Eeva Donner: Salaisuus joka murtui

7.11.2018

Eeva Donner
Eeva Donner

Yhdysvalloissa yliopistossa  opettava nainen kertoi silmät kyynelissä miten  maan korkeimpaan oikeuteen pyrkivä tuomari oli opiskeluaikana kourinut häntä, kaatanut sängylle ja repinyt vaatteista toisen pojan katsoessa. Miten nainen oli pelännyt ja tuntenut nöyryytystä ja häpeää.  - Ei tuossa ole mitään uutta, tokaisin puolisolleni kun katsoimme  tapahtumaa televisiosta. Puoliso hätkähti, katsoi kysyvästi. - Hyvin moni nainen on kokenut elämässään samaa, minäkin. Ensimmäisen kerran kun olin 9-vuotias. Luokkatoveri kaatoi maahan ja kouri alapäätäni, vastasin.

Sen kerran jälkeen luvatonta koskettelua miesten taholta on tapahtunut monta kertaa. Tuttujen miesten, tuntemattomien miesten. On kouraistu takamuksista, sipaistu rintoja. On nytkytetty bussissa, maanalaisessa, kaupan jonossa.  Kotibileissä on kaadettu sohvalle, noustu päälle, yritetty repiä housuja. Olen paennut väkisin yrittänyttä vanhempaa miestä hänen kodistaan jossa luulin olevani turvassa.  Minut on myös yritetty raiskata.

En  ole ainoa moista kokenut nainen.  Ennen viime vuoden lokakuuta asiasta ei edes puhuttu. Se on kuulunut osana naiseuteen, sen salaisuuteen.  Turha siitä on melskata, ei sinua uskota kumminkaan. Tai jos uskotaan sanotaan että itse sitä olet kerjännyt, flirttaillut, pukeutunut vihjaavasti. Mennyt miesten mukaan. 

Myös nainen joka kertoi kokemuksestaan opiskeluaikana sai osakseen epäilyä, vähättelyä ja pilkkaa. Tuomaria uskottiin enemmän kuin häntä ja mies sai virkansa.  

Onneni on ollut päästä vähin vaurioin tilanteista. Unohtanut en ole yhtäkään.  Onneni on myös että elämäni mies on tasa-arvoinen feministi. Onneni on ollut  elää yhteiskunnassa jossa naista  pidetään ihmisenä, ei kenenkään omaisuutena.

Nykyisen kotimaani Espanjan  sosialistihallitus julisti ohjelmansa punaiseksi langaksi feminismin. Viime vuonna kaikki puolueet yhdessä antoivat lausuman   että kaikkinainen naisen luvaton koskettelu on rangaistavaa. Juuri nyt erilaiset #metoo- kampanjat ja keskustelut ovat jokapäivisiä täällä, sekä mediassa että ihmisten kesken, missä tavataankin. Machokulttuuri on liian pitkään väärentänyt  naisiin kohdistuvan kohtelun muka joksikin muuksi. - On se vaan niin kivaa kun miehet täällä viheltelevät perääni, minulle on kerran sanonut eräs suomalainen nainen.

Minun mielestäni julkinen viheltely, koskettelu ja vihjailevat sanat ovat tunkeutumista ihmisen yksityiselle kehälle. 

Naisiin kohdistuva koskettelu, naisista kertovat mauttomat machovitsit, naisten esineellistäminen ja alistaminen on ollut perheiden, kaveripiirien ja yhteisöjen sisäinen asia.  Se on ollut naiskulttuurin sisäinen salaisuus ja häpeä jonka nuori amerikkalainen näyttelijä uskalsi paljastaa viime vuonna.

Salaisuutta ei enää ole ja asioista on alettu puhua. Espanjassa on kouluihin tuotu erillisiä tasa-arvo-ohjelmia, sairaaloissa annetaan koulutusta henkilökunnalle tunnistaa perheväkivallan uhrit. 

Espanjassa on ollut vuodesta 2004 laki perheväkivallan uhreja varten. Sen  heikkoutena on  että uhrin on  todistettava asiansa ja  hänen on vastattava poliisilaitoksella 50 kysymykseen todistaakseen tulleensa pahoin kohdelluksi. Mikäli kyselyn lopputulos kelpaa,  uhrin ilmoittamalle henkilölle haetaan lähestymiskielto. Oikeudessakin uhrin on pystyttävä todistamaan että häntä uhataan.   Octavio Salazar, perheväkivalta-asioihin erikoistunut juristi sanoo: “Naisiin ei uskota. Tämä on osa sitä seksististä oikeuskulttuuria jota monet tuomarit vieläkin edustavat.”

Asia ei muutu  jos nainen  mielletään edelleen miehelle alisteiseksi ja jos väkivaltainen mustasukkaisuus ymmärretään virheellisesti tuliseksi rakkaudeksi.

Tänä syksynä Bilbaossa 25-vuotias Maguette Mbeugou kuoli kun aviomies leikkasi naisen kurkun. Mbeugou oli pyytänyt poliisilta suojelua ja oikeudelta lähentymiskieltoa miehelleen. Molemmista pyynnöistä oli kieltäydytty. Tapahtuneen jälkeen Baskimaan korkeimman oikeuden tuomari Juan Luis Ibarra pyysi naisen  perheeltä  ja lapsilta syvästi anteeksi.