Aimo Massinen: Pääministeriksi tarvitaan vahva, sovitteleva johtaja

27.4.2019

Aimo Massinen
Aimo Massinen

Suomen kansa on valinnut jälleen uuden, uljaan eduskunnan. Tuli voittoja ja tappioita. Miehet voittivat vielä niukasti naiset 106-94, mutta kohta koittanee aika, jolloin kansan naisenemmistö valtaa enemmistön itselleen myös eduskunnassa. Persut murskasivat siniset 39-0, mikä merkitsee loikkareille lopullista lähtöä hillotolpasta. Siitä kaikki vahingoniloiset riemuitsevat suuresti.

Suomen kansa osaa olla julma ja armoton, ailahtelevainen ja joskus ehkä jopa tyhmä, kuten J.K. Paasikivi rohkeni epäillä. Ajatellaanpa vaikka Touko Aallon (vihr) tylyä kohtaloa. Kun vihreät valtasivat pari vuotta sitten kuntavaaleissa Jyväskylän suurimman puolueen aseman, Touko Aalto kohosi sankariksi ja pian peräti puolueensa puheenjohtajaksi.

Sitten tuli kuitenkin kaikenlaisia vaikeuksia. Mopo lähti keulimaan. Tuli stressiä, masennusta ja mielenterveyden ongelmia. Puolueen kannatuskäyrä sojotti alaspäin. Aalto joutui pitkälle sairauslomalle ja luopumaan puolueen puheenjohtajuudesta. Nyt hän putosi sitten myös eduskunnasta! Ei auttanut, vaikka hän oli antanut kaikkensa politiikalle. Hajosi perhe, meni maine, menetti asemansa.

xxx

Samaan aikaan toinen keskisuomalainen, nimittäin kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) törttöili vaikka mitä, sai jopa vasta äskettäin tuomion seksuaalisesta ahdistelusta ja pahoinpitelystä. Kaikesta huolimatta herra Hakkarainen valittiin komeasti myös uuteen eduskuntaan. Mutta hän edustaakin puoluetta, jossa on eniten sekä rikollisia että poliiseja!

Eikä tämäkään vielä riitä. Hakkarainen pyrkii valinnastaan huolimatta monien muiden tavoin myös europarlamenttiin. Kas siinä Euroopalle mainio kansanedustaja ja sahanomistaja Suomesta! Tasan ei käy tässä maailmassa onnen lahjat.

Aallolla oli toki eduskunnan pudotuspelissä monia kohtalotovereita. Kuuluisin heistä on ilman muuta Paavo Väyrynen. Politiikan tähtisarjalainen sai enää vain vähän toista tuhatta ääntä! Tätä ikuista pyrkyriä ei kutenkaan mikään lannista. Paavo pyrkii nyt jälleen europarlamenttiin! Tässä mediapelistä syyttäneelle Paavolle ilmainen vinkki vaalien iskulauseeksi: "ÄÄNESTÄKÄÄ MINUA PAAVOA - EDES SÄÄLISTÄ!" 

xxx

Perussuomalaisten paluu suuurimpien puolueiden joukkoon ei ollut sittenkään kovin suuri yllätys, sillä oikeistopopulismi on laajeneva ilmiö ympöri Euroopan ja jopa Amerikkaa myöten.

Se kumpuaa varsinkin maahanmuuton ongelmista, joihin ei persuillakaan ole inhimillisiä, hyväksyttäviä ratkaisuja. Sillä ei kai hädänalaisia ihmisiä voi sijoittaa saarille säilöön, kuten spitaalisia muinoin. 

Maahanmuutto ja ilmastomuutos ovat globaaleja ongelmia, joihin ei ole helppoja ratkaisuja. Niiden taaakanjakoon on kaikkien tavalla tai toisella yhdessä osallistuttava."America first" ja "Suomi ensin" tai "Suomi takaisin" ovat vain itsekkäitä iskulaiseita, jotka eivät meitä pelasta.

Päinvastoin rasismia ruokkiva oikeistopopulismi saa entistä radikaalimpia muotoja, väkivaltaa ja ysteiskunnallista levottomuutta. Rasismille ei demokratiassa pidä antaa missään olosuhteissa tuulensuojaa!

xxx

Jos ja kun Antti Rinne (sd) saa muodostetuksi uuden hallituksen, sen haasteet ovat sekä kansallisesti että kansainvälisesti valtavia. "Vappusatasen" lunastamislupaus pienituloisille eläkeläisille on ongelmista vähäisimpiä.

Rinne on lähtenyt optimistisena liikkeelle, kuten pitääkin. Veikkaan kuitenkin, että uuden hallituksen valmistumista saadaan odotella melkein juhannukseen saakka, sillä 26. toukokuuta pidettävät EU-vaalitkin jarruttavat neuvotteluja.

Tulevan hallituksen kokoonpanosta ei uskalla sanoa vielä paljon mitään. Vaihtoehdot ovat aidosti auki, mutta selvää on, että hallituksen vahvaksi rungoksi tarvitaan kaksi suurta puoluetta. Todennäköisimpinä sinipuna- tai punamultahallitus.

Olipa hallitusratkaisu mikä tahansa, kansalaisten kannattaa varautua siihen, että tuo hallitus ei istu täyttä neljää vuotta. Hallituksen haasteet ovat niin mittavia ja poliittinen kenttämme niin sirpaleinen, että pysyäkseen pystyssä koko vaalikauden se vaatisi pääministeriksi hyvin vahvan, mutta myös taitavasti sovittelevan johtajan, suorastan taikurin. Paavo Lipponen  onnistui pitämään sateenkaari-hallituksensa pystyssä kaksikin vaalikautta, mutta silloin Sdp oli paljon nykyistä vahvempi.

Toivotaan, että todennäköinen pääministeri Antti Rinne suhteellisen kapeasta poliittisesta mandaatistaan huolimatta yllättää meidät kaikki - myönteisesti!