Pirkko Lahti: Kuka pässiä taluttaa

14.11.2019

Pirkko Lahti
Pirkko Lahti

Aikoinaan kirkon sanaa luettiin latinaksi ja kielen avulla hallittiin kansaa. Kun kirkon kieli ”maallistui” eli tuli ymmärrettäväksi, myös kirkon valta alkoi heiketä. Toki uskonnon valta on edelleen vahva monissa maissa.

Yliopiston ja korkekoulujen tuoma uusi tieto vei yhteiskunnallista kehitystä eteenpäin. Tälläkin sektorilla kieli ratkaisi aluksi tiedon ymmärettävyyttä, mutta vähitellen tiedekieli tuli kansan saavutettavaksi. Mutta kävikö niin, että yliopistot uuden luojina samalla menettivät asemaansa.Paljonko yhteiskuntamme kehittyy tai paljonko siihen vaikutetaan tieteen lähtökohdista? Löytyy monia esimerkkejä siitä, miten jokin kokemuksellinen mielipide päihittää tieteen tuoman faktan tai ainakin se voi tulla paremmin kuulluksi kuin faktapohjainen, kenties kapea-alainen tieteen kieli.

Tiedeihmiset ovat usein kommunikaatiossaan varsin kompleksisia. Puhutaan viestinnän tärkeydestä, mutta kaipaisimme jopa  uudenlaisia tulkkeja, sellaisia, jotka pystyvät soveltamaan tieteen tuomaa tietoa arkeen. Tästä muuten juuri keskustellaan tällä hetkellä, kun puhutaan kaupallisten geenitestien tulkitsemisesta.  Kun halutaan kärjistää asioita, haetaan vastapuolesta aina pahin vaihtoehto ja aito keskustelu tyrehtyy tai päätyy turhaksi väittelyksi.

Ihmiset syttyvät tunteista. Narratiiviset lähtökohdat vangitsevat kuulijaa ja synnyttävät vastakaikua. Kenpä yltäisi saamaan vaikkapa aivotutkimuksista kerrotuksi niin, että aivojen reaktiot avautuisivat meille. Aikoinaan yliopistossa painotettiin perus- tai yleistieteen ja soveltava tieteen eroa. Tämä jako ei ole enää ehkä niin  tärkeä. Pikemminkin kokonaisista tieteenaloista on tullut soveltavia.

Media on ottanut tulkin roolin. Kuitenkin medioilla on omat tulkinnalliset tai poliittiset lähtökohtansa, jolloin tulkinta on tarkoitushakuista.Jos seuraa useampaa lehteä  huomaa niiden selkeät painotuserot. Uutisen voi kirjoittaa monin tavoin.

Voidaan sitten taas puhua vastaavasti  median lukutaidosta eli vedota lukijan kykyyn erottaa faktaa ja fiktiota.

Peruskysymys ”Kuka pässiä taluttaa” on jatkuva haaste: Onko se faktapohjainen tieteen tuoma linjaus vai  vaikkapa julkkiksen herättämä kohu.

Usein ei edes tiedä kumpi on parempi. Kuitenkin demokratiaan kuuluu kyseenalaistaminen ja kyky kuunnella erilaisia mielipiteitä, jopa oman ajattelun vastaisia. Populistit ovat näistä syistä vallanneet alaa. He oikovat ja tulkitsevat kansan kielellä asioita ja saavat kannattajia. 

Yhteiskunnallisten mielipiteiden muokkajia on. Miten he aidosti lisäävät tietoa ja faktojen ymmärrystä. Kenelle annamme sanan  ja tulkin valtaa?