Raimo Väyrynen: EUROOPAN UNIONILLA EDESSÄ MONTA SOTKUA

13.1.2019

Raimo Väyrynen
Raimo Väyrynen

Englannin lähtö Euroopan unionista, brexit, on edelleen auki.  Ellei ensi viikolla saavuteta brittiparlamentin alahuoneessa päätöstä asiassa, niin on todennäköistä, että Mayn hallitus tulee pyytämään lisäaikaa. Kuitenkin nyt on selvää, että Englanti on ajautumassa unionin ulkoreunalle. Vanha ivallinen sanonta pitää paikkansa; ”sumua kanaalissa, Eurooppa eristyksissä”.  Käsitys Englannista on jo muuttunut.  Entisestä korkealle arvostetusta kansakunnasta, jota järkevät ihmiset hallitsevat, on tullut eurooppalainen paariavaltio. Siinä unionista eroa ja yleistä mielipidettä lietsovat median avustamina sellaiset höyrypäät kuin David Davis, Boris Johnson ja Jacob Rees-Mogg.

Euroopan unioni on vähitellen sopeutumassa brexitin jälkeiseen aikaan.  Osa unionin jäsenmaista, Suomi niiden mukana, korostaa sen viimeaikaisten voimannäytösten olevan todiste elinvoimasta ja yhteenkuuluvuudesta. Totta onkin, että unioni on selvinnyt yksimielisenä neuvotteluista Englannin kanssa, eikä sen pyrkimys kahdenvälisiin neuvottelutuloksiin ole tuottanut tulosta. Tästä on paljolti kiittämistä EU:n pääneuvottelijaa, ranskalaista Michel Barnardia. Unioni on myös kyennyt etenemään muutamalla ydinalueella – muun muassa puolustusyhteistyössä ja pankkiunionissa – vaikka niissäkään mitään läpimurtoja ei ole tapahtunut.  EU perustaa interventiojoukkoja, mutta konkreettista käyttöä niille ei ole ollut.

Unioni ei kuitenkaan kykene mihinkään todella ratkaiseviin suunnanmuutoksiin.  Useimmat sen jäsenmaat ovat sellaisten sisäpoliittisten kouristusten käsissä, että ne eivät aja mitään merkittäviä yhteisiä hankkeita.  Unionin itäreunalla Puola ja Unkari, mutta myös Tšekin tasavalta ja Slovakia, toteuttavat johdonmukaisesti autoritaarista politiikkaa ja veljeilevät Venäjän kanssa. Vuoden alussa ensimmäisen kerran puheenjohtajana aloittanut Romania on omien korruptio-oikeudenkäyntiensä vuoksi kykenemätön luomaan unionille mitään vakaata linjaa. Maassa käydään kinaa meilläkin tutusta kahden lautasen politiikasta. Järkevien EU-maiden kannalta on tervetullutta, että komissio kykenee sentään jokseenkin viisaaseen politiikkaan.

Kahdeksan jäsenmaata pyrkii pelastamaan vapaiden sisämarkkinoiden ihanteen EU:ssa ja ovat muodostaneet ns. Hansaliiton.  Liittoon kuuluvat kolme pohjoismaata, kolme Baltian tasavaltaa sekä Hollanti ja Irlanti.  Ranskan valtiovarainministeri Bruno le Maire on moittinut tätä liittoa EU:n hajottamisesta ja totta onkin, että sen jäsenet ovat suhtautuneet kriittisesti Etelä-Euroopan aloitteisiin taloudellisen yhteisvastuuperiaatteen ulottamiseen EU:n toimintaa.  Tämä liittokunta on kuitenkin pieni, eikä se ole erityisen yhtenäinen, ja siksi sen toimintakyky ja vaikutusvalta säilynee EU:n asioissa vähäisenä.

Suomen puheenjohtajakauden lähestyessä tämän vuoden puolivälissä sen on kuitenkin solmittava liittoutumia.  Saksa ei ole sitoutunut Hansaliittoon, mutta sen voi olettaa tärkeimmissä asioissa tukevan liiton linjaa.  Ranska on liittolaispolitiikassa keskeisessä asemassa, vaikkakin presidentti Macronin aloitteellisuus EU:n kehittämisessä on jäänyt sisäisten ongelmien jalkoihin.  Onneksi Suomella näyttää olevan toimivat suhteet Ranskan kanssa ja se voi ehkä toimia Ranskan ja Saksan akselin tukena kehitettäessä EU:ta vaatimattomin askelin. Suomesta ei kuitenkaan löydy sisäpoliittista tukea unionin viemiseksi liittovaltion suuntaan. Suomen kriittinen kanta Ranskan aloitteisiin unionin yhteisestä valtiovarainministeristä ja budjetista on tästä osoituksena.

Suomen puheenjohtajakaudesta tulee hikinen varsinkin, kun Romanian saavutukset omalla kaudellaan jäänevät vähäisiksi.  Suomi on vain yksi tekijä täytettäessä vuoden jälkipuoliskolla kaikkia EU:n keskeisiä virkoja, mutta sanansa sillä on kuitenkin sanottavana.  Lisäksi tulevat muun muassa seuraavan budjettikehyksen neuvottelut ja brexitin hoitaminen, joka kaikesta päätellen tulee olemaan vaikea kysymys.  Oli Suomen pääministerinä kuka tahansa, niin hänen on venyttävä tietojensa ja taitojensa ylärajoille.