Matti Hellsten: Kotitalousvähennys - hyvätuloisten etuus?

25.10.2020

Matti Hellsten
Matti Hellsten

Kotitalousvähennysjärjestelmä – piikalaiksikin kutsuttu – rakennettiin noin parikymmentä vuotta sitten. Siihen on tehty vuosien saatossa vähäisiä muutoksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että muutoksia olisi tulossa myös ensi vuonna. Sen vuoksi nyt olisikin oikea aika käydä laajempaakin keskustelua siitä miten laki on toteutunut ja onko siinä jotakin muutakin korjattavaa kuin vain euro- ja prosenttiluvut.

Lain säätämisen yhteydessä käydyssä keskustelussa epäiltiin, että vähennysjärjestelmää tultaisiin käyttämään ensi sijassa erilaisiin hoivapalveluihin. Toisin on käynyt. Valtaosa kotitalousvähennystä käyttäneistä on käyttänyt sitä erilaisiin kodin remontteihin ja vastaaviin hankkeisiin. Myös siivouspalvelut ovat saaneet osansa.

Mielenkiintoista on havaita, että kotitalousvähennyksen käyttö on käytännössä painottunut hyvätuloisiin ryhmiin. Esimerkiksi yli 100.000 tuhatta euroa vuodessa ansaitsevista noin 50 prosenttia on käyttänyt kotitalousvähennystä. Keskituloisista ja etenkin sen alapuolisista ryhmistä vähennystä käytti vain muutama prosentti. Käyttäjien joukossa on myös runsaasti eläkkeensaajia. Heidän joukossaan on kuitenkin erittäin suuri joukko ihmisiä, joiden eläke on niin pieni, että siitä ei peritä veroa lainkaan tai veron määrä on niin vähäinen, ettei kotitalousvähennyksellä ole juurikaan merkitystä. Tämä johtuu siitä, vähennys tehdään veroista. Jos ei maksa veroa lainkaan tai maksaa sitä vähän, jää kotitalousjärjestelmän ulkopuolelle.

Suomessa eläkkeellä olevien määrä kasvaa voimakkaasti ja suomalaisten elinikä nousee – ainakin toistaiseksi – melkoista vauhtia. Sen seurauksena myös erittäin iäkkäiden eläkkeensaajien määrä nousee. Kun yleisen tavoitteena on se, että ihminen voisi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, tulee tarve muuttaa asumisolosuhteita niin, että kotona asuminen olisi mahdollista.

Kotitalousvähennysjärjestelmän – käytännössä siis remonttiavustuksen – pelisääntöjä tulisikin muuttaa niin, että myös pientä eläkettä saavat ihmiset voisivat hyödyntää sitä remontoidessaan asuntoaan siihen kuntoon, että pystyy asumaan siellä pitempään. Tällaisia remonttikohteita voisivat olla vaikkapa kylpyhuoneet, porrashissit, kynnykset, oviaukot ja monet muut elämän arkea helpottavat asiat. Jos näillä muutoksilla kyettäisiin jatkamaan omassa kodissaan asumista vaikka muutamalla kuukaudella olisi se paitsi inhimillisesti katsoen hieno asia myös yhteiskunnalle merkittävä taloudellinen säästö. Tosin tällaisen vähän myöhemmin tukevien säästöjen markkinointi voi olla vähän vaikeaa sen vuoksi, että julkisesta taloudesta päättävillä on usein vähän vanhanaikainen kamreeriasenne; säästä nyt ja maksa enemmän vähän myöhemmin.

SITRA teki vuonna 2015 esityksen kotitalousvähennysjärjestelmän uudistamisesta. Se oli kohdistettu erityisesti 75 vuotta täyttäneille. Esityksessä verovähennysoikeutta korotettiin merkittävästi. Sen lisäksi ehdotus piti sisällään euromääräisen tuen myöntämistä niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. SITRAn teettämän selvityksen mukaan uudistus olisi kustannusneutraali.

Nyt olisi hyvä hetki kaivaa esille arkistojen kätköistä tämä SITRAn malli ja katsoa muuttaisiko se kotitalousvähennysjärjestelmää sellaiseksi, että myös pienituloiset voisivat sitä käyttää.