Kari Salmi: Puolueiden asema muuttuu vauhdilla – mitä pitäisi tehdä?

23.11.2019

Kari Salmi
Kari Salmi

Toisen maailmansodan jälkeen useimmat ihmiset Euroopassa antoivat äänensä suurille keskusta-oikeisto tai keskusta-vasemmisto puolueille. Näin ei ole enää. Esimerkiksi kun Espanjassa oikeistolainen PP ja vasemmistolainen PSOE saivat Francon ajan jälkeen 80 % äänistä, niin juuri käydyissä vaaleissa ne saivat häthätää 48 %. Hollannissa ns. kolme suurta saivat joku aika sitten yhteensä vain 40 % kun aikaisemmin kukin niistä oli voinut yksin saada tuon määrän. Saksassa konservatiivinen CDU ja sosialidemokraattien SPD pärjäsivät yhtä huonosti vain 1940-luvulla. Nyt Saksassa kasvaa mm. Vihreät jonka toisesta puheenjohtajasta Robert Habeckista povataan jopa Angela Merkelin seuraajaa liittokanslerina. Ruotsissa varsinkin sosialidemokraatit mutta myös Maltillinen Kokoomus olivat todella pitkään suuret puolueet, mutta eivät enää. 

Näiden sijaan on tullut äärioikeistolaisia ja nationalistisia ns. nation first - puolueita, kuten Saksan AfD, Espanjan VOX, Suomen Perussuomalaiset, Ruotsin Ruotsidemokraatit ja Viron Ekre. On myös uusia äärivasemmistolaisiksi katsottavia ryhmiä, kuten Kreikan Syriza ja sen innoittamana syntynyt Espanjan Podemos. Sitten on vain yleisesti vallitsevaa järjestelmää vastustavia populisteja, kuten Italian Viiden Tähden Liike.

Ruotsidemokraatit (SD) on Aftonbladetin äskettäin teettämän kyselyn mukaan 24%:n kannatuksella Ruotsin suurin puolue. Sosialidemokraattien kannatus oli kyselyssä vähän yli 22%. Vaikka  tämä oli ensimmäinen kysely jossa oli tällainen tulos, osoittaa se samaa suuntaa kuin muualla Euroopassa - ja Suomessa. Tulos pakottaa Ruotsissa sosialidemokraatit (S) hallituskumppaneineen ja tukijoineen sekä myös oppositiossa olevien Kokoomuksen (M) ja kristillisten (KD) entistä enemmän miettimään suhdettaan Ruotsidemokraatteihin – M ja KD jopa mahdollisina yhteisen blokin jäseninä ja S sitä millaisella politiikalla se pärjää erityisesti SD:lle.  

Kun M:n kannatus (kyselyssä n. 17%) on jäänyt pahasti SD:n jälkeen, on sen puheenjohtaja Ulf Kristersson tällä viikolla pyytänyt puolueensa puolesta julkisesti anteeksi maahanmuuton ongelmista vaikenemista ja vaientamista, mikä on tulkittu pehmennykseksi SD:n suuntaan. Jo aikaisemmin Kristersson on ilmaissut halunsa keskustella ydinvoimasta SD:n kanssa, mikä aihe erotti puolueet aikaisemmin. 

Heinäkuussa Ruotsin media kertoi näkyvästi, kun KD:n puheenjohtaja Ebba Busch Thor nautti SD:n kollegansa Jimmie Åkessonin kanssa lihapullalounaan valtiopäivätalossa, keskustelujen aiheena maahanmuutto. Åkesson on julkisuudessa ilmoittanut uneksivansa konservatiivisesta blokista yhdessä M ja KD kanssa ja todennut, että mikäli M ja KD haluavat uudelleen olla hallitusvallassa, se edellyttää, että SD on tavalla tai toisella mukana.

