Riitta Myller: Tämän päivän ja tulevaisuuden komissaari

15.9.2019

Riitta Myller
Riitta Myller

Suomalaisina ja pohjoismaalaisina olemme usein ajatelleet, että EU vetää etelään ja pitäneet tästä yhtenä esimerkkinä sitä miten EU:n yhteisiä budjettivaroja on käytetty. Välimeriyhteistyön ja Itämeriyhteistyön budjettien välillä on toki iso ero, mutta niin on alueen haasteidenkin. Tätä ovat EU:n eteläiset jäsenmaat yrittäneet selittää jo ainakin pari vuosikymmentä.

Haasteena on erityisesti olleet sodat ja köyhyys niin Lähi-idässä kuin Afrikassa mikä on näkynyt mm. pakolaisten ja laittomien maahamuuttajien epätoivoisena pyrkimisenä Eurooppaan. EU:n Välimeriyhteistyön kantava sisältö on ja on ollut miten vähentää ja hallita pakolaisuutta tukemalla alueiden kehitystä EU:n ulkorajoilla.

Nyt tätä massiivista ja jo pitkään vailla yhteistä tahtotilaa ollutta poliittista kokonaisuuttaa aloittaa EU:ssa luotsaamaan suomalainen, iästään huolimatta jo monessa liemessä keitetty, osaava Jutta Urpilainen. Afrikka kokonaisuutena on tärkeä yhteistyökumppani EU:lle ja koko alueella on suuret kehittymismahdollisuudet.

EU:n jäsenmaiden ja EU:n eri instituutioiden yhdessä on kyettävä tukemaan Afrikan kehitystä , että sen potentiaali saadaan käyttöön ja että afrikkalaiset itse siitä hyötyvät. Työsarkaa on. Köyhyyteen, jota sodat ja konfliktit ruokkivat, on entistäkin vaikeampi puuttua ilmastonmuutoksen oloissa. Tämä on kuitenkin tehtävä, erityisesti Euroopan oman edun nimissä.

Afrikan ongelmat ovat suoraan nähtävissä Euroopassa. Pitkään padottu työperäinen maahanmuutto yhdistettynä Afrikan väestönkasvuun ja työpaikkojen puutteeseen ajaa sotien ja konfliktien ohella ihmisiä liikkeelle. Tämä on kuten nähty räjähdysherkkää polttoainetta, jota erityisesti äärioikeisto on käyttänyt hyväksi kasvaen lähes kaikissa EU maissa luomalla pelkoa ja epäluuloa kansalasten keskuuteen omalla agendallaan.

Jutta Urpilaisen EU komissaarin salkun painoarvosta on taitettu peistä. On joko tahallista poliittista vähättelyä tai pahemmanlaatuista lyhytnäköisyyttä, jollei sen arvoa ymmärrä. Myös EU:n yhteisen koheesion eli yhteenkuuluvuuden kannalta on tärkeää, että tähän saakka erityisesti etelän alueille tärkeitä asioita hoitamaan tulee pohjoisen poliitikko. Tämä edesauttaa myös laajemman ymmärtyksen kehittymistä pohjoisen asioihin. Tässäkin mielessä on hyvä, että Rinteen hallitus on ottanut hajurakoa ns uuteen Hansaliittoon. EU:ssa ei tarvita uusia jakolinjoja vaan entistenkin häivyttämistä nykyistä vahvemman yhteisen politiikan luomiseksi.