Kirsti Lintonen: Naiset liikkeellä ja haastettuina

13.10.2019

Kirsti Lintonen
Kirsti Lintonen

Naiset ovat kautta maailman olleet tavattoman aktiivisesti ja suurin joukoin muutaman viime vuoden kuluessa (2017-2019) liikkeellä ajamassa ja puolustamassa oikeuksiaan. Yllättävää ja poikkeuksellista on ollut kolme seikkaa: liikehdintä on ollut lähes samanaikaisesti globaalia ja se on läpäissyt ison joukon yhteiskuntien toiminta-alueita; lisäksi nousua näyttää edeltäneen monissa maissa naisliikkeiden hiljaiselo. 

Viime nousussa tiedotusvälineillä ja ennen kaikkea sosiaalisella medialla on ollut suuri vaikutus, erityisesti Twitterillä. Vuonna 2017 käynnistyi ”#MeToo” -liike seksuaalista häirinnän paljastamiseksi ja sen vastustamiseksi; se on ollut toiminut myös liikkeen levittäjänä. Median huomiota ovat lisänneet tunnettujen henkilöiden tunnustautuminen ahdistelun ja väkivallan uhreiksi ja vakavien syytösten kohdistuminen nimeltä mainittuihin julkisuuden henkilöihin. Lisäksi mielenkiintoa ovat lisänneet tunnettujen henkilöiden ilkeät epäilyt esimerkiksi naisten kyvykkyydestä akateemiselle uralle. Raaka väkivalta naisia kohtaan on saanut kansalaiset ja median liikkeelle.

Motivoijina ovat olleet naisten kärsimät vääryydet. Naisiin kohdistuvan väkivallan on raportoitu olevan yleistä ja lisääntymään päin. Nämä ilmiöt ovat usein piilossa ja niitä pyritään salaamaan; syy sysätään jopa naisten itsensä niskoille ja uhreja painostetaan vaikenemaan.

Seksuaalisiin väärinkäytöksiin on pitänyt puuttua kansainvälisissä valtiollisissa järjestöissä kuten YK:ssa sen alaisessa UNAIDS-organisaatiossa. Selvityksien ja kritiikin kohteiksi ovat joutuneet myös tunnetut ei-valtiolliset järjestöt, joiden odottaisi toimivan vähempiosaisten ja kärsivien ihmisten hyväksi, esimerkkinä tunnettu kehitysjärjestö Oxfam. Väkivalta- ja ahdistelutapauksia on esiintynyt myös urheilussa ja korkeakouluissa. 

Vain pieni osa naisiin kohdistuvista väärinkäytöksistä tulee ilmi ja vähäinen johtaa oikeudessa tuomioon uhrin hyväksi. Naisten aktiivisuus on kuitenkin rohkaissut kohtalotovereita tuomaan esille kokemuksiaan ja saattanut tekijöitä vastuuseen. Toisaalta liikkeessä on saatettu mennä liian pitkälle, kun oikeusvaltion periaatetta ei ole noudatettu. Vastavoimat ovat voineet siksi vahvistua.

Maailmassa vallitsee räikeä epätasa-arvo sukupuolten välillä: valtaosassa valtioita naisten asema on huono tai erittäin huono, kun kriteereiksi otetaan esimeriksi hyvä terveys, laadukas koulutus ja väkivallan puuttuminen. Naiset ansaitsevat vähemmän kuin miehet ja tekevät palkatonta työtä. Tasa-arvo päätöksentekoelimissä on kaikkialla puutteellinen. Parlamenteissa naiset ovat yleensä vähemmistönä, ja yrityksissä naisjohtajat yhä vielä harvinaisia. 

Pyrkimys ja tavoite tasa-arvoon ja naisten osuuden lisäämiseen on kansainvälisesti yleisesti hyväksytty, mutta täytäntöönpanossa on saavutettu vain osittaista ja hidasta edistystä. Tuloerot ovat hitaasti kaventuneet kehittyneissä maissa. Selvimmät edistysaskeleet koskevat koulutusta: tyttöjä on koulussa yhtä paljon kuin poikia. Naisten osuus parlamenteissa on kasvanut, mutta yhtäläiseen edustukseen on nykyvauhtia matkaa 250 vuotta, ehkä kauemminkin, kun vaikeat tapaukset ovat yhä useammin edessä! Yrityksissä yksittäiset naiset ovat etenemässä huippuasemiin. Naisia valittu valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden johtoon. Naisten suojelu lainsäädännössä on parantumaan päin: vajaa kolmannes valtioista on säätänyt lakeja perheväkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua vastaan. 

