Pekka Myllyniemi: Talvisota

8.12.2019

Pekka Myllyniemi
Pekka Myllyniemi

Talvisodassa Suomi taisteli olemassaolostaan osana 2. maailmansotaa. Suomi oli varautunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta ei ollut varautunut taistelemaan yksin suurvaltaa vastaan. Sota alkoi 30.11.1939 ilman edeltävää sodanjulistusta. Kotirintama sai kokea kauhuja heti alkamispäivänä, kun vihollinen pommitti 16:ta paikkakuntaa kuten Helsinkiä, Viipuria, Turkua, Lahtea ja Petsamoa.

Talvisota oli kuitenkin osa toista maailmansotaa. Suomen kannalta merkittävää oli niin kutsuttu Molotovin - Ribbentropin sopimus, joka tehtiin Moskovassa elokuun 23. päivänä. Tosiasiassa kyseinen sopimus oli neuvostotyranni Josif Stalinin ja natsijohtaja Adolf Hitlerin välinen. Sopimus sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan, jolla vedettiin demarkaatiolinja Itä-Euroopan halki. Suomi ja Baltian maat jätettiin Neuvostoliiton saaliiksi. Näin tästä sopimuksesta muodostui toisen maailmansodan lähtölaukaus. Saksan aloitettua viikon kuluttua sopimuksesta marssin Puolaan länsivallat julistivat sodan Berliinille. Sodan painopiste oli ensimmäisenä talvena idässä Venäjän ja Suomen rajalla.

Neuvostoliitto aloitti sotatoimensa Suomea vastaan informaatiosodankäynnillä, eli valheellisella viestinnällä josta nykyään käytetään nimitystä trollaus. Neuvostoliiton mukaan 26.marraskuuta 1939 Suomen puolelta oli tykistötulella Mainilan kylässä Valkeasaaressa surmattu ja haavoitettu useita neuvostosotilaita. Neuvostoliitto aloitti noottien lähettämisen tuona 26. päivänä Suomelle ja jatkoi sitä 28. ja 29. marraskuuta. Venäläiset ovat myöhemmin myöntäneet kyseessä olleen Neuvostoliiton itsensä lavastama tykistöisku, jonka tarkoituksen oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa.

Trollausta Neuvostoliitto harjoitti talvisodan pommitusten yhteydessä muun ohella lentolehtisillä:

”SUOMEN KANSALLE!

Me emme tule teidän luoksenne valloittajina, vaan Suomen kansan vapauttajina kapitalistien ja tilanherrojen sorrosta. Älkäämme siis ampuko toisiamme, lopettakaamme sota ja kääntäkäämme aseemme teidän sekä meidän vihollisiamme vastaan, Cajanderin, Tannerin, Mannerheimin ynnä muiden hallitusta vastaan.”

Talvisodan taistelut alkoivat torstaina marraskuun 30. päivänä 1939 aamulla klo 6.50 Neuvostoarmeijan joukkojen aloittaessa voimakkaan tykistökeskityksen Karjalan kannaksella. Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat pommituslntonsa. Ensimmäinen ilmahälytys annettiin Viipurissa klo 9 ja 20 minuuttia myöhemmin Helsingissä.

Suomeen hyökänneet neuvostojoukot saivat kuitenkin vastaansa yksimielisen kansan. Talvisodan henki oli solidaarisuutta ja ponnistelua yhteisen asian puolesta. Vaikka julmasta kansalaissodasta oli kulunut vain kaksi vuosikymmentä, myös hävinneelle puolelle jäänyt työväestö asettui tukemaan puolustustaistelua.

Sotilaallisesti talvisodan torjuntavoiton takana oli suomalaisten sotilaiden, niin miehistön kuin johtajien henkilökohtainen taistelukyky. Esimerkki tästä on ensimmäinen Tolvajärven taisteluissa 12.12.1939 saavutettu voitto. Tämä ensimmäinen menestys lopetti puheet toivottomuudesta. Muut merkittävimmät torjuntavoitot saavutettiin Suomussalmella ja Raatteen tiellä. Karjalan kannaksella puna-armeijan joukot pysäytettiin joulukuussa Mannerheim-linjalla. Neuvostoliitto kaksinkertaisti tammikuussa 1940 Suomen rintaman hyökkäysvoimansa. Helmikuussa alkanut neuvostojoukkojen suurhyökkäys Kannaksella johti Mannerheim-linjan murtumiseen ja joukkojen vetäytymiseen Viipurinlahden-Viipurin-Vuoksen tasalle.

Talvisodan kestettyä 105 päivää Moskovassa allekirjoitettiin 13.3.1940 aamuyöllä rauhansopimus Neuvostoliiton sanelemassa muodossa. Tasavallan presidentin valtakirja Moskovan neuvotteluja varten hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa 12.3. aamulla. Päätöksenteko oli vaikea eikä tapahtunut yksimielisesti. Eduskunta ratifioi istunnossaan 15.3. rauhansopimuksen 145 äänellä.

Kotirintamalla oltiin tyrmistyneitä, kun rauhanehdot julkaistiin lehdissä ja radiossa. Sanomalehtien etusivuilla oli surureunukset. Siniristiliput liehuvat puolitangossa. Kotirintaman tyrmistystä selitti rintamataisteluista päämajan tilannetiedotuksissa annettu kuva. Tiedotusten mukaan vihollisen hyökkäykset torjuttiin ja vihollisen tappiot selostettiin, mutta omista aluemenestyksistä ja tappioista vaiettiin. Kansalaisilla ei siten ollut tietoa rintamatilanteesta