Aulikki Kananoja: Joukkuepeliä virusta vastaan

7.6.2020

Aulikki Kananoja
Aulikki Kananoja

Tuntematon virus haastaa kansallisvaltioiden vakiintuneet toimintatavat. Nyt tarvitaan joukkuepeliä.

***

Poliittinen tilanne – valtiovarainministeri Katri Kulmunin perjantainen eroilmoitus – tarjoaisi ajankohtaista kommentoitavaa, mutta jatkan silti edellisten kolumnien virus-teemaa. 

***

Globaalisti leviävä, tuntematon virus haastoi paitsi globaalit yhteisöt myös kansallisvaltiot ja niiden vakiintuneet toimintatavat. Oli polkaistava käyntiin kansallisia ohjelmia ja ratkaisuja vauhdilla etenevien sairastumisten ja kuolemien patoamiseksi. Suomessakin taudin outoudesta johtuva alkuvaiheen epäröinti vaihtui nopeasti  laaja-alaiseen toimenpidekokonaisuuteen ja poikkeusoloihin. Jokainen ratkaisu ja vaihe oli askel tuntemattomaan. Julkishallinnolle tyypillinen ennustettavuus, normisidonnaisuus, sektorihallinto eivät riittäneet eväiksi arvaamattoman viruksen hallintaan. Strategia eteni toteutukseen tiiviisti tilannetta seuraten ja joustavasti sen mukaan muuntuen.

Kansalaiset saivat tietoa paitsi lehdistä myös Ylen säännöllisesti toistuvista tiedotuksista. Niistä kiitos. Hallituspuolueita edustavien ministerien yhteiset tiedotukset symbolisoivat sekä viruksen monialaisia vaikutuksia että ennen kaikkea hallituksen yhteistä vastuuta. Mediassa tosin esiintyi kaipuuta yhden vallankäyttäjän malliin: ”Muualla tiedottaa pääministeri, meillä komitea”,  ilkkui päivälehden toimittaja. Itse tulkitsen yhteiset tiedotukset paitsi osoituksena yhteisestä vastuusta myös ja ennen kaikkea julkishallinnossa vähitellen yleistyvästä, reviirirajat ylittävästä joukkuepelin kulttuurista. Monelle tuskin oli epäselvää, kuka hallitusta johtaa, vaikka tiedotustilaa annettiin kaikkien puolueiden edustajille. Sanna Marin on pääministerinä luonut luottamusta ja osoittanut selkeällä tyylillään, mitä suomalaiset juuri nyt tarvitsevat.

Prosessissa  on vahvistunut myös päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteispeli. En tarkoita  yhteistyötä  vain THL:n ja muiden terveydenhuollon edustajien kanssa. Sekä Vihriälän että Hetemäen työryhmät koottiin nopealla aikataululla antamaan asiantuntevaa perustaa tulevaisuuden haasteiden ja elpymisprosessien valmistelulle. Itse uumoilen, että tässä syntyi malli nopeita toimia ja paljon asiantuntijatietoa vaativiin muutoksiin. Tulevaisuudessakin on varauduttava  tuntemattomiin uhkiin ja nopeaa reagointia edellyttäviin tilanteisiin. Asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden yhteistyön on oltava nopeasti käynnistyvää, monipuolista ja saumatonta. - Komiteoitakin tarvitaan, mutta toisenlaisiin tilanteisiin.

Erityisen kiitoksen ansaitsee emeritus arkkipiispa Kari Mäkisen johdalla työskennellyt työryhmä. Yhteiskunnallisissa murtumakohdissa on erityisesti huolehdittava heikoimmista, siitä on demarien tunnettava vastuunsa. Hyvinvointipolitiikan arviointineuvosto on loistava ehdotus. Tarvitsemme luotettavaa tietoa siitä, miksi hyvinvointiyhteiskunnassa hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin välinen kuilu jatkaa kasvuaan.

Tämä on viimeinen kolumnini, kiitos seuraajille ja hyvää kesää!.