Matti Hellsten: JÄITÄ HATTUUN – AIKAA ON!

21.11.2018

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Muutama päivä sitten Tilastokeskus julkaisi uusimman väestöennusteensa. Sen karu viesti oli, että Suomi kansakuntana kulkee huolestuttavaan suuntaan. Minun käsitykseni mukaan ennusteessa ei ollut mitään kovin dramaattista. Se on varsin hyvin linjassa parin aikaisemman väestöennusteen kanssa eli suuntaus on ollut hyvän aikaa ennakoitavissa.

Suurimpana – ja todella hankalana ongelmana – on alhainen syntyvyys. Erityisen huolestuttavaa on se, että syntyvyys on ollut laskussa jo pitkään. Kaukana ollaan ns. suurten ikäluokkien huippuluvusta, joka oli jotakin 108.000 lasta. Mielenkiintoista on, että tästä alhaisesta syntyvyydestä ovat nyt kaikki huolissaan. Kun Antti Rinne aikaisemmin tänä vuonna kehotti suomalaisia synnytystalkoisiin, se katsottiin melkein pyhäinhäväistykseksi. Hyvä ettei häntä sentään lynkattu. Sanavalinnasta toki voidaan olla montaa mieltä mutta itse asia oli tärkeä. Rinnettä keskityttiin haukkumaan mutta itse asiaan ei juuri kukaan ottanut kantaa.

On myöskin hyvä muistaa, että kyseessä on ennuste, jonka arvioidaan toteutuvan, ellei mitään tehdä. Tuskinpa me sentään niin käyttäydymme. Jotakin varmasti asian suhteen tullaan tekemään. On hyvä myöskin huomata se, että pari viimeisintä väestöennustetta on heittänyt melko paljon sittemmin toteutuneesta kehityksestä. En suinkaan syytä huonoja ennusteita. Toteutuneen kehityksen poikkeama ennusteesta johtuu ensi sijaisesti siitä, että ennuste on herättänyt tekemään asioille jotakin.

Nyt on televisioon marssitettu kaiken maailman tutkimuslaitosten ekonomisteja ja pankkien pääekonomisteja kertomaan, että työeläkejärjestelmän sopeutustoimet on aloitettava välittömästi. Tähän voisi vain todeta, että taitaa tilaisuus tehdä varkaan. Huolestuttavaa ennustetta pyritään käyttämään hyväksi. Taustalla tuskin on kovin suuri huoli syntyvyydestä.

On syytä todeta sekin, että väestöennusteen mukaan huoltosuhde alkaa kääntyä huonompaan suuntaan vasta monen vuosikymmenen päästä. Kun vielä muistetaan, että edellinen eläkeuudistus astui voimaan vuoden 2017 alusta ja ettei sen vaikutuksista tietenkään voi olla vielä mitään tietoa, niin on vähintäänkin ennenaikaista hosua asian kanssa. Lisää miettimisaikaa antavat noin 200 miljardin euron eläkerahastot.

Selvää on toki se, että jotakin täytyy tehdä. Helpoimmalta tieltä tuntuu toki se, että nostetaan vanhuuseläkeikää. Se ei vain sellaisenaan taida kovin paljoa auttaa. Ennemminkin pitäisi alkaa miettimään sitä, miten todellista eläkkeelle jäämisikää saadaan nousemaan. Teoreettisen eläkeiän nosto ei ole tässä ratkaisu. Toinen tulevaisuudessa yhä polttavammaksi muodostuva ongelma on se, että miten tulevaisuuden ns. silpputyötä tekevät saadaan edes kohtuullisen eläketurvan piiriin. Jos tälle ei tehdä mitään, voi olla niin, että nuorten usko työeläkejärjestelmään alkaa murentua. Se onkin sitten jo suurempi juttu.

Työeläkejärjestelmää on kehitettävä. Ensimmäisenä on alettava ratkaisemaan todellisen eläkkeelle jäämisiän ongelmaa ja ns. silpputyötä tekevien eläketurvaa. Alhaisen syntyvyyden eläkejärjestelmälle aiheuttamaa ongelmaa sitäkin on mietittävä ja haettava siihen keinoja. Tämän ongelman ratkaisulle on kuitenkin enemmän aikaa kuin näille kahdelle muulle.