Matti Hellsten: SOTE KAATUI – AURINKO NOUSEE SILTI!

17.3.2019

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Kun maan hallituksen kieltämättä hyvinkin sinnikkäästi ajama sote-malli tässä muutama aika sitten kaatui, maalailtiin kuvaa, että Suomi ajautuu, jos ei suorastaan anarkiaan, niin ainakin jonkinlaiseen kaaokseen. Hämmästys näyttää olevan suuri; mitään tällaista ei ole tapahtunut. Terveyskeskukset toimivat, HUS ottaa potilaita vastaan normaalisti. Minulla on tästä omakohtaista tietoa. Olen näinä päivinä joutunut pakosta käyttämään molempia palveluita. En ainakaan minä huomannut niissä mitään soten jälkeistä ”krapulaa”.

Selvää on tietenkin se, että jotakin on tehtävä suomalaisessa sote-maailmassa. Väki ikääntyy ja hoiva- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa. On muuten mielenkiintoista huomata, että Suomessa taitaa tällä hetkellä olla enemmän lääkäreitä asukaslukuun suhteutettuna kuin koskaan historiamme aikana. Silti terveyskeskusten jonot kasvavat. Olisiko vaikkapa töiden suunnittelussa jotakin tehtävissä.

Palvelujen parantaminen maksaa, siitä ei päästä mihinkään. Kysymys kuuluukin, että mistä rahat. Kun vielä muistaa, että kustannusten nousuakin pitäisi hillitä. Terveydenhoidon kustannuspuolella on kaksi asiaa, joista ei oikein uskalleta puhua: työterveyshuolto ja yksityissektorin KELA-korvaukset. Ne eivät toki ole ehtymättömiä rahalähteitä mutta merkittäviä summia niissäkin liikkuu.

Työterveyshuolto on muuttunut olennaisesti siitä mihin se alun perin tarkoitettiin. Nyt siitä on tullut ohituskaista terveyspalveluille laajasti tulkiten. Eihän siinä mitään, jos työnantajat pitävät hyvää huolta työntekijöistään. Mutta on hyvä huomata, että eivät työnantajat suinkaan maksa koko lystiä. Mitä laajempaa työterveyshuolto on, sen suuremman osan sen kuluista korvaa KELA. Toinen merkittävä kustannustekijä on KELAn yksityissektorille maksamat korvaukset. Tämä on varsin erikoinen suomalainen malli. Kun sotea taas jatkossa rakennetaan, pitäisi näistäkin rahoista edes jollakin tasolla vähän keskustella.

Yksi asia, josta tässä sote-huumassa ei juurikaan ole puhuttu, on suomalainen kunnallinen itsehallinto. Siitä ollaan ylpeitä ja sen laajuutta muistetaan koko ajan korostaa. Siihen on syytäkin. Jos nyt esillä ollut sote-malli olisi sellaisenaan toteutunut, olisi kunnallisesta eli paikallisesta päätösvallasta viety pois lähes puolet. On se vaan niin, että jos raha lähtee, lähtee päätösvaltakin. Tarkoitan tällä siis kuntien käytössä olevaa rahamäärää. Totta on toki se, että jos uusi sote-malli rakentuu jonkinlaisille kuntayhtymille tai vastaaville, ei sekään mikään demokratian kukkanen ole. Jää sille ainakin jonkinlainen välillinen päätösvalta. Jos olisi tullut kaavaillun kaltainen Uusimaan maakunta ja sille olisi vaaleilla valittu valtuusto tai jotakin vastaavaa, olisi tähän toimielimeen vaalin tuloksena hyvässä tapauksessa tullut yksi porvoolainen rkp:tä edustava jäsen. Ja kun valtio olisi vielä päättänyt maakunnan toimintojen rahoituksesta, voi esittää epäilyn, että olisi paikallinen itsehallinto hieman rapistunut.