Matti Louekoski: Demokratiaa ja yhteistoimintaa

8.11.2020

Matti Louekoski
Matti Louekoski

Suomen Kuvalehden toimittaja Elina Järvinen on lehden numerossa 43/23.10. kertonut surullisen tarinan aiheesta yritysdemokratia. - Kun päätös on tehty, mistä sitten neuvotellaan. Toimittaja Järvinen on osuvasti tuonut esille kauan yritysmaailmaa askarruttaneen ongelman ytimen ja nykytilan. Kun kuulet termin yt, voit kysyä mikä yritys on vuorossa irtisanomaan henkilökuntaansa. Juuri muita johtopäätöksiä ei yt anna aihetta vetää. Siitä on tullut vahva käytäntö. Valitettavasti

Pääministeri Rafael Paasion historiallisesta telakkapuheesta Katajanokalla lokakuussa 1966 on kulunut aikaa aivan riittävästi, yli 50 vuotta yhteiskuntaamme jäytävän demokratiaongelman ratkaisemiseksi.  

Ennen Paasion puhetta meillä oli yrityksissä lakisääteisesti työnantajan ja henkilöstön välisiä asioita hoitamassa tuotantokomiteajärjestelmä. Sen tehottomuus oli ehtinyt turhauttaa molemmat osapuolet, minkä vuoksi yritettiin saada aikaan ensin ns. professorikomitean teoreettisten mallien ja sitten työmarkkinajärjestöjen edustajista kootun sovellutuskomitean työn pohjalta toimiva demokratiaa työpaikoille tuova yhteistyöjärjestelmä. Ei onnistunut, mutta perusteellista valmistelumateriaalia kertyi vähintään riittävästi.

Sovellutuskomitean puheenjohtajana oli toiminut taitavana sovittelija tunnetuksi tullut kansliapäällikkö Keijo Liinamaa, joka ainoana komiteansa jäsenenä (ja puheenjohtajana) allekirjoitti komiteansa täysin eripuraisen mietinnön.

Tultuaan valituksi virkamieshallituksen pääministeriksi kesäkuussa 1975 Liinamaa epäonnistumiseensa turhautuneena houkutteli minut ottamaan vastaan selvitystehtävän jatkaa yritysdemokratian kehittämistä häneltä jääneen ”perinnön” aineistoa hyödyntäen. Tässä ominaisuudessa tartun yt-asiaan näinkin pitkän ajan kuluttua. Vaikea neuvotteluprosessi ei ole ajan kulumisesta huolimatta päässyt unohtumaan.

Vuoden tiiviin neuvottelurupeaman jälkeen sain aikaiseksi keskusjärjestöjen edustajien hyväksymän sopimuksen yritysdemokratian toteuttamisen tavasta. Heinäkuussa 1976 luovutin sopimuksen otsikolla ”Luonnos lakiesitykseksi yhteistoiminnasta yrityksistä” valtioneuvostolle jatkotoimia varten. Hallitus oli kuitenkin vaihtunut eikä sen sisäinen ilmapiiri ollut hankkeelle suosiollinen. Hallituksen ympärillä hääri epämääräinen lobbarijoukko tavoitteenaan hankkeen kaataminen.

Sosiaaliministerinä tuolloin toiminut Pirkko Työläjärvi sai vuorostaan tämän kivireen vetääkseen. Silloisessa hallituksessa valtaa käyttänyt keskusta ei ollut asian edistämisestä juurikaan kiinnostunut. Tästä hyvin tietoisena työnantajapuoli irrottautui aikaisemmasta kannastaan eikä palkansaajajärjestöiltäkään riittävää tukea kompromissille löytynyt. Aivan hukkaan ei minunkaan selvitystyöni mennyt. Sen pohjalta sentään kunta-alla solmittiin jokseenkin ehdotukseni mukainen yhteistoimintatapa kunnallisilla työpaikoilla.

Toimittaja Järvisen artikkelissa esittelemän tutkijan Niilo Koljosen ongelmana oli, ettei kukaan neuvotteluihin osallistunut taho voinut hyväksyä hänen yltiödemokraattisia ajatuksiaan. Kysäisin joskus 1970-luvun lopulla valtioneuvoston kansliapäällikkö Kauko Sipposelta, mitä Koljonen kansliassa oikein puuhaa. Vastaus oli, että ”hän saa tutkia, mitä haluaa, hän ei oikein hyväksy mitään työjärjestystä”. Sekin asiantuntemus valui hukkaan sopeutumattomuuden takia.

Toimittaja Järvinen jotenkin väheksyy termiä yhteistoiminta. Ruotsissa yritysdemokratiaa kutsutaan termillä ”medbestämmande”. Saksassa noudatetaan samaa terminologiaa. Yritysdemokratian kehittymisen etenemisessä eivät termit ole esteenä, vaan suomalaisten yritysjohtajien haluttomuus luovuttaa hiukkaakaan ”työnjohtovallastaan”. Työnantajapuoli sanoo perustavansa kantansa perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. 

Toinen asia, joka työnantajapuolella näyttää olevan voittamaton ja koko yt:n peruskysymys on päätöksenteon ajoitus. Tosiasiassa yt tulee vuoroon nykyisin – vastoin aidon yhteistyön periaatetta - sen jälkeen, kun yritysjohto on jo neuvotteluihin televan asian puolestaan ratkaissut. Neuvottele siinä sitten yhteisen eri osapuolten näkökohdat tasapuolisesti huomioon ottava ratkaisu.

PS

Nykylakia vaivaa päätösvallan pitäminen työnantajilla. Sitä ei sieltä helposti saada edes jakoon, kun perustuslaki antaa suojaa äärimmilleen venytetylle ”omistusoikeudelle”. Yrityksen omistajan (osakkeenomistajan) oikeutta ei edes lainaksi duunarille. Tämä periaate on johtanut tilanteeseen, että omistaja ensin päättää ja sitten muka neuvottelee. Vakavaa yritystäkään ei ole nyt vireillä oikean yhteistoiminnan/ yritysdemokratian / myötämääräämisen kehittämiseksi