Aulikki Kananoja: Mihin kirjat?

4.3.2020

Aulikki Kananoja
Aulikki Kananoja

Monen ikätoverin lailla olen pohtinut, mihin voin siirtää kotikirjastoni sitten, kun siirtyminen nykykodista ”vanhuuden kotiin” - Pirkko Lahden lanseeraama hyvä käsite – tulee ajankohtaiseksi taikka kun haluan säästää suvun nuoremman polven kirjakuorman aiheuttamalta taakalta. Kuulun siihen ikäpolveen, jolle kirja  itsessään on jo melkein pyhä asia. Tästä seuraa, että tunnen jonkin sortin vastuuta kirjojeni tulevasta kohtalosta enkä pysty kuvittelemaan kirjojani taloyhtiön toukokuisella roskalavalla.

Tuttavien kokemuksista tiedän, että antikvaarien vastaanottokyvyllä on rajansa, samoin erilaisilla laitoksilla, joissa asukkaiden kunto ei riitä lukuharrastuksen ylläpitämiseen. Yliopistoissa alan ammattialan klassikkojakaan ei enää tarvita, kun kaikki löytyy netistä. Ja kun nuoren polven lukuinto hiipuu, ei luontevaa kysyntää ole muualtakaan odotettavissa. Kaiken päälle kirjakaupasta tulee sähköpostiviestejä varastojen tyhjennyksistä. Lopputuloksena on mittava ylitarjonta monipuolisesta kirjallisuudesta. Mikä kulttuurinen pääoma jää vaille käyttöä!

Toki joukkoon mahtuu monia turhiakin julkaisuja, joiden hävittäminen ei tuota vaikeuksia. Mutta kun vanhempieni kirjahyllyä läpikäydessä löytyi pehmeäkantinen ruotsinkielinen Sally Salmisen Katrina-teos (1936) en voinut vain heittää sitä roskiin. Kirja sai vuonna 1936 pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon, mutta se ei ollut syy sen säästämiseen. Kurikan syrjäkylillä kasvanut isäni ei käynyt oppikoulua, mutta halusi kuitenkin oppia ruotsinkieltä ja suoritti kirjeopistossa ruotsinkielen keskikoulutkinnon. Kielitaitoa ylläpitääkseen osti aikoinaan Salmisen kirjan ja kauniilla käsialallaan kirjoitti marginaaliin vaikeimpien sanojen suomenkielisen merkityksen. Kun viime vuosina Sally Salminen ja Katrina-teos saivat taas julkisuutta – syytä en nyt muista -, olin ikionnellinen etten ollut heittänyt kirjaa roskiin. Ehkä jokin antikvariaatti saattaisi sen jopa ottaakin viimeaikaisen julkisuuden vuoksi.

Mutta mitä tehdä  muille kirjoille? Kun kierrätys nyt on monesta syystä muotia ja kun kirjastot valittavat määrärahojen puutetta, eikö joku diginero voisi kehittää tähänkin teknistä ratkaisua? Vaikkapa rakentamalla tietopankin, johon kirjamassojensa kanssa kipuilevat voisivat ilmoittaa hyväkuntoiset teokset ja kirjastot voisivat niistä löytää omiin kokoelmiinsa vielä kiinnostavia täydennyksiä.