Sinikka Laisaari: VANHUKSET JA VAMMAISET HUUTOLAISINA

17.10.2018

Sinikka Laisaari
Sinikka Laisaari

Suomi tunnetaan lukuisista sosiaalisista innovaatioistaan. Ilkka Taipale on jopa koonnut niitä kirjaksi, joka on käännetty kymmenille eri kielille. SDP on ollut kehittämässä monia sosiaalista turvallisuutta lisääviä asioita kuten työttömyysturvaa, sairausvakuutusta, työeläkettä, peruskoulua, kansanterveyslakia, äitiyspakkausta ja neuvolajärjestelmää. 

 

Suomen ja Japanin väestörakenteet muistuttavat toisiaan. Vanhusten määrä kasvaa ja lapsia syntyy liian vähän. Suomi teki yhteistyötä Japanin kanssa vanhusten hoidossa jo 1990-luvulla. Sendain kaupunki rakensi suomalaisen mallin mukaisia vanhusten palvelutaloja. Sain tavata Presidentti Halosen matkaseurueessa keisarinna Michikon 2000-luvun alkupuolella. Hän kertoi olevansa huolissaan siitä, että perheet eivät Japanissa entiseen tapaan huolehdi vanhuksistaan. Siksi siellä haluttiin rakentaa vanhusten palvelutaloja Suomen mallin mukaan. Nyt meidän neuvolajärjestelmämmekin on leviämässä Japaniin. Tavoitteena on saada syntyvyys nousuun. Huoltosuhde on molemmissa maissa vääristynyt. Olemme kelvanneet mallimaaksi vanhusten asumisessa ja lastenneuvoloissa. Miten jatkossa?

Vanhusten ja vammaisten hoito ei ole nyt kehittymässä hyvään suuntaan. Suomi teki väärän päätöksen sisällyttäessään sosiaali- ja terveyspalvelut hankintalakiin. Ylläpidettiin käsitystä, että EU vaatii sitä. Muut EU maat toimivat toisin. Ne luottavat omiin palveluntuottajiinsa ja pystyvät suosimaan oman maan yrityksiä. Suomi avasi markkinat kansainvälisille pääomasijoittajille, jotka ovat rynnineet tänne ja ostaneet kohta lähes kaiken. Niinpä esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluihin tuli mukaan kilpailuttaminen. Olemme viime aikoina saaneet lukea miten kehitysvammaisten asumispalveluita kilpailutetaan ja tärkein kriteeri on ollut halpa hinta. Kehitysvammaisten palvelusäätiön puheenjohtaja Markku Virkamäki toteaa, että Suomi on tehnyt kehitysvammaisten asumispalveluista tämän päivän huutolaisuutta, jossa palvelut myydään halvimman hinnan tarjoajalle. 

Muutama päivä sitten HS haastatteli Attendon Suomen toimintojen johtajaa. Jutussa selvisi miten Attendo on ennen kaikkea kiinteistönkehittäjä. Heidän toiminnassaan jokaisesta neliöstä otetaan hyöty irti. He keskittävät ja erikoistuvat hoiva-alan kiinteistöihin, joita heillä tällä hetkellä on Suomessa jo noin 400. Attendo myi terveyspalvelunsa Terveystalolle ja keskittyy nyt pelkästään hoivaan, vanhusten lisäksi kehitysvammaisiin ja mielenterveyskuntoutujiin. Keskittämällä ja erikoistumalla he pystyvät Attendon johtajan mukaan tuottamaan nämä palvelut halvemmalla kuin julkinen sektori.

Hyvä kysymys on, miksi kunnat eivät pysty vastaavanlaiseen yhteistyöhön omistamissaan hoivakiinteistöissä. Nyt kunnat myyvät paniikissa vanhoja kiinteistöjään kansainväliselle toimijalle, joka laittaa osan niistä maan tasalle. Attendo tekee väestöarvioita ja keskittää toimintansa sinne, missä vanhuksia on eniten. Kunnallinen autonomia vaikuttaa tulleen tiensä päähän eikä kuntien yhdistäminen edisty. Kun kansainvälinen pääomasijoittaja saa markkinoilla määräävän aseman eikä kilpailua enää ole hinnat alkavat nousta. Pitäisikö lailla säätää yksityisten palvelujen hinnalle katto? Tarvitaanko sosiaalista markkinataloutta, jossa toteutuu yritystoiminnan edut, mutta estetään määräävän markkina-aseman haitat?

Me suuret ikäluokat Suomessa saimme elää lapsuuden ja nuoruuden kehittyvässä yhteiskunnassa. Olemme olleet aina ”muodissa”, koska meitä on niin paljon ja meille haluttiin luoda sodan jälkeen parempaa maailmaa. Nyt vanhuuden kynnyksellä olemme poliittisissa puheissa kääntymässä ongelmaksi, joka pitäisi jotenkin ”ratkaista”. Nyt on aika meidän olla itse vahvasti vaikuttamassa hyvän vanhusten hoidon mallin kehittämiseen. Meitä on edelleen paljon ja meillä on vaikutusvaltaa, kun toimeen tartutaan.