Vastaliikkeet ovat seuranneet naisten aktivismia. Keskeisiin kiistoihin kuuluvat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet: ennen kaikkea abortti, seksuaalivalistus, ehkäisyvälineiden käyttö ja samaa sukupuolta olevien liitot.

YK on ollut näiden kiistojen näyttämönä. Ennen kaikkea Yhdysvaltain republikaanihallintojen, Vatikaanin ja islamilaisten maiden edellä mainittuihin oikeuksiin kohdistuneen vastustuksen vuoksi laajoja YK:n naiskonferensseja ei ole haluttu järjestää vuoden 1995 jälkeen. Silloin Beijingissä hyväksyttiin laaja ohjelma, johon sisältyivät myös em. oikeudet. Vuonna 2020 uskaltaudutaan kuitenkin arvioimaan Beijingin ohjelmaa useassa kokouksessa (”Beijing+25”). Pyrkimyksenä on estää naisten oikeuksia uhkaavat taka-askeleet. Siksi hallituksien lisäksi kokouksiin toivotaan suurta määrää kansalaisjärjestöjä. Uutta laajaa toimintaohjelmaa ei tulla laatimaan, koska tämä vaarantaisi Beijingin saavutukset. 

Mainittuihin oikeuksiin kytkeytyy syvällisempiä ideologisia ristiriitoja. Vastaliikkeet uskovat kahden vanhemman ydinperheeseen, avioliittoihin eri sukupuolten kesken sekä miehen ja naisen roolien erilaisuuteen, ja ne ovat huolissaan syntyvyyden vähentymisestä kantaväestössä. Näitä näkemyksiä edustavat radikaali oikeisto ja oikeistopopulistit. Perimmäisenä tarkoituksena on naisten itsemääräämisoikeuden heikentäminen. 

On haluttu jopa palauttaa ”miehinen järjestys”, joka perustuisi miesten ”luonnolliseen” vallanhaluun. Hollantilainen Thierry Baudet ja hänen puolueensa ”demokratiafoorumi” pitävät naisia ja toisrotuisia alempiarvoisina. Demokratiafoorumi nousi vuoden 2019 vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. 

Naisista tehdään syyllisiä heihin kohdistuvaan väkivaltaan: he äänestävät vasemmistoa, joka suosii maahanmuuttoa; tämä johtaa ”suureen vaihtoon”: enemmistöväestö korvataan islamilaisilla ja ei-valkoisilla maahanmuuttajilla; seurauksena on naisvihamielisyys ja väkivalta naisia kohtaan. 

Oikeistopopulistiset liikkeet ovat vielä kaukana laajasta hegemoniasta, mutta niiden kannatus ja vaikutus ovat lisääntymään päin.

Yhteiskunnallisille liikkeille on ominaista aktiivisuuden vaihtelu: ”aaltoina” tai sykleinä.

Aaltoja luo kuitenkin osittain media; liikkeiden vastustajat tapaavat ennustaa liikkeiden kuolemaa. Ei ole varmaa, ovatko aallot maailmanlaajuisia. Usein liikkeet siirtyvät lepotilaan ja saavat uusia muotoja. Jatkuvuutta ylläpitävät naisten ongelmat ja vastaliikkeet, jotka eivät ole katoamassa, sekä vakiintuneet organisaatiot.

On muistettava, että liikkeet eivät ole omiaan poliittiseen hallintaan. Kestävien tuloksien aikaansaaminen vaatii vaateiden käsittelyä demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä ja kansanvälisissä järjestöissä.

Suomessa naisten asema on suhteellisen hyvä: meidät sijoitetaan säännöllisesti kärkiryhmään naisten asemaa koskevissa kansainvälisissä vertailuissa. Tasa-arvoon on Suomessa kiinnitetty paljon huomiota. Mutta naisiin kohdistuva väkivalta ja ahdistelu ovat huolestuttava ongelma. Naisten ja miesten välinen palkkakuilu ei ole paljonkaan kaventunut. Yhtäläinen osuus poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa on edistynyt hitaasti ja vaihtelevasti.

Nykyisen hallituksen naisvaltaisuus on suuri mahdollisuus.