Matti Hellsten: Työeläkejärjestelmä ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus

1.10.2019

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Keskustelu työeläkkeistä ryöpsähtää aika ajoin hyvinkin voimakkaasti julkisuuteen. Yleensä aiheena on ns. taitettu indeksi, joka kuulemma on aikanaan säädetty väliaikaiseksi. Tämä keskustelu lähtee tyypillisesti käyntiin eläkkeensaajien piiristä. Tällä kertaa eläkekeskustelu on käynnistynyt joidenkin poliittisten nuorisojärjestöjen toimesta. Myös sen sisältö on selvästi aikaisemmasta poikkeavaa. Nuorisojärjestöt vaativat, että nykyisiä jo maksussa olevia eläkkeitä  leikattaisiin. Vaatimus on aika radikaali mutta kai nuorisojärjestöjen pitääkin olla jollakin tavalla radikaaleja.

Tätä jo maksussa olevien eläkkeiden leikkaamisvaatimusta perustellaan sillä, että me jo pitempään työeläkkeellä olevat saamme paremman ”tuoton” maksamillemme työeläkevakuutusmaksuille kuin tulevat eläkkeensaajat. Tämä väite pitää kyllä paikkansa. Tosin on huomattava, että nykyarvioiden mukaan kaikki työeläkejärjestelmän piirissä olevat saavat työeläkejärjestelmältä enemmän kuin sinne maksavat. Tätä taustaa on aika vaikea ajatella, että mittaisimme vaikkapa indeksijärjestelmän ”parantamisella” enemmän rahaa itsellemme. Tällaisesta muutoksesta nuorisojärjestöt saisivat varsin hyvän perusteen puuttua maksussa oleviin työeläkkeisiin.

Me olemme siis paremmassa asemassa nuoriin, jos vertaillaan vain työeläkkeitä. Tällainen näkökulma on kuitenkin varsin suppea eikä varmasti anna oikeaa kuvaa siitä, miten yhteiskunta kohtelee eri sukupolvia. Tällaisessa vertailuissa voisi nostaa esille vaikkapa koulutuksen. Entistä useampi nuori saa – jos itse sitä haluaa – käytännössä lähes ilmaisen koulutuksen. Toinen koulutukseen liittyvä asia on taloudellinen tuki. Me emme voineet haaveillakaan siitä, että valtio maksaisi osan opintolainojen koroista, opintotuesta puhumattakaan. Työttömyysturva nykymuodossaan oli meidän nuoruudessamme tuntematon asia. Sama koskee sairauspäivärahajärjestelmää. Nykyisellään on varsin kattava päivähoitojärjestelmä. Vaikka perheet maksavatkin siitä suuren osan, subventoidaan sitä merkittävästi yhteiskunnan toimesta. En tarkistanut mistään tilastoista mutta minulla on vahva mielikuva siitä, että verotus oli muutama vuosikymmen sitten merkittävästi kireämpää. On varmasti muitakin asioita, joista tulevat eläkeläiset saavat nauttia mutta joiden piiriin me emme koskaan päässeet muuta kuin maksajina.

Jos sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta mitataan vain työeläkkeillä, on näkökulma kovin kapea ja antaa vääristyneen kuvan. Suomessa ei ole tilastotietoa, jolla olisi mitattu eri sukupolvien saamia erilaisia tulonsiirtoja. Tällaisia tietoja on saatavissa joistakin maista. Ne osoittavat, että merkittäviä eroja ei ole saaduissa tulonsiirroissa. Eli jos sukupolvien välistä vertailua tehdään, olisi rehellisyyden nimissä tarpeen katsoa kokonaisuutta eikä vain yhtä osa-aluetta.

Suomi on nostanut EU:n puheenjohtajamaana voimakkaasti esille ns. oikeusvaltioperiaatteen. Nuorisojärjestöjen suhtautuminen tähän asiaan on varsin mielenkiintoinen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useampaan otteeseen todennut, että varsinainen eläke – ei siis indeksikorotukset – nauttii perustuslain takaamaa omaisuudensuojaa. Nuorisojärjestöjen mielestä tämä ei ole ongelma. Lakia pitää vain tulkita uudelleen. Onko tämä tulevien päättäjien näkemys oikeusvaltioperiaatteesta? Jos on, on syytä olla hieman huolissaan.