Riitta Myller: Trumpismi Suomessa

11.10.2020

Riitta Myller
Riitta Myller

Amerikalla on iso merkitys poliittiseen keskusteluun myös meillä Suomessa. Some antaa tietysti kaikupohjaa ja ääntä siellä toimijoille sekä alustoja, tekniikkaa ja uutta infraa oikein ja väärin käyttäjille.

Moneen kertaan pitää kunnolla hieraista silmiään ja miettiä onko kuulossa ongelmia kun kuulee Trumpin puhetta, jota jaetaan joka kanavalla myös meillä. 

Keskustelu, joka Suomessa on käyty yritysten yhteiskuntavastuun ympärillä on osalla keskustelijoista yltynyt lähes Trumpin svääreihin. Metsäteollisuuden puheenjohtajalta Jussi Pesoselta Joensuun vierailulla ilmeisen varkain pääsi julkisuuteen yllättävä ajattelu Suomesta sosialistisena valtiona. Tätä samaa tematiikkaa viljeli eduskunnassa kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Lepomäki, joka vaati stoppia sosialismille. Mistä tässä on kysymys? Tuskin yksistään talousjärjestelmien ja historian huonosta ymmärryksestä, ei myöskään puhtaasta sattumasta.

Yhteiskunnat ovat maailman laajuisesti hyvin haavoittuvassa tilanteessa. On tarvittu ja tarvitaan valtioiden toimia, jotta laajamittaiselta työttömyydeltä ja tuotantokapasiteetin alasajolta vältytään. Myös Suomessa on tehty miljardiluokan elvytystä yrityksiä tukemalla. Tuntuu kummalliselta, ellei pääministerillä olisi oikeutta tässä tilanteessa pyytää kaikkia yhteiseen pohdintaan siitä mikä on kohtuullista vastuunkantoa. Monet muistavat kun tasavallan presidentti viime keväänä peräsi yrityksiltä vastuuta sanomalla, että osinkojen jako ei oikein sovi koronakevääseen. Professori Vesa Puttonen tuki hänen viestiään toteamalla, että olisi vastuutonta nyt jakaa isoja osinkoja. En kuullut puhetta sosialismista.

Suomessa esiin kaivettulla sosialismin luurangolla on esikuvansa rapakon takana. Pidän sitä todella outona siellä, mutta vielä oudompana suomalaisessa poliittisessa kontekstissa, jossa olemme saavuttaneet parhaat yhteiskunnalliset saavutukset yhteisesti sopien ilman keksittyjä leimakirveitä. Vastakkainasettelun kärjistämisellä näyttäisi pyritävän hakemaan poliittisia asemia, jossa oma poliittinen agenda voisi toteutua huolimatta vaalien tuloksesta. 
Ihan puskistahan tämä keskustelu ei tullut. Valitettavavan monet nyt esille tulleista asioista olivat jo esillä Anu Kantolan ja Hanna Kuusisen tutkimuksessa, jossa haastateltiin 90:tä ylimpään tulopromilleen kuuluvaa johtajaa ja perijää.