Pekka Myllyniemi: ROHKEUS AVATA HISTORIAN KIPUPISTEITÄ

20.1.2019

Pekka Myllyniemi
Pekka Myllyniemi

Tammikuun 12. päivänä Historians without Borders:n seminaarissa käsiteltiin Suomen historian suurimman kipukohdan eli sisällissodan satavuotismuistovuotta.  Seminaarin johdannossa todettiin, että on vienyt vuosikymmeniä ennen kuin kaikkia sotaan liittyviä kysymyksiä on voitu avata. Esitettiin myös kysymys: Onko kaikkea vieläkään uskallettu käsitellä? Seminaarin aiheena olikin: Rohkeus avata historian kipupisteitä.

Kysymykseen ”Miksi sisällissota syttyi?” on yritetty vastata erikseen sekä valkoiselta että punaiselta puolelta. Oikeata vastausta ei synny, ellei nähdä, että syyt olivat koko yhteiskunnassa.

Kansallista näkökulmaa käsittelee KHO:n emeritus presidentti Pekka Hallberg julkaisussa Kenen Suomi? liittyen Sammatissa viime vuonna pidettyyn seminaariin. Hänen mukaansa merkittävä aikalaisnäkökulma sisältyi suuren sovittelijan K.J.Ståhlbergin sisällissodan riehuessa 6.4.1918 laatimaan Helsingin Sanomissa julkaistuun kirjoitukseen ”Tulevaisuuden lähtökohtia”. Sen mukaan sisällissodan syitä olivat sekä aiempina vuosina toteutettujen uudistusten puutteellisuus yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa että vasemmiston Venäjän vallankumouksen yhteydessä harjoittama yhteiskunnallisilla epäkohdilla kiihottaminen. Tuo kirjoitus pohjusti tietä kansakunnan tulevalle eheytykselle.

Itsenäisen Suomen rakentamista varjostivat katkerat ja sovittamattomat ristiriidat ja näkemyserot eri väestöryhmien ja niitä edustavien poliittisten puolueiden välillä. Toisaalta Suomessa valtiollinen järjestyskoneisto oli romahtanut vuonna 1917. Poliisiorganisaatio oli heikentynyt ja lopulta lähes kokonaan menettänyt tehonsa. Kun porvarien miehittämä senaatti julisti 12.1.1918 suojeluskunnat hallituksen joukoiksi – siis sotaväeksi - ei sisällissotaan johtavalta tieltä ollut enää paluuta. Punakaartit eivät alistuneet suojeluskuntien alaisiksi.

Heikki Ylikangas tarkastelee kirjassaan Suomen historian solmukohdat vuosia 1917-1919 Suomen kehityksen suuntaajina. Todellinen käännekohta maan kehityksessä oli sisällissota ja nimenomaan sen lopputulos. Sodan seurauksena vallan painopiste siirtyi keskiviivan oikealle puolelle, missä sijaitsivat vallan materiaaliset kannattimet, armeija ja suojeluskunta sekä myös poliisi.

Sisällissota hakee ankaruudessa vertaistaan. Sota vaati noin 37 000 ihmisen hengen. Häviäjäpuolen tappiot olivat voittajien tappioihin verrattuna mittavat, noin 27 000 punaisiin kuuluvaa kuoli. Teloitettujen määrä ylitti moninkertaisesti taistelussa kuolleiden määrän. Vankileireille määrätyistä yli 75 000 punaisesta kuoli nälkään ja sairauksiin lähes 13 000. Lisäksi yli 82 000 henkilöä syytettiin valtiorikoksesta ja tuomittiin vankeuteen tai kansalaisluottamuksensa menetykseen.

Sture Lindholm toteaa kirjassaan Vankileirihelvetti Dragsvik, Tammisaaren joukkokuolema vuodelta 2017, että vaikka vuoden 1918 tapahtumat ovat Suomen historian tutkituimpia, aihe on ollut niin arka, että vasta vuosituhannen vaihteessa sitä on voitu käsitellä jotakuinkin objektiivisesti ja kattavasti. Erityisesti monet vankileirejä ja ylipäätään vuoden 1918 sotaa käsittelevistä kirjoituksista ovat pitkään olleet poliittisesti värittyneitä. Kesti yli 50 vuotta ennen kuin yksikään tutkija oikeasti käsitteli vankileirikuolemia. Jaakko Paavolaisen vankileirit Suomessa 1918 ilmestyi vuonna 1971 ja sitä voidaan edelleen pitää Suomen vankileirien tutkimuksessa suuntaa antavana teoksena.

Seppo Hentilä kysyy kirjassaan Pitkät varjot – muistamisen historia ja politiikka: Mikä on sisällissodan muistamisen tila Suomessa nyt, kun tuosta hirmuisesta vuodesta on kulunut jo sata vuotta? Suomi 100-juhlarahatoimikunnan puheenjohtaja professori Tapio Yli-Viikari vastasi tähän kysymykseen niin viisaasti, että Seppo Hentilä lainasi vastauksen kysymykseen kirjansa lopputulemana:

                                           Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy

                                           käsittelemään omaa historiaansa.

Omalta osaltani haluan palauttaa mieliin aloitteen saada aikaan sisällissodan valtakunnallinen muistomerkki.