. Korotus toteutetaan useamman vuoden ohjelmalla ja huomioon ottaen julkisen talouden kestävyys. Tämä Rinteen lupaus sai suorastaan tyrmäävän vastaanoton. Se on kuulemma pahinta lajia populismia ja ties mitä. Sen kustannusvaikutukseksi heiteltiin erilaisia arviota miljardin euron kahta puolta. Varmasti sillä on hintansa, kunhan lupaus on täysimääräisesti toteutettu. Haukkujaisissa en ole huomannut kenenkään miettivän lupauksen nettokustannuksia. Aivan varmaa on, että pienten eläkkeiden korotus vähentää merkittävästi vaikkapa eläkkeensaajien asumistukimenoja sekä toimeentulotukimenoja. On myöskin hyvä huomata se, että jos ja kun pieniä eläkkeitä korotetaan, lisää se ostovoimaa, joka näkyy suoraan paikallisten kauppojen ja apteekkien kassoilla. Se raha menee välittömään kulutukseen eikä sitä sijoiteta vaikkapa sijoitusasuntoihin taikka Cayman saarille.

On hyvä todeta se karu tosiasia, että puheilla – olkootpa ne sitten miten kauniita tahansa – ei eläkeläisköyhyyttä poisteta. Siihen tarvitaan rahaa ja sen myötä tahtoa tehdä asialle jotakin!