Maija Anttila: On eroja ja eroja

19.4.2020

Maija Anttila
Maija Anttila

Digi - ja media murros näkyvät myös politiikassa. Enää eivät poliitikot istu saunan lauteilla päättämässä tärkeistä, kaikkia koskevista asioista pienessä piirissä, vaan heidän on tultava esiin ja perusteltava kansalaisille päätökset ja linjaukset. Televisiosta ja nettiruudusta on tullut entistä tärkeämpiä politiikan teon foorumeja. Molemmat foorumit ovat paljastavia ja armottomia. Jos onnistut hyvin televisiossa, se palkitaan. Jos toimittaja ja poliitikko kykenevät synnyttämään hyvän ja kiintoisan vuoropuhelun, menestys on lähes taattua. Päinvastaisessa tapauksessa, katastrofi. Some ja printtimedia ovat paljon vaikeammin hallittavissa, josko ollenkaan. Populismin some maailma ja sen vaarallisuus on sitten asia erikseen!


Televisio ja kansainvälinen media ovat heränneet – maita voivat johtaa myös naiset, muutkin kuin Muti Angela Merkel! Suomen pääministeri Sanna Marin on tässä ympäristössä noussut jonkinlaiseksi keulakuvaksi. Media ja muut poliitikot ovat ihastelleet nuorten naisten esiinmarssia Suomen politiikan eturiviin. Mutta onko kotimaa ottanut tämän huomion ja suitsutuksen hyvin vastaan? Oman arvioni mukaan ns valtaeliitti vaihtelevasti ja vähän nihkeästi. Kansalaisista suurin osa pitää Sanna Marinin johtaman hallituksen työtä hyvänä ja luottamusta herättävänä. Mutta sitten on joukko setäihmisiä, joiden mielestä huulipuna hallituksen tyttöjoukko on vaarallisinta, mitä maassamme voi olla näinä vaikeina aikoina. Tytöttely ja vähättely lipsahtaa helposti suusta. 

Minusta suomalaisten miesten pitäisi olla ylpeitä koulutetuista, osaavista nuorista naisista politiikan eturivissä. Edellisten sukupolvien miesten ja naisten päätökset ja työ koulutuksen avaamiseksi koko nuorisolle oli se ovi, mikä aukaisi myös naisille mahdollisuudet työelämään ja urapolkuihin, akateemisiin tutkintoihin, yhteiskunnallisiin tehtäviin ja tasa-arvoiseen osallistumiseen. Nyt meillä on paljon nuoria ja vähän vanhempiakin, kielitaitoisia, osaavia naisia, jotka ovat valmiita vaativiin tehtäviin. (On tietysti ollut aiemminkin, mutta nyt joukko on suurempi). Se ei ole keneltäkään pois, eikä sukupuolten välistä taistelua, vaan pienen kansan osaamispääoman vahvistamista. Kiitos tästä kaikesta kuuluu edellisten sukupolvien viisaille ja tulevaisuushakuisille päättäjille. 

Mutta onko väliä tai näkyykö naisjohtajuus politiikan teossa? Mies- ja naisjohtajien johtamiskykyjä ja - tapoja on tutkittu paljon. Tutkimusten perusteella niissä on eroja, mutta tässä yhteydessä ei enempää. Mutta aktiivisena politiikan seuraajana olen tarkkaillut Sanna Marinin ja edellisen Juha Sipilän hallituksen tapoja tehdä politiikkaa näkyväksi politiikan teon tärkeimmällä foorumilla, televisiossa. Kummatkin pääministerit marssittavat hallitusryhmiensä vastuuministerit paikalle. Sipilän hallituksen kolme miestä ja Marinin viisi naista. Asioiden kerronnassa on eroja. Juha Sipilä kertoi pääasiassa itse kaikki asiat, kaksi muuta ministeriä kuuntelivat ja joko nyökyttelivät hyväksyvästi tai sitten täydensivät joiltakin osin. Lopuksi he tervehtivät toisiaan nyrkkitervehdyksin ja hymyin, ”kyllä me pojat sentään osataan”. 

Sanna Marinin hallituksessa näkyy kollegio työskentely. Pääministeri aloittaa, kertoo asioiden päälinjat ja antaa sen jälkeen vastuuministereille puheenvuorot oman sektorinsa asioista. Jos paikalla on asioiden luonteesta riippuen joko muita ministereitä tai asiantuntijoita, he saavat oman tilansa. Kaikki tapahtuu hyvin eleettömästi ja selkeästi. Lopuksi kaikki poistuvat, ei nyrkkitervehdyksiä eikä muikeita hymyjä. 

