Rauno Saari: Ne tulivat taas!

29.9.2020

Rauno Saari
Rauno Saari

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) seurallinen ja meluisa tuttumme on jälleen täällä. Lajin läpimuutto Jäämeren saarilta Suomen kautta koukaten on menossa. Keskustelu tästä hanhesta on ollut tänä kesänä poikkeuksellista. Kansalaisaloitetta on kerätty metsästyksen sallimiseksi ja 50 000 allekirjoitusta on kasassa. Maan hallitus on koronan paineiden keskelläkin asiaa pohtinut  (MT 22.5.2020). Nyt asia tulee myös eduskunnan käsittelyyn.

Yhtenäinen linja tämän hanhen kannanhoitoon puuttuu. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) on pahoitellut hanhien aiheuttamia mittavia haittoja. Hyvä niin. Ongelmien tiedostaminen on askel tietoon. Kiivaaksi herännyt keskustelu käy hanhien pelloille aiheuttamista tuhoista. Mökkirantojen, puistojen ja uimapaikkojen osalta keskustelua on käyty turhaan vuosia!

Pari vuosikymmentä sitten tämä uhanalaiseksi määritetty hanhilaji asettui pesimään Itämeren alueelle. Tänään lintu on yhtä tuttu niin Turun saaristossa, kun Helsingin Arabian tai Töölönlahden rannoilla (HS 23.7.2020). Siellä ne käskyttävät pelottomina ihmisen ja muiden eläinten liikkumista.

Viime syksynä rannoillamme pesiväksi kannaksi laskettiin 33700 yksilöä. Se ei ole paljon niihin yli 500 000 miljoonaan lintuun verraten, jotka levähtävät täkäläisillä pelloilla matkalla pohjoiseen ja sieltä takaisin. Pesimäkanta on kuitenkin kasvanut Suomessa 10% vuosittain ja mikään ei uhkaa tätä kehitystä. Katoavasta, uhanalaisesta luonnonvarasta ei valkoposkihanhen osalta ole enää kyse.

Hanhien aiheuttamia vahinkoja on koitettu peittää rahallisilla korvauksialla. Viranomaiset ovat myös jakaneet ehkäiseviksi tarkoitettuja ohjeita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen neuvo on, että ”tulisi vähentää lajia houkuttelevien alueiden houkuttelevuutta”. Neuvotaan myös tekemään kylvöjä, jotka eivät hanhille maistu sekä aitaamaan puistot ja rannat. Mökkiläiset tietävät, että mitkään aidat ja pelotteet eivät valkoposkille toimi. On myös esitetty ajatuksia erillisistä lintuja varten viljellyistä pelloista, joille linnut opetettaisiin. Se vaatii jo mielikuvitusta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on myöntänyt tälle ja ensi syksylle  yksittäisille tiloille luvat yhteensä 3500 linnun ampumiseen. Tämän Viron ja Ruotsin laajalti käyttämän poikkeusluvan perusteena on viljelyvahingon estäminen.

Ihmeellisen vaikealta näyttää sen tunnustaminen, että luonnonsuojelulaki on tämän lajin osalta jäänyt ajastaan. Kannanhoitoon eivät yksittäisten tilojen poikkeusluvat riitä. Kun uhanalaisuus on menettänyt uskottavuuden, suojelupäätöstä pitäisi tarkastella nykyisestä tilanteesta. Valkoposkihanhen osalta se merkitsisi yhtäläistä kannan turvaavaa harkintaa, jota suoritetaan viranomaisten toimesta vuosittain muidenkin metsästettävien riistaeläinten osalta.