Annakati Mattila: Eristettyä elämää

26.4.2020

Annakati Mattila
Annakati Mattila

Viimeksi kuluneet viikot ovat tuoneet meissä ja kanssaihmisissämme esiin uusia piirteitä, joista jotkut ovat hyviä ja jotkut taas vähemmän mairittelevia. Kun tieto riskiryhmien karanteenista levisi, auttamishaluiset perustivat Facebook-ryhmiä, taloyhtiöiden ilmoitustauluille ilmestyi asiointiapua tarjoavia lappusia ja erilaiset kansalaisryhmät ryhtyivät selvittämään, miten voisivat olla hyödyksi koteihinsa eristetyille karanteerilaisille. Aivan kaikki lähimmäisemme eivät siis olekaan itsekkäitä "mulle ensin" -tyyppejä, vaan ojentavat hädän hetkellä kätensä apua tarvitsevalle.

Vaikka koronavirukseen liittyvä varmistettu ja tutkittu tieto lisääntyy päivä päivältä, sitä on edelleenkin liian vähän, jotta virusta vastaan kyettäisiin kehittämään toimivat ja tehokkaat aseet. Epävarmuus luo otollisen maaperän kaiken maailman huuhaan leviämiselle, ja sitä on totisesti verkko pullollaan.

Oman ryhmänsä koronakuohunnassa muodostavat monenkirjavat salaliittoteoriat. Jotkut uskovat edelleen vankasti siihen, että virus on kehitetty kiinalaisessa laboratoriossa, josta se on päässyt karkuun. Kiinalaiset puolestaan keksivät vastaiskuksi väitteen, että paholaismaisen viruksen takana olivat jenkit, jotka tahallaan tartuttivat sen kiinalaisiin. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Hollannissa on poltettu 5g-verkkojen tukiasemia, koska internetissä levinneen salaliittoteorian mukaan ne ovat syypäitä koko maailmaan levinneeseen pandemiaan. 

Poikkeustilanne on myös saanut kaiken sortin huijarit liikkeelle. Internetistä löytyy monenlaisia yrittäjiä, joiden ainoana päämääränä on täyttää taskunsa hyväuskoisia höynäyttämällä. Valitettavasti liian moni sinisilmäisyyttään uskoo ”ohittamattomiin erikoistarjouksiin”, sotkeutuu niitä kauppaavien huijareiden verkkoihin ja jopa levittää eteenpäin heidän kyseenalaisia tarjouksiaan. Jos kaikki internetissä kaupan olevat suojaus- ja testauskonstit, ihmelääkkeet ja torjuntakeinot olisivat täyttä totta, kammottava virus olisi nujerrettu jo ennen kuin se ehti lähteä Kiinasta levittämään tuhojaan ympäri maailmaa.

Valtaosa suomalaisista suhtautuu koronasta seuraaviin epämukavuuksiin stoalaisella tyyneydellä. Kun tasavallan hallitus on terveysalan asiantuntijoita kuultuaan tehnyt rankkojakin päätöksiä, ne on yleensä otettu mukisematta vastaan. Jopa poliittinen oppositio alkuun kiitteli hallituksen ratkaisuja oikeaan osuneiksi ja tarpeellisiksi. Tosin ääni kellossa on muuttunut sitä mukaa, mitä pidempään koronakausi on jatkunut. Nyt ollaan siirrytty jo syyttelylinjalle ja hallitusta tai sen yksittäisiä ministereitä on vaadittu eroamaan milloin mistäkin syystä. Erovaatimusten perusteiksi on esitetty esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen suojaintilaussotkuja, hoitokotien koronatapauksia, Uudenmaan erityksen aloittamista / lopettamista ja niin edelleen ja niin edelleen. Pääministerin puolisokin on joutunut politiikan pelinappulaksi ja opposition vihjailujen kohteeksi. Varmaa on, että hallituksen kampittaminen on vasta alullaan. Hyökkäykset kovenevat ja niiden tahti tihenee sitä mukaa, kun koronakevät etenee.

Minun luottamukseni Suomen nykyistä hallitusta kohtaan on sen sijaan luja ja uskon sen toimineen oikein vaikeita päätöksiä tehdessään. Sen vuoksi pysyttelen kaukana jossittelijoiden ja besserwissereiden laajasta joukosta ja tyydyn komppaamaan suuresti arvostamaani Sixten Korkmania. Minullakaan ei ole - toisin kuin lähes kaikilla suomalaisilla - terveyspoliittista asiantuntemusta, jonka perusteella osaisin arvioida, ovatko meidän jokaisen elämään vaikuttavat koronapandemian seurauksena tehdyt päätökset olleet oikein mitoitettuja ja oikea-aikaisia. Mielestäni on viisainta tässäkin asiassa luottaa niihin, joilla on käytettävissä päätöstensä perustaksi parhaiden asiantuntijoiden tietämys ja kokemukset. 

Rehellisesti sanoen voin silti myöntää, ettei karanteenissa jököttäminen kivaa ole, vaan se turhauttaa, tympii ja tylsistyttää. Uusien ja mielenkiintoisten matkailukohteiden sijaan kun nyt joutuu koluamaan tuttuja kotikulmia, konsertti- ja teatterielämysten asemesta tuijottamaan latteita tv-nauhoituksia ja vaihtamaan sukulaisten ja ystävien tapaamiset puhelinkeskusteluihin tai virtuaalitapaamisiin, joissa ihmisten kasvonpiirteet muuttuvat tuntemattomiksi ja äänet vääristyvät oudoiksi. Kyllä sellainen alkaa ajan mittaan ärsyttää ketä tahansa.   

Vaikka teknologia on osoittautunut hyväksi avuksi karanteenitilanteessa, on selvä, ettei sosiaalinen media riitä takamaan hyvinvointiamme. Tarvitsemme toisten ihmisten fyysistä läsnäoloa ja seuraa. Ne antavat meidän elämäämme tarkoitusta, tukea ja hyvää oloa.  Ei sellaista virtuaalikontaktia ole vielä keksittykään, mikä voisi korvata rakkaiden ystävien aidon läsnäolon tai lapsenlapsen hellän halauksen.