Ulf Sundqvist: Mistä tunnet sä ystävän?

17.5.2020

Ulf Sundqvist
Ulf Sundqvist

Tämän päivän suuri teema on arvailu koronapandemian jälkeisestä tilanteesta. Kyynisimmät tietävät jo, ettei tule tapahtumaan suurempia muutoksia. Maailma jatkaa menoaan. Näin tapahtui öljykriisin, finanssikriisin ja suurten poliittisten mullistusten jälkeen. 

Mutta voi se mennä toisinkin.  Toiset uskovat merkittäviin mullistuksiin, jotka muuttavat maailman menoa pysyvästi. 

Teorioita voi nyt esittää vapaasti, sillä emme tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Martin Wolf, Financial Timesin kokenut analyytikko totesi muutama päivä sitten, että pandemian aiheuttama terveydellinen ja sosiaalinen kriisi ja sen seurauksena talouden alas ajaminen on ennen kokematon. 

Wolf toteaa, että meillä on ollut öljykriisit ja finanssikriisit, mutta terveyskriisi on uusi ilmiö. Varma asia on vain, että velkamäärä nousee hälyttäviin lukuihin. Julkinen velka kasvaa joka puolella, yksityinen velka ampaisee korkeuksiin ja konkurssien määrä nousee, erityisesti yksityisellä sektorilla ja kehittyvissä maissa. 

Verojen nousu on väistämätön seuraus nyt meneillään olevasta velkaantumisesta. Tämä tarkoittaa, ettei ole mahdollisuuksia viedä läpi sellaisia leikkausohjelmia kuin viime vuosikymmenten finanssikriisien jälkeen. Wolf viittaa toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen ja toteaa, että tarvitaan uusi, syvällinen ”yhteiskunnallinen sopimus”.

Maailma muuttuu entisestään ajankohtaisen kriisin seurauksena. Suurvaltojen väliset suhteet menevät yhä huonompaan suhteet, kansainväliset järjestöt menettävät sekä voimavaroja että vaikutusvaltaansa. Maailman kauppapolitiikka on vakavien ongelmien edessä. Nationalismi ja protektionismi vahvistuvat jatkuvasti. Euroopan Unioni on niin ikään vakavien ongelmien näyttämönä. Positiivista johtajuutta tarvitaan kansainvälisellä tasolla enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Martin Wolf ilmoittautuu siihen joukkoon, joka ennustaa syvällisiä ja verraten pysyviä muutoksia lähivuosien aikana. Hän mainitsee vielä teknologian muutokset esimerkkeinä siitä, miten nykykriisi ennakoitua nopeammin voi johtaa uuteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen eri puolilla maailmaa.

Riippumatta siitä minkä lähivuosien muutosteorian valitsemme, on selvää, että Suomen kokoiset maat eivät voi rakentaa tulevaisuuttaan protektionismin ja yltiöpäisen omavaraisuuden varaan. Tarvitsemme yhteistyötä maailman tasolla, tarvitsemme sitä Euroopassa ja myös lähinaapuriemme kanssa. Tämä kuulostaa banaalilta itsestään selvyydeltä, mutta se on silti yllättävän ajankohtainen totuus. 

Pohjoismaiden neuvosto lähetti kuukausi sitten Pohjoismaiden pääministereille kirjeen, jossa kohteliain ja maltillisin sanoin toivottiin, että Pohjoismaat auttavat toisiaan eri tavoin koronakriisin aikana. ”Covid-19-pandemia ei kunnioita valtion rajoja. Sen vuoksi meidän on tehtävä yhteistyötä yli rajojen. Maiden välistä ystävyyttä ja luottamusta koetellaan nyt”.

Kirjeessä viitataan siihen, että päänministerit ovat hyväksyneet 2030-vision, jonka mukaan Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue. ”Pandemia menee ohi ja paremmat ajat odottavat, mutta edessä on uusia haasteita. Maiden talous on kärsinyt pandemian vaikutuksista. Epävarmat ajat ovat hyvä kasvualusta ääriliikkeille ja demokratian vastaisille voimille. Kyberhyökkäykset ja disinformaatio ovat edelleen suuri uhka”, todetaan kirjeessä. Viitataan siihen, että ilmastouhka on sekin koko ajan olemassa ja luonnonmullistusten riski on kasvamassa.

Viime syksynä Pohjoismaiden neuvosto laati yhteiskuntaturvallisuuden strategian, jonka keskeiset ehdotukset ovat nyt varsin ajankohtaiset. Niiden joukosta mainittakoon toimenpiteet lääkkeiden ja muun terveydenhuollon materiaalin saatavuuden varmistamiseksi. 

Kirjeessä halutaan myös korostaa yhteisen pohjoismaisen tilannekuvan, hallintorakenteen ja johtajuuden tärkeyttä. Tarvitaan päivitetty pohjoismainen riskianalyysi ja valmiussuunnitelma. Siihen tarvitaan riippumaton pohjoismainen valmiuskomitea. 

Kirjeen lopussa mainitaan vielä joukko toimenpiteitä, jotka tähtäävät korona-pandemian seurausten lieventämiseen, niin Pohjolassa kuin Euroopassa ja maailmassa. Tarvitaan vahvempaa pohjoismaista yhteistyötä ja koordinointia sekä WHO:ssa että EU:ssa.

Pohjoismaiden neuvoston kirje oli paljon puhuva. 

Tuoreet kansainväliset vertailut osoittavat, että Suomen, Tanskan, Norjan ja Islannin tähänastiset toimet pandemian hillitsemiseksi ovat olleet tulokselliset. Baltia, joka integroituu pohjoiseen yhä enemmän, kuuluu myös tähän samaan ryhmään. 

Suomen hallitus on Sanna Marinin johdolla ihailtavalla tavalla kyennyt viemään linjaansa eteenpäin, vaikka kansainväliset ja kansallisetkin palautteet usein ovat olleet ristiriitaiset. Pääministeri johtaa tiimiään rauhallisella otteella. Tällaista yhteispeliä ei ole aikoihin nähty Suomen politiikassa.

Oppositiojohtajat liikkuvat desimaalipilkun väärällä puolella ja tivaavat yksityiskohtaisia numerotietoja, vaikka kenelläkään ei niitä ole. Voisi toivoa, että oppositio nyt osallistuisi laajasti ja lojaalisti siihen jälleenrakennustyöhön, joka väistämättä tästä seuraa.

Ilahduttavaa on todeta, että kriisin sattuessa Suomen kansa turvautuu vastuuntuntoisiin ja päätöksentekokykyisiin voimiin. Sosialidemokratia on jälleen nostettu kunniaan.

”Kun on sinulla vaikeaa 

Ja kun tarvitset auttajaa 

Silloin ystävyys punnitaan 

Menee muut menojaan”. 

(Juha Vainio)