Dagens Nyheterissä pohdittiin muutama viikko sitten, miksi SD saattaa jatkossa uhata jopa sitä asemaa, mikä sosialidemokraateilla on ollut sata vuotta. Ilmeisesti demareita aikaisemmin äänestäneitä on myös siirtynyt SD:n taakse. Lehti löysi tekemiensä haastattelujen perusteella erityisesti kolme syytä SD:n nousuun ja siitymisiin: jengiväkivalta ja maahanmuutto, SD:n muiden puolueiden ylläpitämän karanteenin murtuminen ja sosialidemokraattien oma politiikka.

Näistä lyhyesti.

Ruotsissa on nyt paha väkivallan kierre. Se johtaa kovaan syyllistämiseen, syyllisten hakemiseen ja kohdentamiseen.  Tätä tilannetta SD käyttää hyväkseen. KD:n ja SD:n puheenjohtajien tapaaminen julkisesti ja Kristerssonin ulostulot ovat johtaneet siihen, että SD aletaan nähdä - aiemmasta selvästi poikkeavasti - samanlaisena toimijana kuin muutkin puolueet. Lisäksi SD on kasvanut koko ajan niin että moni ruotsalainen tuntee omassa kokemuspiirissään – varsinkin Skånessa - ruotsidemokraatteja. Lehti väitti myös, että sosialidemokraattien ydinväen on ollut vaikea hyväksyä Stefan Löfvenin hallituksen pohjaksi laadittua tammikuun sopimusta (januariavtalet). Erityisesti vastustusta on herättänyt hyvätuloisten ns. raippaveron (värnskatt) poistaminen. 

Haastatellut aktiiviset ja vastuullisissa tehtävissä olevat demarit toteavat, että puolueen tulee taistella entistä konkreettisemmin tavallisten ihmisten puolesta, saada resursseja kouluille, vanhustenhoivaan ja sairaanhoitoon, sekä varmistaa arjen turvallisuus. Em. raippaveron poisto tuntuu myös närästävän. 

Demareiden puoluesihteeri Lena Rådström Baastad toteaa että sosialidemokraatit ja hallitus ovat erittäin hyvin tietoisia väkivallasta ja turvattomuuden tunteesta. Juuri siksi sosialidemokraatit ovat hallituksessa tehostaneetkin rikollisuuden vastaisia toimia, kiristäneet aselakeja, lisänneet poliisien määrärahoja ja tarkentaneet maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Siitä huolimatta ruotsidemokraatit tietenkin edelleen syyllistävät jengiampumisista ja räjäytystapauksista niin hallitusta, viranomaisia kuin maahanmuuttajiakin. 

Jos ei ole Ruotsin sosialidemokraateilla helppoa niin Suomessakin on kyselyjen mukaan selvästi suurin puolue Perussuomalaiset. Suomen tulokset ovatkin vaalien jälkeen olleet samansuuntaiset. Kokoomus on pysynyt ennallaan mutta sosialidemokraattien kannatus on laskenut ja oli viimeksi myös Vihreiden takana. Uusiin vaaleihin toki on vielä aikaa, mutta varmasti - dramatisoimatta ja panikoitumatta - pitää miettiä mitä tehdä. En suostu uskomaan, että nykyinen tilanne on tulevaisuuttakin.

Demarit ovat henkilöinä ja puolueena koko ajan syytösten ja jopa ilkkumisen kohteena ja toimintakenttä tuntuu aina vaan vaikeutuvan. Eivät oikeat ratkaisut olisi muillekaan helppoja, mutta vetovastuussa olevaa on aina helppo arvostella. 

Luulisi vastuullisten kokoomuslaistenkin miettivän onko Perussuomalaisten hallitsema Suomi heidän vaihtoehtonsa!

Wanhat Toverit ovat eri puolilla maata tietenkin hiukan hämmennyksissään, mutta varmasti ovat edelleen puolueen varmin tukijoukko. Se ei kuitenkaan riitä. Tukijoita on saatava nuorista ja ennen kaikkea siitä lisääntyvästä joukosta joka helposti vaihtaa kannatuksensa kohdetta. 

Keskustelu jatkuu ja niin pitääkin!