Pirkko Lahti: Tieto vai tunne vai molemmat

23.12.2018

Pirkko Lahti
Pirkko Lahti

Luin äskettäisestä Yliopistolehdestä kiintoisan keskustelun avauksen siitä kumpi yhteiskunnassa vaikuttaa enemmän tieto vai kokemus ja tunne. Tiedemaaailman  tarkoituksena on avata uusia ovia, saada ihmiset pohtimaan ja uudistamaan ajatteluaan. Käytännössä usein tiedemiehet ovat sitoutuneita yhteen asiaan ja esittävät ajatuksensa sen verran mutkikkaasti, että siitä on vaikea ottaa koppia. 

Sen sijaan kokemusihmiset ovat usein hyviä tv-kasvoja tai kirjoittajia ja sopivasti asioita ”oikovia” ja siitä seuraa, että heitä ymmärretään helpommin. Kuitenkin kysymyksessä saattaa olla vain yhden ihmisen kokemus, jota yleisenä ja ”oikeana”tietona tarjotaan. Näin on useiden lääkkeiden ja elintarvikkeiden kohdalla. Joku on saanut loistavan avun  karpalomehusta tai vihreästä teestä ja hän vakuuttaa tämän tuotteen tarpeellisuutta.  Turhaa on tiedemiehen tässä yhteydessä eritellä vaikutuksia ja mahdollisia haittoja.

Monet asiat herättävät meissä uteliaisuutta ja halua tietää, mutta tuskin useinkaan arjessa ehdimme lukea laajoja tieteellisiä julkaisuja, vaan tyydymme median tiedon jakoon. Monet ihmiset myös tietävät, että esimerkiksi pitäisi hoitaa terveyttään, mutta he kuitenkin tietoisestikin sitä tuhoavat. Kansalaisina meitä yritetään vastuuttaa terveydestämme yhä useammissa yhteyksissä. 

Paradoksi tälle vastuun painottamiselle on itsemääräämisoikeus. Eikö ihminen saakaan itse päättää tai määrätä omasta käyttäytymisestään. Yhteisen hyvän takuuajatukseksi on säädetty joitakin sanktioitakin.  Jotkut lääkärit ovat ottaneet sydänasiakseen ohjata meitä potilaita oikealle tielle ja hätätilanteessa onkin mahdollisuus synnyttää motivaatio itsensä hoitamiseen. Yleinen informaatio puree kansalaisiin, jos se on esitetty satuttavasti eli tietoa vahvistaa tunne. Harvoin tällaista tietoa jaetaan, vaan kuulemme saarnoja ja esitelmiä. Siksi värikäs kokemuksestaan kertova tulkitsija saakin asiansa läpi.

Puheissamme painotamme tietoa, mutta käykö niin, että arjessa toimimme mutu-tuntumalla. Emme vaivaudu tarkistamaan tiedon laatua.

Toinenkin asia pyörii mielessäni. Miksi robotin pitää olla ihmisen tai eläimen näköinen? Eikö robotti voisi olla koneen mallinen! Halutaanko se inhimillistää ja saada siitä ikäänkuin kanssasisaremme. MIten  eri tavoin koneen tai ihmisen näköinen robotti herättää tunteita? Unohtuuko konemaisuus, kun edessä seisoo ikäänkuin pikkuihminen.

Näin miettein siirryn tunnejuhlaan, jouluun. Kaikki tiedot ylensyönnistä ja liikkumattomuudesta hautautuvat lupaan olla joulumielellä. Ihmisellä on taito ja kyky  onneksi löytää lähes joka tilanteeseen sopiva alibi.

Hyvää joulua ja valoa vaalivuoteen 2019