Sanna Marinin hallituskausi on vielä varsin lyhyt, mutta toivon, että hallituksen omaksuma tapa kertoa päätöksien taustat, asiantuntemuksen käytöt ja niiden pohjalta syntyneet johtopäätökset ja päätösesitykset, säilyy jatkossakin. Se herättää luottamusta ja tuo politiikkaan uskottavuutta, mikä on viimeisten vuosien aikana pahasti rapautunut. 

Sanna Marinin hallitus on joutunut tekemään nopeasti isoja, kauaskantoisia ja vaikeita päätöksiä koronapandemian torjumiseksi. Opposition ja eräiden asiantuntijoiden jatkuvat kritiikit eivät ole mitenkään helpottaneet asioiden hoitamista. Presidentin rooli asian hoitamisessa askarruttaa varmasti monia. Toivon, että jatkossa, jos/kun arvioidaan valmiuslain, perustuslain ja myös tartuntatautilain uudistustarpeita, presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan tehtävät selkeytetään tällaisten poikkeusolojen hoidossa. Ei ole hyväksyttävää, että presidentti omilla puheillaan horjuttaa luottamusta valtioneuvoston kykyyn hoitaa asioita. Puhemies Matti Vanhanen totesi eräässä radiohaastattelussa, että ”presidentti astui tässä asiassa valtioneuvoston tontille”. 

Kun luin Dagens Nyheteristä(12.4.), presidentti Niinistön haastattelun, missä hän hyvin selkeästi antoi ymmärtää miten keskeinen rooli hänellä on ollut ja on korona pandemian hoidossa, roolien selkeyttäminen on entistä tärkeämpää. 

Mieleeni palautui pääministeri Esko Aho ja hänen ensimmäinen hallituksensa ja EU:n liittyminen. Aho oli pääministeriksi tullessaan pari vuotta Sanna Marinia vanhempi, ei ministeri kokemusta, aika tuore kansanedustaja. Mauno Koivisto oli presidenttinä. Aho on muistelmissaan kirjoittanut, miten Koivisto tuki ja opasti häntä pääministerin tehtävien alkutaipaleella ja EU:n liittymisen karikoissa, etenkin kun keskusta vastusti liittymistä ankarasti. Mauno Koivisto ei kuitenkaan antanut ruotsalaisille lehdille tai muussa mediassa haastatteluja omasta roolistaan. 

Valmiuslain käyttöön otto koronapandemian torjumiseksi oli merkittävä päätös. Mediassa kerrottiin, miten hallituslähteistä saadun tiedon perusteella sdp ja vasemmistoliitto epäröivät lain käyttöön otossa ja miten presidentin patistus tässä oli voimakasta. Historian kirjoitus tämän vaiheen selvittänee. Minusta Sanna Marinin huolellinen harkinta valmiuslain käyttöönottamiseksi herättää luottamusta. Ihmisten vapauksien ja oikeuksien rajoittamisilla poikkeusoloihin vedoten on huonoja kaikuja historiassa, vieläpä nytkin EU maailmassa. Pääministerin ja koko hallituksen pitääkin harkita huolella tällaiset asiat. Itse ajattelin silloin, miksei tätä korona asiaa voida hoitaa tartuntalain perusteella, koska WHO puhui vielä siihen aikaan epidemiasta. Mutta pian se kuitenkin muuttui pandemiaksi. 

Onko naisten tai miesten tai eri sukupolvien kesken sitten eroja politiikan teossa ja johtajuudessa? Tutkimusten mukaan naiset ja miehet pitävät eri asioita merkityksellisinä ja asioiden hahmottamistavat poikkeavat toisistaan. Politiikkaa tehdään kaikille ihmisille, joten kummankin sukupuolen parhaat ominaisuudet tulevat parhaaseen käyttöön. Isojen, globaalien ja pienten, ihmisten arkeen vaikuttavien asioiden ja päätösten valmistelussa on merkittävää, että käytetään mahdollisimman paljon tutkittua, vaikuttavaa tietoa ja hyviä kokemuksia. Nämä tavat ovat uudelle digipolvelle ns. peruskauraa. Marinin hallituksen listalla on monia tärkeitä uudistuksia, joissa nimenomaan tutkittu tieto ja arkikokemukset on otettava mukaan. Tämän hetkinen korona pandemian hoito tarkoittaa varmasti, että Sanna Marinin hallitus uudistaa politiikan työskentelytapoja. Sille toivon onnistumista.