Antti Vuorenrinne: Takaisin tylsään

13.11.2020

Antti Vuorenrinne
Antti Vuorenrinne

Isossa maassa vallanvaihtokin on isoa peliä. Yhdysvalloissa pelkästään vallanvaihtoon on liittovaltion budjetissa varattu noin 10 miljoonaa dollaria, suurin osa tulevan presidentin käyttöön. Mutta, mutta... Vielä viime viikolla rahat seisoivat tilillä. Vallanvaihdon käytännön kysymyksiä hallinnoiva yleisten palvelujen virasto (General Services Administration) ei antanut lupaa käynnistää vallanvaihtoa. Tietysti viraston päällikkö kuuluu presidentti Trumpin nimittämään hallintoon ja, harvinaista kyllä, on istunut tehtävässä täydet neljä vuotta.

Vallanvaihtoa on valmisteltu liittovaltion virastoissa pitkään. Virkamiehet ovat kirjoittaneet briiffauksia tulevan hallinnon väelle ja organisoineet toimistoista tiloja heitä varten. Turvallisuusjärjestelyjä pitäisi tehdä, palkkoja maksaa ja sähköpostitilejä avata. Washington Post -lehden jutun mukaan virkakoneisto on kuitenkin ”limbossa”.

”Meidät on käsketty välttämään mediaa ja odottamaan hallinnon virallista päätöstä”, nimettömänä pysyttelevä virkamies kommentoi lehdelle.

Vanha työtoverini, toimittaja Juhani Aro vertasi Facebookissa Yhdysvaltojen tilannetta SDP:n 1963 puoluekokoukseen. Valitulle puheenjohtajalle Rafael Paasiolle osoitettiin puoluetoimistossa työhuoneen sijaan naulakkoa. Kukaan ei tervehtinyt. Toimitsijat piileksivät huoneissaan kunnes puheenjohtaja poistui paikalta.

Vallanvaihto tekee kipeää.

Ainakin Rafael Paasion kohdalla kävi kuitenkin hyvin. SDP:stä tuli 1966 taas Suomen johtava puolue, pitkäksi aikaa.

Toivotaan samaa Joe Bidenille ja Kamala Harrisille.

ooo

Istuva presidentti Donald Trump sai vaaleissa kaikkien aikojen toiseksi suurimman äänipotin, reilusti yli 70 miljoonaa ääntä. Politiikan tutkijoille riittää töitä, kun selvittävät, miksi näin kävi.

Tuskin kaikki 70 miljoonaa halusivat kaoottisen menon jatkuvan. Tuskin kaikki uskoivat patologiseen valehteluun, salaliittoteorioihin ja vääriin huhuihin.

Aika moni toki halusi ja uskoi.

Moni pelkäsi sosialismia ja jopa kommunismia, jos Joe Biden valitaan presidentiksi.

Sosialismilla pelottelu on aina tepsivä vaalivaltti, toimii Suomessakin. Tämä on mielenkiintoista. Useimmilla sekä Yhdysvaltojen että Suomen äänestäjillä pitäisi olla omakohtaista lähiaikojenkin kokemusta siitä, ettei demokraattien tai sosialidemokraattien valtakaudella kansalaisilta ole viety pöytähopeita eikä mummon perintökalleuksia. Mutta jos sittenkin...

ooo

Lienee totta, että Yhdysvaltojen demokraateissa on tapahtunut liikehdintää vasemmalle. Suomessa tutkijat arvioivat kansanedustajaehdokkaiden vaalikonevastausten perusteella koko poliittisen kentän, vasemmistoliitosta kokoomukseen, liikkuneen viime vaalien alla vasemmalle. Kenties perussuomalaiset olivat poikkeus. Tällainenkin tulos on erikoinen, koska toisaalta on arvioitu, että Euroopassa liikehdintää on ollut nimenomaan oikealle, vieläpä äärimmäisyyteen asti.

Yhdysvalloissa molemmat puolueet, demokraatit ja republikaanit kattavat kokonaisen poliittisten ideologioiden kirjon. Demokraateissa on väkeä vassareista kokoomuslaisiin, jos heitä suomalaisiin poliitikkoihin voi ylipäänsä verrata.

Demokraattien esivaaleissa taas kerran suhteellisen hyvin pärjännyt Vermontin senaattori Bernie Sanders on omastakin mielestään demokraattinen sosialisti. Tosin hän ei kuulu demokraattiseen puolueeseen vaan on sitoutumaton. Sandersin merkittävin tukija kongressiedustaja Alexadria Ocasio-Cortez (D) on Yhdysvaltojen demokraattiset sosialistit -järjestön jäsen. Mainittu löyhä järjestö erosi taannoin Sosialistisesta internationaalista, koska sosialidemokraattien SI kannattaa järjestön mukaan liiaksi uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämän perusteella Ocasio-Cortezia eli OAC:tä voi pitää melko vasemmistolaisena.

ooo

Yhdysvaltojen republikaanien perinteeseen kuuluu paljon oikeistopopulistista liikehdintää, uskonnollisista ääriliikkeistä teekutsuliikkeeseen ja nyt trumpismiin. Trumpin näkyvä vastustaja puolueessa, Utahin senaattori Mitt Romney vertasi presidenttiä puolueeseen tulleeksi 500-kiloiseksi gorillaksi, joka ei vähään aikaan katoa minnekään.

On silti vaikea kuvitella, että Trumpin kausi ja trumpismi jäisi republikaanienkaan kannalta historialliseksi, hyvällä muisteltavaksi ajanjaksoksi. Ei ainakaan samalla tavalla kuin Ronald Reaganin oikeistolainen vapausaate, joka määritti republikaaneja vuosikymmenien ajan.

Republikaanit ovat Yhdysvaltojen politiikassa vahvoilla myös ilman Trumpia.

ooo

Yhdysvallat tulee pysymään syvästi jakaantuneena tämänkin jälkeen. Parhaimmillaan maltilliset voimat molemmissa puolueissa voivat viedä joitakin asioita eteenpäin. Suuria odotuksia Joe Bidenin kaudelle ei kannattane asettaa. Ehkä kuitenkin voisi toivoa edes sen verran, että tuleva aikakausi olisi edellistä tylsempi. Ja vaikka askeleet olisivat lyhyitä ja tuskallisen hitaita - ne olisivat silti jokseenkin oikeaan suuntaan.