Aimo Massinen: Näköalaton tulevaisuus

10.11.2019

Aimo Massinen
Aimo Massinen

Maailman mielipidevirrat kärjistyvät, kaksinapaistuvat. Kun vielä vähän aikaa  kaikki ryntäsivät kohti poliittista keskustaa, nyt vahvistuvat äärilaidat, ennen kaikkea oikeistolaiset populistiryhmät. En muista aikaa, jolloin tulevaisuuden horisontti olisi näin näköalaton. Kun meilläkin mielipidetiedusteluissa ylivoimaisesti suurimman kannatuksen saa puolue, joka leimaa turhaksi vouhotukseksi kiistattoman ilmastonmuutoksen edessä olevat uhat, se on vastuuton kehityssuunta. Yhtä vaarallista on, kun sananvapauden verhossa yleistyy kiihotus tiettyjä kansanryhmiä tai uskontoja vastaan. 


 

Olen itse suoltanut journalistina enemmän tai vähemmän varmoja mielipiteitä noin puolen vuosisadan ajan sen kummemmin kyseenalaistamatta niiden oikeutusta tai oikeellisuutta. Olen vain ottanut kulloinkin kantaa siten mikä tuntuu oikealta ja oikeudenmukaiselta.

Monet kolumnini ja muut kirjoituksekseni ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet, mutta useat ovat jättäneet lukijat myös välinpitämättömiksi. Minulle ovat jotkut vaatineet potkujakin, mutta oli myös tapaus vuosikymmeniä sitten, että Seura-lehti teki minusta näyttävän haastattelun "Sdp:n omantunnon" ominaisuudessa.

Luonnehdinta ei ollut oikea eikä oikeutettu, mutta se oli jonkinlainen merkki siitä, että olin rohkeasti käyttänyt journalistista sananvapauttani. Ei siitä sen kummempaa gloriaa satanut. Toimittajan ammatti ei ole koskaan ollut suuren arvostuksen kohteena - poliitikoista nyt puhumattakaan.

xxx

Sen sijaan rikkaan miehen sanaan uskotaan. Ainakin jos hänen nimensä on Björn Wahlroos, joka itsevarmasti muistuttaa, että "tiedän olevani oikeassa". Nyt hän tietää, että Suomella on edessään tuhon tie, katastrofi, ellei verotusta ja työmarkkinoita muuteta hänen ehdotustensa mukaisiksi. Nallen mielestä yrittäjän näkökulmasta täällä ei ole muuta hyvää kuin kylmä ilmasto ja halvat insinöörit.

Ilmeisesti varallisuuserot eivät ole meillä riittävän suuret, kun yritysten voittoja pitäisi kasvattaa ja palkansaajien palkkoja alentaa. Sillä sitähän esimerkiksi te-sopimusten yleissitovuuden poistaminen tarkoittaisi.

Pääomatuloja verotetaan meillä lievästi, paljon lievemmin kuin palkkatuloja. Kiitos  Esko Ahon porvarihallituksen 1991-1995, jolloin tehtiin ratkaiseva muutos verolainsäädäntöön. Eikä korjausta ole tulossa Antti Rinteen hallitukseltakaan, joka on tässä suhteessa kepun panttivankina. Pahinta on, että työpaikkoja tuovien teollisuusinvestointien sijasta vuosi vuodelta kasvatetaan osinkoja.

xxx

Vaikka suomalaisten tuloerot ovat kansainvälisessä vertailussa  suhteellisen pienet, varallisuuserot kasvavat, kun tuloverotus muuttuu matalaksi pääomaverotukseksi. Rikas kymmenosa omistaa meilläkin jo runsaat puolet nettovarallisuudestamme. Ja tämä kehitys kiihtyy koko ajan!

Katsokaa vaikkapa Chileä, mitä seuraa, kun ihmisparat jaetaan tosirikkaisiin ja tosiköyhiin. Ei siinä ihmiskokeessa ole tosirikkaillakaan kovin kivaa!

Mutta voivat jotkut tosirikkaatkin nähdä menestyksensä toisenlaisessa valossa. Tarkoitan tietenkin Supercellin omistajakaksikkoa Ilkka Paanasta ja Mikko Kodisojaa, jotka kuittasivat viime vuonna yhteensä noin 200 miljoonan euron tulot! Mutta he eivät muuta veropakolaisiksi ulkomaille, vaan maksavat veronsa nurisematta ihan kiitollisena Suomeen. He ovat jo nyt maamme kaikkien aikojen suurimpia veronmaksajia! Paananen on maksanut veroja enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Supercellin superkaksikko on paitsi taitava ja satumaisen onnekas, myös viisas ja moraaalisen tarkastelun kestävä työpari.

xxx

Maailma on niin täynnä ongelma, että on helppo sortua synkistelyyn. Ilmastonmuutos, kauppasodat, brexit, pakolaiset ja muut maahanmuuttajat. Kun USA:ta, Venäjää, Britanniaa, Turkkia, Pohjois-Koreaa, Puolaa, Unkaria ja monia muitakin maita johtaa arvaamattomat populistit, tuntuu tavallisesta taapertajasta usein siltä, että kaikki menee päin helvettiä.

Ei nyt sentään. Täytyy muistaa, että moni asia on paremmin kuin ennen. Maailman köyhyys on puolittunut parissa vuosikymmenessä, lapsikuolleisuus on laskenut, sodatkin ovat vähentyneet ja tekninen kehitys internetin myötä on ottanut huimia askeleita eteenpäin.

Ei pidä menettää toivoa paremmasta. Pahinta on välinpitämättömyys. Niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää.

Ihmiskunnan pahin rasti on ilmastonmuutoksen torjuminen. Tehtävä tuntuu mahdottomalta. Mahdoton tehtävä vaatii yleensä enemmän aikaa, mutta kun sitä aikaa ei paljon ole! Olemme jo pahasti myöhässä...