Matti Hellsten: Työeläkejärjestelmä voi hyvin - entä jatkossa

10.2.2020

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Viime aikoina on ilmestynyt erilaisia selvityksiä suomalaisesta työeläkejärjestelmästä. On tarkasteltu eläkejärjestelmän kestävyyttä, tuottoja ja vähän muutostarpeitakin. Joissakin tarkasteluissa painetaan vähän paniikkinappulaakin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kansainvälisissä vertailuissa on suomalainen työeläkejärjestelmä todettu yhdeksi maailman parhaista, ei paras mutta hyvää A-luokkaa kuitenkin.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kiinnitti taannoin huomiota Suomen alhaiseen syntyvyyteen. Julkinen reaktio asiaan oli sellainen, että hänet melkein tuomittiin maanpakoon sanomisistaan. Toki on myönnettävä, että termi ”synnytystalkoot” oli epäonnistunut. Mutta olisi kuitenkin kuvitellut, että itse asia olisi synnyttänyt keskustelua. Ei, vain sanavalintaa kauhisteltiin, itse asia ei herättänyt kiinnostusta. Nyt kaikki tutkijat ja poliitikot puhuvat alhaisesta syntyvyystasosta lähes Suomen elämän ja kuoleman kysymyksenä. Voi vain todeta, että väärin sammutettu.

Vaikka työeläkejärjestelmän tila on tällä hetkellä hyvä, on ilman muuta tarpeen katsella myös eteenpäin. Keskeisenä huolenaiheena on nyt ja tästä eteenkin päin huoltosuhteen jatkuva heikkeneminen. Siihen on useita syitä; alhainen syntyvyys, eliniänodotteen jatkuva kasvu (ainakin toistaiseksi), nuorten muita eurooppalaisia maita myöhemmin alkavat työurat ja työelämän lisääntyvä pirstaloituminen. Uutena ja erityisen huolestuttavana piirteenä on minun mielestäni hiipinyt esille työnantajapuolen suhtautuminen koko työeläkejärjestelmään. Toki työnantajapuoli on aina pitänyt meteliä työeläkemaksusta ja sen korottamisesta. Se on kyllä jossakin määrin myös kaikkien yhteinen huoli. Tällä hetkellä minun mielestäni näkyy viitteitä siitä, että työnantajapuolen kiinnostus järjestelmän kehittämiseen ja ”kunnossapitämiseen” on aika vähäistä. Onko taustalla sellainen ajattelu, että annetaan järjestelmän kriisiytyä ja sitten tehdään pakkotilanteessa sellaisia muutoksia, jotka muutoin eivät olisi mitenkään mahdollisia? Toivottavasti tämä ajattelu on vähän vainoharhaista eikä perustu todellisuuteen.

Eläkeläisköyhyydestä on viime vuosina puhuttu paljon ja syystäkin. Työeläkejärjestelmällä toki voidaan vaikuttaa siihen jonkin verran. Keskeinen väline eläkeläisköyhyyden vähentämisessä on kuitenkin kansaneläkejärjestelmällä. Kun sen kehitystä tarkastelee pitemmällä aikavälillä, käy selvästi ilmi se, että silloin kun sosialidemokraatit ovat olleet johtavana hallituspuolueena, ovat kansaneläkkeet tyypillisesti kehittyneet varsin vaatimattomasti. Poikkeuksia toki on mutta yleislinja on selvä; demarit eivät ole rakastaneet kansaneläkejärjestelmää. Tämä on valitettavaa mutta totta. Sen vuoksi olikin erittäin hyvä, että Rinteen, sittemmin Marinin hallituksen ohjelmassa on kansaneläkkeiden tasokorotuksia. Tätä linjaa on syytä jatkaa. Toki se maksaa paljon, mutta vähän kerrallaan. Se on kaikkein tehokkainta lääkettä eläkeläisköyhyyteen. Samalla kannattaa vielä kerran miettiä takuueläkkeen järkevyyttä pitkällä tähtäimellä.