Jacob Söderman: Italialainen kahviautomaatti 

28.10.2018

Jacob Söderman
Jacob Söderman

Mistä italialainen kahviautomaatti tuli pieneen Euroopan oikeusasiamiehen toimistoon, joka sijaitsi Euroopan parlamentin rakennuksissa Strasbourgissa Il-joen rannalla, en tarkalleen tiedä.  Se vain oli siellä eräänä aamuna kun uusi remontoitu keittiömme avattiin. Se saavutti heti suosiomme. 

Aamulla tulin kahdeksalta taloon. Menin heti kahviautomaatin luo. Tämä jumalallinen koje valmisti jok’ikisen kupillisen tuoreesta kahvista. Kahvikuppi kädessäni menin huoneeseeni ja avasin tietokoneen. Kahvin tuoksu teki sateisesta, harmaasta aamusta siedettävän. 

Hän tuli sisään avoimesta ovesta. Tämä toimistomme kultakimpale, älykäs, kielitaitoinen, työtovereiden arvostama siinä 30-vuotias pieni elsassilainen nainen oli kalpea ja hermostunut 

Hän istahti vastapäätäni ja haki sanoja. Katsoimme toisiamme hetken. 

– Olen raskaana! hän töksäytti ja katsoi minua vakavasti ikään kuin jotakin kauheaa olisi tapahtumassa. 

Hän oli tullut meille konttorihenkilökuntaa vuokraavan firman kautta. Hän oli aikaisemmin toiminut Etelä-Ranskassa vastuunalaisissa tehtävissä suuren hotellin henkilöstöosastolla, jossa oli oppinut jumalallisen junailutaidon ja organisaatiokyvyn. Uuden toimiston organisoimisessa hänen panoksensa oli tärkeä.

Vaistosin että häntä jännitti. Hänen miehensä oli ajoittain työtön. Heillä oli poika. Tuskin heille tulisi toisesta lapsesta ylivoimaisia rahahuolia. Toiminnan alussa olimme joutuneet käyttämään vuoden pituisia työsopimuksia. Ilmeisesti hän pelkäsi, ettei hänen sopimustaan uudistettaisi. 

Maistoin kahviani. ”Niin”, sanoin,” Onnittelen. Kyllä maailmaan pieniä lapsia tarvitaan... 

Koetetaan löytää Sinulle hyvä sijainen sitten kun joudut olemaan poissa…” Ajattelin keventää tunnelmaa. 

Ongelmani on, etten keksi fiksuja juttuja, ennen kuin tilanteet valuvat ohi. ”Luulen”, sanoin ja se kuulosti, jo sen sanoessani, absurdilta, ”että tämä kahviautomaatti jollain tavoin edistää hedelmällisyyttä. Kahvi on niin jumalallisen hyvää.” 

Katsoimme toisiamme hetken. Hän kätki hämmästyksensä, nousi ja lähti huoneesta. 

Ovella hän kääntyi ja vilkaisi minua ja sanoi: ”Otan puhelun puheenjohtaja Gemellille. Hän soitti eilen.” 

Hän lähti ajallansa äitiyslomalle, synnytti tytön ja palasi taas töihin. Kahviautomaatti palveli meitä uskollisesti läpi vuosien. 

Absurdi ennustukseni muuttui todeksi. Jossakin vaiheessa meillä oli puolet naispuolisista työntekijöistämme äitiyslomalla. 

Kahviautomaatin osallisuus tapahtumiin oli leikinlaskun pohjaton lähde. Eräs ruotsalainen harjoittelijakin tuli raskaaksi vaikka hän joi vain teetä. Tosin teevesi oli ollut automaatin lämmittämää. 

Hänen ruotsalainen poikaystävänsä ei oikein uskonut automaatin auttaneen asiaa. No, kuten tunnettua, ruotsalaiset eivät oikein ymmärrä EU:n sisäistä olemusta. 

Kaikki synnyttivät ajallansa kauniit ja terveet lapset ja palasivat tarmokkaina töihin. Kun lähdin eläkkeelle, he luovuttivat minulle kauniin taulun, jossa oli kaikkien vauvojen kuvat. 

Keskellä taulua, kunniapaikalla, väreissä, loisti itseoikeutettuna ja komeana meidän italialainen kahviautomaattimme.