Aulikki Kananoja: MAAGISTA AJATTELUA

2.12.2018

Aulikki Kananoja
Aulikki Kananoja

Pienen lapsen kehitykseen kuuluu vaihe, jolloin hänen mieltään leimaa maaginen ajattelu. Amerikkalainen lastenpsykiatri  Selma Fraiberg kuvaa tätä näin: Kun tässä kehityksen vaiheessa oleva pikkulapsi sulkee silmänsä, koko maailma lakkaa olemasta - lapsen mielessä ihan oikeasti – ja kun hän avaa silmänsä, maailma palaa paikalleen. Hän on kaikkivoipainen, pelkillä liikkeillään tai äänellään hän saa mahtavia asioita aikaan.

Maagiseen ajatteluun perehtyminen ei edellytä lapsipsykologian oppikirjojen lukemista. Jos kuuntelemme – vaikkapa tuttaviern kesken - yhteiskunnan epäkohtia koskevaa keskustelua, ennen pitkää joku sanoo: ”Minähän olen puhunut tästä jo monta vuotta”. Tai aikoinaan työpaikan kahvihuoneessa kuuli jonkun kommentoivan työpaikan harmittavaa ongelmaa toteamalla, että ” tästä olen puhunut jo ainakin kymmenen vuotta”. Tutkijakin saattaa ihmetellä, miksi hänen tutkimustuloksensa eivät näy lainkaan kyseistä aluetta koskevana uudistuksena.En ole somessa, mutta saatan kuvitella että maaginen ajattelu on tunnistettavissa sielläkin. Kaikille näille esimerkeille on ominaista käsitys, että sanat tai kirjoitettu teksti muuttuvat teoiksi itsestään. Pelkkä tieto ei läheskaan aina saa muutoksia aikaan, vaikka usein onkin välttämätön osa muutosta.

Itselläni tässä suhteessa riittää peiliin katsominen. Kuinka monta kertaa virassa ollessa tuli harmistuneeksi siitä, että tietty ohje tai kokouksessa käyty keskustelu ei automaattisesti muuttunutkaan teoiksi. Eikä kansanedustajan toimintakaan aina voi välttyä maagiselta ajattelulta: kun laki on säädetty ja tullut voimaan, sen oletetaan heti tuovan muutoksia myös toiminnassa. Toki niin tapahtuukin silloin, kun muutetaan eläkkeiden taikka lapsilisien määrää taikka teknisesti toteutettavia uudistuksia. Näissä tapauksissahan työn tekevät pääosin koneet. Sen sijaan uudistuksissa, joissa tuhansien, kymmenien tuhansien taikka satojen tuhansien ammattilaisten pitäisi ensin poisoppia vanhat käytännöt, omaksua uudet tavat toimia ja vieläpä tottua uuteen työkulttuuriin, tarvitaan vuosien tai kymmenien vuosien toteutumisaika. Olen huomannut, että soten yhteydessä – jos sellainen toteutuu – monet asiantuntijat puhuvat mahdollisten hyötyjen näkymisestä vasta 5- 10 vuoden kuluttua. Oma arvioni on kolme vaalikautta. Ongelmat ja kitkat voivat näkyä nopeammin.

Maaginen ajattelu voi olla hauska ja hieman (itse)ironinenkin tapa tarkastella uudistuksia ja uudistajia. Se ei ole kuitenkaan naurun asia, jos se ohjaa suurvallan johtajan toimintaa.